sunnuntai 10. toukokuuta 2020

Mansion ja Lasten Hautausmaa Apollossa 22.2. 2020

Illan avaavan Mansionin aloitusajaksi on ilmoitettu vartti ovien aukeamisen jälkeen, ja hiukan ennen ovien aukeamista jono jatkuu jo pitkälle ylös Humalistonkatua. Ja sieltä jonosta sisään pääseminen kestää tuskastuttavan kauan.
Mansion, 22.2.2020 
Keikan alkaessa muistuu kyllä mieleen, miksi Mansionia kannattaa jonottaa sateessa ja myrskytuulessa. Se on hyvä. Se on hyvä bändi, ja se on hyvä luomaan tuonpuoleisen tunnelman, sekä teatraalisesti että musiikin keinoin.

Mansion, 22.2.2020 
Saarnaako Alma tällä kertaa yhdessä Tildan kanssa, vai onko kyseessä joku toinen väkevä todistaja? Ainakaan Traitor's Dirge ei settiin kuulu. Konsepti sikseen, jos kohta viime keväisellä keikalla kuultu vieraileva laulaja jäi itselleni tuntemattomaksi, tällä keikalla toinen laulaja on Olga Välimaa. Kahden naisen tulkinta soi yhteen ja tunkeutuu ihon alle, hiuksianostattavista harmonioista käskevään sähinään. Toimii.
Mansion, 22.2.2020 
Mansion, 22.2.2020 

Apollon led-seinää oli käytetty seurakunnan kasvattamiseen taustakuvan voimin, vaikka varmasti saarnaajien silmistä paistava tuli ja tulikivi olisi tehnyt vaikutuksen ilman taustaakin, ja jo kokoonpanon koko on tiettävästi sekin luonut tiettyä massan tuntua aiemmilla lavoilla. Paikan päällä siihen ei niin tullut kiinnitettyä huomiota, mutta myöhemmin kuvia kamerasta purkaessa jotkut kuvat näyttivät melkoisilta kansanjoukoilta.
Mansion, 22.2.2020 
Mansion, 22.2.2020 
Mutta voi,  keikka päättyy aivan liian pian! Lienee lämppärislottien kirous.


Seuraavana lavan vallannut Lasten Hautausmaa kuulosti tämän jälkeen loppukevennykseltä, vaikka olikin illan pääesiintyjä, ja sen fanikunta fiilisteli mukana ihan tippa linssissä. Sitä fanikuntaa oli paikalla paljon.

Edellinen muistikuva Lasten Hautausmaasta oli tietty Viikatemaisuus, jota en enää tavoittanut - sen sijaan useampaan otteeseen mieleen tuli SIG. Joku rautalankavaihde tuntui löytyvän rivakammissa biiseissä. Jotenkin koko keikka tuntui myös siltä, kuin olisin kurkistellut jonkun muun nuoruusmuistoihin esimerkiksi lukemalla päiväkirjaa tai romaania. Tietyt asiat ovat tunnistettavia, mutta emotionaalinen etäisyys voi silti jäädä pelkän kurkistelun tasolle.


Lasten Hautausmaa, 22.2.2020
Siinäpä seisoskelin itkevien ihmisten keskellä ja kirjoittelin muistiinpanoihin sellaisia helmiä kuin "kuukahtava rumpali on noussut zombina ja myhäilee kuin yltiöhumalainen röllipeikko". Vai niin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti