Tämän vuoden osallistumiseni Love metal hate fascism-tapahtumaan jäi melko torsoksi, koska tunnetusti työt haittaavat harrastuksia, ja töihin piti kiirehtiä sillä aikataululla, että esimerkiksi etukäteen jo odottamani Sunniva jäi kokonaan näkemättä. Jäipä muuten kuvatkin kokonaan ottamatta - mitenkäs nyt näin?
Goatburnerin death metal jytisi hyvin jo tuomiokirkolle asti matkalla keikkapaikalle. Varsin rivakkaa räimettä, jota olisi hyvin voinut kuunnella pidempäänkin, mutta keikka oli jo ohi melkein siinä samassa kun olin näköetäisyydelle päässyt.
Craneium ei ollut entuudestaan tuttu, mutta kuulosti niin tutulta, että piti oikein tarkistaa ettenkö ole jo aiemmin keikalla ollut. No, toki tapahtuman sivulla maistiaisena ollut sinkkubiisi oli tarttunut kertakuulemalta tajunnan rajamaille, mutta muutkin biisit tarjoilivat useita de ja vu-hetkiä ja toisaalta niiden pariksi ennakoimattomia svengihetkiä. Alarekisteri möyrysi mainiosti ja kitarat lauloivat nostalgiaa, vaikka sointi muuten onkin tätä päivää. Keikan kestäessä tuli mieleen, että jos bändi ei ollut tuttu, ehkä sen kuitenkin pitäisi olla.
Ehdin katsoa mustempaa rökitystä tarjoavaa Svarta Havetia yhden biisin ajan - onneksi setin avausbiisi oli se tapahtuman sivuiltakin kuultu youtube-maistiainen, jonka olin jo ehtinyt toivoakin kuulevani myös livenä. Samaan aikaan niin haikeaa ja kertakaikkisen päällekäyvää.
Kun lähdin, jono ylettyi niin pitkälle Suurtorille, että oli ehkä aikakin poistua ja päästää myös muita sisään.
Täytyy muuten myös kehaista Kirjakahvilaa oivallisesta tarjonnasta monessakin mielessä. Kuinka ässää onkaan nauttia elävän musiikin kanssa samaan aikaan myös tuoreesta porkkanakakusta ja haudutetusta teestä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti