Bloggerin tägirajoitusten vuoksi kolmen päivän festarit raportoidaan nyt kolmessa erässä. Tässä (juuri menossa) on niistä toinen, ensimmäisen löydät
täältä ja viimeisen
täältä.
Perjantai-illan alkajaisiksi kuullaan uudella kolmoslavalla vintissä
Kuolema-duon
synkkiä säveliä. Kaksiääninen laulu soi hivelevän kauniisti, vaikka
toisaalta kauneutta särjetään myös kirskahtavin riitasoinnuin, joiden
tuottamiseen käytetty instrumentti jää jousta lukuun ottamatta salin
hämärän peittoon. Harmooni ja akustinen kitara on helpompi tunnistaa.
Jälkeenpäin Kuolema-duo on se, jonka musiikki jää päähän pyörimään.
 |
| Kuolema-duo 11.10. 2019 |
|
Siihen päälle
Demonic Death Judge kuulostaa ihan verrattoman hilpeältä, ja svengaa stellerinmerilehmän sukkeludella. Painavaa ja hidasta! Osansa hilpeydestä tuottaa taas erinäiset väärinkuulemiset, joku kappaleista alkaa selvästi karjaisulla "vaatteet pois, saatana!" Kukaan ei ota vaatteita pois.
 |
| Demonic Death Judge, 11.10.2019 |
|
Cirith Ungol
soittaa seuraavaksi kulmikasta vanhan liiton tuomiota, ja sekin on
iloinen asia se. Laulaja kuulostaa livenä normaalimmalta raspilta kovaa
ja korkealta kuin levyiltä tutut tavaramerkkikiekaisut. Ikämiessarjalaiset ovat kuitenkin oikein vetreässä vedossa. Chaos Descends!
 |
| Cirith Ungol, 11.10.2019 |
|
 |
| Cirith Ungol, 11.10.2019 | |
 |
| Cirith Ungol, 11.10.2019 | |
Seuraavaksi saakin juosta jokseenkin suoraan taas pienemmän salin puolelle nähdäkseen edes loput
Arktau Eosin
setistä. Salissa leijuu sankka suitsukkeensauhu, jossa on häivähdys
piparkakkua ja toinen santelipuuta. Matalampien, konepohjaisten
ääniaaltojen vyörytyksessä on kosminen tunnelma, ja niitä kirjavoivat
luuhuilut kuulostavat aavemaisilta. Keikan loppua kohti esiintyjien
säkkinaamiot alkavat näyttää naamion sijaan yhä enemmän ilmeikkäiltä,
epäinhimillisiltä kasvoilta. Kun elämys oli näin vahva tässäkin mitassa,
mihinkähän tajunnan tuolle puolen olisi kokonaisen keikan kautta
päätynyt?
 |
| Arktau Eos, 11.10.2019 |
|
Isossakin salissa tuntuu Arktau Eosin
suitsukkeiden haju, vaikka se on viereisessä rakennuksessa - haju on
ilmeisesti seurannut ihmisten vaatteissa ja hiuksissa - ja leijuu siellä
koko lopun iltaa.
Bölzer paljastuu duoksi, vaikka kuulostaa
jossain määrin massiivisemmalta kokoonpanolta, mutta ei siellä sen
enempää soittajia näytä lavan hämärissä nurkissa piileskelevän. Muutama
ennakkoon kuunneltu näyte oli jostain syystä tuonut mieleen vanhan
Sólstafirin ja se tunne senkun vahvistuu keikalla, vaikka eihän
nää kuulosta yhtään samalta. Mutta ehkä tempoilevien rytmien, kuohuvien
kielisoitinosuuksien ja raa'an ääntelyn yhdistelmä soittaa sitten mielen
pohjilla jotain samoja kieliä. Noin muuten Bölzer onnistuu kuvaamaan
äänellisesti, miltä tuntuu adrenaliinin purskahdus. Tähän täytyy ehkä
tutustua myöhemmin lisää.
 |
| Bölzer 11.10. 2019 |
|
Pienemmässä salissa tällä välin alkanut
A Road To The Stars
paljastuu elokuvaksi livesäestyksellä. Neuvostoliittolaiseksi
elokuvaksi avaruuden valloituksesta. Aikataulussa oli elokuvan nimi, ja
tieto säestäjistä täytyy onkia jälkikäteen netistä - nähtävästi teemaan
soveltuvia avaruusääniä efektoiduilla kitaroilla tuotti
Ydinontelo.
 |
| A Road to the Stars/ Ydinontelo 11.10.2019 |
|
Päälavalla meuhkaa seuraavaksi
Eyehategod, joka kuulostaa samansuuntaisesti hilpeältä kuin Demonic Death Judge aiemmin illalla, ja jossain määrin punkilta.
 |
| Eyehategod, 11.10. 2019 |
|
Hilpeyden kyllästämänä tekee mieli kurkistaa, mitä siellä pienemmässä salissa olikaan samaan aikaan tarjolla.
Celeste
soittaa pimeässä salissa punaiset otsalamput päässä, kuulostaen
väkivaltaiselta ja sahaavalta. Rauhallisempikin materiaali velloo
levottomasti. Lamppujen kanssa ei ilmeisesti ole suunniteltu sen
kummempaa koreograafista valoshowta, sillä synkassa liikutaan vain
satunnaisesti.
 |
| Celeste, 11.10.2019 |
|
 |
| Celeste, 11. 10. 2019 |
|
Taas täytyy toistaa itseään ja lähteä nukkumaan, että jaksaa huomenna lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti