Tämä keikka siirtyi pandemian takia niin lukuisia kertoja, että tuntui melkein epätodelliselta että se lopulta pääsi tapahtumaan.
Illan avasi Black Totem, joka kuulosti juomaillalta maailmanlopun baarissa, ja ulkoinen esillepanokin oli varsin näyttävä. Yhtyeen letkeässä mutta maltillisen tempoisessa rokissa oli jopa hiukan doomahtavaa kulmaa. Visuaalisena elementtinä lystikäs pönttökitara ansaitsee sekin maininnan.
 |
| Black Totem, 23.9.2022 |
 |
Black Totem, 23.9.2022
|
Seuraavaksi vuorossa olikin Lyijykomppania, joiden näkemistä taas kerran olinkin jo ehtinyt odottaa. Ja odotusten mukaisesti Lyijykomppania oli Lyijykomppania, ärhäkkä, kulmikas ja rytmikäs, paljon kansansuosikeiksi kasvaneita perillisiään jyrkempi ja äkkiväärempi. Kuulosti pahaenteiseltä myös silloin, kun lyriikat jotenkin toisin esitettyinä olisivat vihjanneet enemmän hassuttelun kuin kohta tapahtuvien hirveyksien suuntaan. Mutta juuri se pahaenteisyys, ja tietty sisäänpäinkääntynyt ankaruus on iso osa Lyijykomppanian viehätystä! Voisin kuvitella, että bändi esiintyisi samanlaista ehdottomuutta henkien riippumatta siitä, onko yleisöä kourallinen vai salintäysi. Pidän myös siitä, miten välillä suomenkieltä käytetään rytmisenä elementtinä, välillä rytmille alisteisena.
 |
| Lyijykomppania, 23.9.2022 |
 |
| Lyijykomppania, 23.9.2022 |
Illan pääesiintyjänä soitti melkoisella nimellä paiskattu Murheenlaakso plays ManaMana, joka käsittääkseni koostuu enimmäkseen ManaManan jäljelläolevasta miehistöstä omaa perintöään soittamassa. En ole varma, missä määrin kokoonpano on sama joka soitti Mömmön muistokeikkoja rapiat parikymmentä vuotta sitten nimellä ManaMana. 2001 Kårenin keikkaa katselin sen verran salin takaosasta, etten kyllä muista yhtään minkä näköistä porukkaa siellä oli lavalla (eikä ne samalta kuitenkaan nykyisin näyttäisi), enkä edes kuinka monta. Sen sijaan lähempänä lavaa käyneen kaverin silloinen tokaisu, että bändin laulaja näyttää käläviäläiseltä perunanviljelijältä, oli niin ikimuistoinen, että syyskuussa 2022 vaivasin päätäni ihan liikaa sillä, onkohan tämä nyt Murheenlaakso plays ManaManan keulilla esiintynyt laulaja se käläviäläisen perunanviljelijän näköinen vai joku eri! Kitaristeja tämäniltaisessa kokoonpanossa näytti olevan peräti neljin kappalein, ellei niitä piileksinyt tolpan takana vielä lisää. Osa ManaManan kitarasoundin kauneutta on juuri siinä, että jokin kuulostaa olevan hiukan poissa paikaltaan tai riitelevän itsensä kanssa, mutta tavalla, joka soi kauniisti osana suurempaa kokonaisuutta. Paniikki on ekstaasin veli! Syöksytään diskoteekkiin! Keikan kestäessä alkoi Otra näyttää sen verran kärsivältä, että mielessä käväisi että kunhan nyt ei kävisi niin kuin Mark Sheltonille. No, ei sentään.
 |
| Murheenlaakso plays ManaMana, 23.9.2022 |
 |
| Murheenlaakso plays ManaMana, 23.9.2022 |
 |
| Murheenlaakso plays ManaMana, 23.9.2022 |
Sen sijaan muutama päivä keikan jälkeen seurasi uutinen, että Lyijykomppanian rumpali ja mastermind Moilanen on kuollut. Vaikkei keikalla yhtään näyttänyt siltä että heittää lusikan nurkkaan, hillitysti hikeä jaloviina-kuvioisella pyyhkeellä töpötteli rumpaloinnin lomassa ja silmät kekäleinä salin hämärässä hehkuivat. Että eipä tuota sitten tarvitse enää seuraavia keikkoja odotella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti