Amorphis-nostalgiatrippi jatkuu kolmekymppiskekkereiden viimeisen päivän varhaisimman vuosikymmenen materiaaliin palaavalla keikalla. Tällä kertaa eturivin paikka ei ollutkaan niin helposti saatavilla, koska tarjoilin ovella epähuomiossa ensin päivittämätöntä lippua, ja oikeaa versiota etsiessäni ohi meni niin ikään eturiviorientoituneita ihmisiä. Noh, paikka sentään heltisi, joskin eri suunnasta lavaa kuin edellisenä iltana.
 |
| Amorphis 16.10.2020 |
|
Taustalakanatkin oli päivitetty 90-luvun tunnelmiin päivitetyllä versiolla Black Winter Day-singlen kannesta. Lopputulos ei ollut ehkä ihan yhtä sulava kuin edellispäivän koristelu, mutta ei ollut esikuvakaan yhtä abstrakti. Hyvin hienovaraiset yksityiskohdat toivat siihen tätä päivää, ja toisaalta visuaalisen ilmeen muutokset päivien ja vuosikymmenten välillä kuvastivat myös musiikillisen tyylin muutoksia.
 |
|
Keikkasetti painottui voimakkaasti Tales From The Thousand Lakesin materiaaliin, mikä ei yllättänyt, eikä yllättänyt sekään, että mukana olivat tavallisillakin keikoilla edelleen setissä pyörivät vanhat suosikit kuten Into Hiding ja Castaway. Sen sijaan Magic and Mayhem ei olekaan ihan niin vakituisesti kuultu - ja iloisesti pääsi yllättämään sekin, että Elegyltä oli tuotu settiin Better Unborn, jonka livenä kuulemisesta on siitäkin aikaa. No, yllättämään pääsi sekin, että kaveri toivoi kuulevansa Against Widowsin ja ehdin ennen keikan alkua arvella että totta kai se soitetaan. No, eipä soitettukaan, vaan On Rich And Poor, joka tavallisestikin tuntuu vuorottelevan Against Widowsin kanssa, joten väärin meni se arvaus.
 |
|
Olin edellisenä päivänä ehtinyt muistella, että eikös se Tuonela olisi ollut 2000-luvun puolella, mutta sehän oli ehtinyt ilmestyä juuri 1999. Niinpä tällä keikalla kuultiin siltä aikanaan setissä tiuhaan pyörineet ja sittemmin vuosia mullan alla levänneet Divinity ja Greed. Rusty Moonia ei kuultu, vaikka se(kin) harvemmin kuultuna herkkuna onkin se, mikä ensimmäisenä tulee mieleen "tämän biisin haluaisin Tuonelalta kuulla"-listalleni.
 |
|
Sen jälkeen palattiinkin aivan aikojen alkuun, Karelia-intron jälkeen kuultiin Abhorrence-cover Vulgar Necrolatry. Vaikka Vulgar Necrolatry onkin silloin tällöin tehnyt paluuta keikkasettiin, tällä kertaa juhlakeikan merkeissä sen esitti alkuperäiskokoonpano, eli vokalisoinnista vastasi kokonaisuudessaan Tomi Koivusaari. Mies on toki muutenkin palannut pätkittäin ääneen lähivuosina, lähinnä taustalaulujen (tausta-kuolonkorahdusten?) merkeissä, joten kokonainen biisi pitkästä aikaa oli jotain uutta. Eikä ilmeisesti ihan helppoa kommenteista päätellen. Tomi Joutsen palasikin päävokalistin tontille jo seuraavan debyyttilevyltä tehdyn poiminnan ajaksi - Exile of the Sons of Uisliuta ei sitäkään ole kovin usein viime vuosina kuultu, vaikka joskus sentään.
 |
|
Pitkästä historiasta riittää tietysti ammennettavaa ja iloisia yllätyksiä riittää albumiraidoissakin. 90-luvulla sinkkuhitit pakattiin julkaisemaan useamman biisin EP:inä, joskin tällä(kin) kertaa niiltä kuultiin vain nimikappaleet Black Winter Day ja My Kantele. Olen toivonut joskus aiemminkin, että Black Winter Daylta nostettaisiin keikkasettiin vaikkapa Moon And Sun Part II, ja saan nähtävästi toivoa edelleen. Ehkä pitää sen toivossa lähteä seikkailemaan internetin ja nauhanvaihteluaikojen pimeisiin syövereihin. Tai sitten tyytyä laatimaan definitiivisiä "tämän biisin haluaisin joskus kuulla keikalla, oi jeah beibi pliis"-listoja.
 |
|
Ja kuinka ollakaan, taas oli keikka jo ohi, kun vielä menojalka olisi vipattanut. Biisien listaamista asiallisempaan analyysiin ei taas pysty venymään, koska fiksuna kirjoitin muistiinpanoihin vain illan settilistan muiden vaikutelmien sijaan, ja aikaa istua alas kirjoittamaan muisteluksia oli sitten tietysti sen verran reilusti myöhemmin, että muutama muukin vaikutelmankirjaus olisi saattanut olla paikallaan.
Alkuillan keikassa oli tietysti se hyvä puoli, että kotiinpäin vievään bussiin ei tarvinnut juosta raamit kaulassa kesken kaiken, ja kotiinkin ehti ihmisten aikaan. Ei muuten välttämättä haittaisi, jos keikkojen alkamisajassa olisi enemmänkin variaatiota myös alkuillan suuntaan sitten joskus, kun on taas oikeita keikkoja joka liiteri pursullaan. Koska semmoinen aikahan on vielä joskus tulossa, eikös vain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti