Skepticism Turun Klubilla 24.1. 2015

Kun näin Skepticismin ensimmäisen kerran livenä, vuosi oli 2000 ja bändi kuulosti ihan konkreettisesti hiuksianostattavan pelottavalta. Paljon on virrannut vettä Aurajoessa sen jälkeen, jos vuosilukuja katsoo, vaikka sehän oli melkein eilen.

Nyt 2015 Skepticism nauhoitti tulevan levynsä livenä yleisön edessä - mikä konseptina taisi olla sen verran erikoinen, että ennen keikkaa oli palstatila lehdissä taattu, ja yleisöä oli ilmaantunut paikalle kauempaakin. Tyylistä ja tunnelmasta ei kuitenkaan tingitty,  Skepticism kuulosti painavalta ja painostavalta kuten yleensä - ja kyllä, hetkittäin jopa pelottavalta, vaikka nykyisin tietääkin jo, mitä odottaa. Tällä kertaa sounditkin olivat niin kirkkaat, että jonkunlainen pelottavien elementtien erittely oli hyvinkin mahdollista. Urkujen matalimmat äänet, jotka pikemminkin tuntee kehossaan kuin kuulee, ovat hyvin vaikeita paikallistaa ja saavat siten aikaan määrittelemätöntä uhkan tunnetta. Toisaalta laulajan alarekisterissä on hyvinkin eläimellisiä sävyjä, jotka yhdistettynä kaikuun ja toisaalta siivoon visuaaliseen puoleen omalta osaltaan outouttavat tunnelmaa erityisesti.

Visuaalinen puoli pukuineen ja musertuneine olemuksineen toisaalta on hyvin tärkeä osa Skepticismin liveshowta ja hautajaistunnelmaa. Täytyy myöntää, että mielestäni onnistuneimmat kuvani ikinä, jotka näyttivät siltä kuin keikalla kuulosti, olen ottanut Skepticismin keikalta - en tosin tältä viimeisimmältä, vaan Esotericin lämppärikeikalta muutamaa vuotta aikaisemmin. Tosin harva niitä kuvia on nähnyt, koska en ikinä uskaltanut ladata niitä esimerkiksi Facebookiin kavereiden nähtäväksi, ettei Facebook varasta niitä ja mainosta niillä jotain laihdutuslääkkeitä ja deittipalveluita, ptyi. Tämänkertaiset kuvat jäivät viitteellisemmiksi, koska en uskaltanut käyttää salamaa, ettei se häiritsisi DVD-kuvauksia. Tai etteivät esiintyjäparat sokaistuisi ja tipahtelisi lavalta ja funeral doomista seuraisi oikeita hautajaisia.

Skepticismin tunnelmat ovat sen verran omaa luokkaansa, että jollain tavalla vieraalta ja oudolta tuntui myös yleisön huutaminen ja taputtaminen, vaikka ne ovatkin sinänsä keikkayhteydessä normaaleja tapoja reagoida. Vaan miten ilmaista viihtymistään tunnelmaa särkemättä, jos lavalla on Skepticism?