torstai 27. lokakuuta 2016

Blow Up That Gramophone (vol 2) Korjaamolla 15. 10. 2016

Teinpä taas lyhykäiseksi jääneen täsmäiskun pidemmälle festarille, jonka anti olisi varmaankin ollut kokonaisuudessaankin nautittavaa.

Illan avasi Morbid Evils ja Albinö Rhino-yhteistyö. Jotenkin odottelin, että lavalla nähtäisiin kollaboraatiomeiningillä molemmat bändit yhtä aikaa, mutta sielläpä kävikin niin, että ensin soitti yksi kokoonpano, sitten toinen, ja äijelit soittimineen vaihdettiin kesken kaiken. Ihastelin erityisesti sitä, että rumpusettiä ruuvailtiin kovalla kiireellä biisien välissä. Vasta loppuvaiheessa lavalla taisi olla enemmän porukkaa kerralla.
Morbid Evils + Albinö Rhino 15.10. 2016
 Kun en ole kumpaakaan bändiä aikaisemmin nähnyt, teen oletuksen että ensimmäinen kokoonpano olisi ollut Albinö Rhino, joka svengasi kuin Arrakisin hiekkamato - tosin vaikutelmaa saattoi osaltaan tehostaa taustavisualisaatio pyramideineen, joiden yllä väreili kaikennielevä musta aukko.

Morbid Evils + Albinö Rhino 15.10. 2016

Toinen kokoonpano oli sitten varmaankin Morbid Evils, taustavisualisaation pommisavuineen, jotka näyttivät pyörivän räjähtämisen sijaan luhistumisen suuntaan. Ja tosiaan lopuksi pommi ja pyramidit ilmestyivät valkokankaalle kaksoisvalotuksena.
Morbid Evils + Albinö Rhino 15.10. 2016

Viimeksi Skepticismiä levynnauhoituskeikalla kristallin kirkkailla soundeilla kuulleena, tällä kertaa ääntä särkevällä ja kalloa halkaisevalla volyymillä seinistä kimpoillut ja kaikista pinnoista resonoinut urkudrone kuulosti äkkiseltään melko pöyristyttävältä.

Skepticism 15. 10. 2016

Skepticism 15. 10. 2016
Skepticism 15. 10. 2016

Onneksi se ei kokonaan piilottanut esimerkiksi kitarapuolen haikeita hienouksia. No, olen ehkä joskus jossain nähnyt ja kuullut Skepticismiä paskemmillakin soundeilla, ja ollut silti innoissani. Osa viehätystä on kieltämättä painostavan pauhun kaiken alleen lanaava murskaavuus, mutta nyt kun siihen sisältyvistä sävyistä on paremmin perillä, niiltäkin jotenkin odottaa enemmän.

Skepticism 15. 10. 2016
Skepticism 15. 10. 2016
Skepticism 15. 10. 2016
Tunnelman mustuus vaati taas sitä, että kuvatessa ei todellakaan käytetä salamaa. Lavalle ihan silmin katsellessa näytti siltä, että imagoon haettiin yllättävänkin romantillisia sävyjä laulajan jaellessa valkoisia ruusuja yleisöön. Kamera näyttää kuitenkin olleen sitä mieltä, että kyseessä oli melkoinen deep dream-episodi tai vähintään houreinen unijakso jossain uncanny valleyssa.

Skepticism 15. 10. 2016
Skepticism 15. 10. 2016

 Lord Vicar, tuo arvaamattoman pitkäänkin odotettu. Ja samalla tuo mainostettu viimeinen tilaisuus nähdä bändi Hynninen bassonvarressa. Jos viimeksi tämän kokoonpanon nähdessäni mies piileskeli kainosti jossain nurkassa, nyt lavapresenssi oli vapautuneempi tavalla, joka muistutti Reverend Bizarren päivistä.

Lord Vicar 15.10.2016
Lord Vicar 15.10.2016 
Lord Vicar 15.10.2016 
Ja voi että rakastin Reverend Bizarrea. Kun kaikki kymmenen vuoden aikana kapseloitunut kaipuu takaisin bändin keikoille purskahtaa kerralla pintaan, lopputulos ei ainakaan helpota keikkarapsan kirjoittamista. Reverend Bizarre oli varsin usein kokemuksena jostain sanojen ja käsitteellistämisen tuolta puolen, ja taas huomaan olevani saman mykkyyden äärellä.


Lord Vicar 15.10.2016 
Takaisin nykypäivässä ja Korjaamolla, vola oli edelleen turhan lähellä kipurajaa, mutta Lord Vicar kuulosti silti puuroisen sijaan dynaamiselta. Aika lailla niin kuin Reverend Bizarre onnistui aina kuulostamaan massiiviselta tiloissa, jotka söivät pahasti muiden bändien sointia. ( Ja nyt olen jo maininnut Reverend Bizarren niin monta kertaa, että taidanpa tästä mennä pimeään huoneeseen peilin ääreen hokemaan Reverend Bizarre Reverend Bizarre Reverend Bizarre ja katsomaan millainen mörkö sieltä peilistä tulee ulos!)

Lord Vicar 15.10.2016 
Lord Vicar 15.10.2016 
Ja Lord Vicar on kuitenkin Lord Vicar. Herkkyys herkempää ja rokkaavuus rokkaavampaa kuin Reverend Bizarrella. Ilmeisesti sama sanallistamisen vaikeus koskee molempia bändejä, koska harvoin jos koskaan huomaan kirjoittaneeni Lord Vicarista mitään järkevää - joskaan sen tuntemuksen nimeäminen ei sekään ole onnistunut. Rokkaavuuden olen maininnut aiemminkin, ja aina se silti yllättää puskista. Tämän kertaisessa yhteydessä, äärimmäisempien äänikudosten välissä se kuulostaa hyvin perinteiseltä. Perinne, josta piiskautuu kuitenkin illan pakahduttavinta antia. Tietyllä tavalla perinteisyyttä korostaa sekin, että taustavisualisaationa pyörii livekuvaa lavalta sen kummempien taidepläjäysten sijaan.
Lord Vicar 15.10.2016 
Lord Vicar 15.10.2016 
En aina muista sanoa sitä, mutta arvostan Kimi Kärkeä biisinkirjoittajana ja tunnelmanluojana aika kovasti. Ja ajan kuluessa arvostus on vain kasvanut.

Lord Vicar 15.10.2016 
Lord Vicar 15.10.2016 

Enkä saata olla hekumoimatta hiukan myös Hynnisen soiton saatanallista groovea.

Lord Vicar 15.10.2016 
Conan kuulosti jostain syystä rivakammalta kuin olin odottanut. Päävokalisoinnin hoitanut kitaristi rääkkyi varsin piinallisesti, mutta basistin tuottamista äänistä irtosi paljon enemmän viihdykettä.
Conan 15. 10. 2016
Conan 15. 10. 2016 
Conan 15. 10. 2016 
Conan 15. 10. 2016 
Käsitys jäi silti tälläkin kertaa varsin pintapuoliseksi, sillä Tuhkimon lailla jouduin karauttamaan tieheni kesken keikan ehtiäkseni bussiin. Onneksi sentään kengät pysyivät jalassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti