Nekroflunssan nujertamana jouduin arvioimaan jaksamistani illan tarjonnan suhteen muutamaankin kertaan, ja lopulta päädyin skippaamaan lämppärit. Illan aloittaneet The Ocean Collective ja Leprous olisivat jossain määrin uteloittaneet, mutta totesin etten aiemmin nähdyn perusteella jaksa katsoa kokonaista keikkaa niiden jälkeen soittaneelta
Soilworkilta, enkä ainakaan seisoskella puolikuntoisena koko iltaa. Ehkä niitä toisia mahdollisuuksia tulee joskus. Ehkä ei.
Pari vuotta sitten Tuskassa nähty Soilwork ei silloin varsinaisesti vakuuttanut muuten kuin sen osalta, miten nopeasti materiaali porhalsi toisesta korvasta ulos jälkiä jättämättä, mikä nyt ei varsinaisesti ole suositus. Nyt oli tilaisuus antaa bändille toinen mahdollisuus.
Valaistuspuoli oli strobopainotteisuudesta huolimatta hieno, mutta niinhän Logomossa aina. Tosin kieltämättä Logomon kokoisessa salissa voi odottaakin jotain pikkuputkaa näyttävämpiä valoja - tai jos joku haluaisi soittaa isolla lavalla esimerkiksi yhden kynttilän valaisemana, niin se olisi jo statement.
 |
| Soilwork 5.12.2019 |
|
Kyllähän sieltä nyt joitain hienoja melodia-aihelmia erottui, ja laulajalla kuului olevan varsin hyvä ääni. Toisaalta se pyrskytys, jolla melodia kuin melodia lanattiin, oli sitten turhankin geneeristä omiin korviin, eivätkä nämä elementit oikein liittyneet yhteen tai tukeneet toisiaan missään vaiheessa. Oli salissa kuitenkin koko joukko niitä, joille näytti maistuvan.
 |
| Soilwork 5.12.2019 |
|
Viimeistä biisiä spiikatessaan laulaja toivotteli Amorphista tervetulleeksi, ja kappaleen intron aikana ehdin miettiä että soittaako nuo nyt Alonen coverina mitä häh. Ei ne. Enkä jälkeenpäin kykene muistamaan, kuulostiko se sittenkään siltä niin paljoa!
 |
| Amorphis, 5.12.2019 |
|
Amorphis on aina Amorphis. Jos kohta viimeksi kävinkin kuuntelemassa Queen of Timen spessukeikkaa, nyt on vuorossa uutta ja vanhaa varsin mukavassa tasapainossa yhdistelevä peruskeikka.
 |
| Amorphis, 5.12.2019 | |
 |
| Amorphis, 5.12.2019 | |
Eikä haittaa yhtään, että vanhaa materiaalia keikkasetissä edustavat henkilökohtaisiin suosikkeihin kuuluvat Into Hiding ja Against Widows, vaikka ne on kuultu monituisia kertoja aiemminkin! Bassosoolo saa oikein kohdevalaistuksen. Ilahduttavana yksityiskohtana toimi myös Tomi Koivusaaren paluu ääneen - taustojen verran Into Hidingissa, ja Against Widowsissahan mies örisi vanhat osuutensa jo kokonaisuudessaan.
 |
| Amorphis, 5.12.2019 | |
 |
| Amorphis, 5.12.2019 | |
My Kantelekin tietysti edustaa vanhaa, mutta taitaa nykyisin olla myös se eri suuntiin venyvä ja paukkuva jamittelubiisi. Kirsikkana kakun päällä Tomi Joutsen koristelee jamittelua muun muassa ärähtämällä ozzymaisen "all right now!"-fraasin erittäin epä-ozzymaiseen tyyliin, ja kuullaanpa johonkin väliin myös ilmeisen Celtic Frostille kumartava "uh!"
 |
| Amorphis, 5.12.2019 | |
 |
| Amorphis, 5.12.2019 | |
Ettei tässä nyt tulisi pelkästään vellottua nostalgiassa, on kai mainittava, että kyllähän sitä uuttakin materiaalia soitettiin vähintään yhtä paljon, ja esimerkiksi Daughter of Hate on kerrassaan mainio.
 |
| Amorphis, 5.12.2019 | |
 |
| Amorphis, 5.12.2019 |
|
Jossain välissä keikkaa Joutsen innostuu hilpeänä kyselemään turkulaisyleisöltä, että eikös se ole Suamenleijjona täältä päin, ja saa vastaansa tyrmistyneen hiljaisuuden. Suamenleijjonan sivuprojektien mainitseminen nimeltä ei kirvoita sen enempää vastauksia, joskin kysymyksen herättämä käsinkosketeltava tyrmistys jaksaa huvittaa monta päivää. Mikähän matolaatikko bändin suosimasta viihteestä nyt aukesi viattomille faneille...
 |
| Amorphis, 5.12.2019 | |
 |
| Amorphis, 5.12.2019 | |
Tuntuu, että keikka on vasta alussa ja voisi jatkua vielä vähintään toisen mokoman ja ehkä kolmannenkin, kun bändi poistuu jo lavalta palatakseen suurimmista sinkkuhiteistä koostettuun encoreen. Miten se aika nyt näin vilahti? No, kai se on jotain jätettävä ensi kerrallekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti