Taas tällainen päivän täsmäisku pidempään tapahtumaan...
Lauantaina pelipaikoille raahautuessa lauteilla mesosi jo Inferia. Eihän siinä ollut yhtään samannäköistä porukkaa kuin 13 vuotta sitten kun bändin viimeksi näin, lieneekö siinä ajassa jäsenet kovinkin rupsahtaneet tai vallan vaihtuneet. Ehdin jopa hetken miettiä, missattiinko sittenkin illan eka bändi (ovelle asti ei logo loistanut ihan samaan malliin kuin syvemmälle saliin), mutta ennen pitkää dildo viuhui lavalla siihen malliin, että kyllä bändi Inferiaksi paljastui. Varsin vauhdikasta menoahan se oli soitanta ja elämöinti.
 |
| Inferia 3.9. 2022 |
Toisena soittanut Galvanizer olikin tullut nähtyä aikaisemmin striimikeikalla, joten nyt pääsi muodostamaan käsitystä ihan paikan päällä. Sepä vaikutti olevan kovin rokkaavaa deathmetallia, joka laittoi luut liikkeelle. Kuororähinä kuulosti kaoottiselta, mikä menoon istuikin. Setin alku ja loppu kuulostivat siltä, että tässähän on ihan mahtava meno! Keskivaiheilla tapahtui notkahdus, jonka aikana ehti tulla mieleen, että vokalistin viikset näyttivät tupeelta joka on jostain lennähtänyt ja tarttunut naamaan. Onneksi se meno parani takaisi loppua kohti.
 |
Galvanizer 3.9.2022
|
Yoth Iria oli itselleni uudempi tuttavuus, kuulemma koko joukko Rotting Christ-kytköksiä oli luvassa jäsenistössä, ja ne kuuluivatkin musiikissa ajoittain. Jollain tavalla musiikista tuli mieleen myös Primordial, ei siinä mielessä että se olisi kuulostanut samalta, vaan enemmän tunnelman suhteen. Ajoittain kuulosti mustemmalta, ajoittain jopa tuomionhuuruisemmalta. Ensin piti tosin käsitellä pettymys siitä, ettei keulilla patsastellutkaan videoilta tuttu tyylikkäästi pukeutunut ankara hahmo käärmekuvioisine kävelykeppeineen, vaan joku jokamies paintit naamassa. Corpsekalle oli sinänsä hyvin eläväinen esiintyjä ja otti kovasti kontaktia yleisöön. Basisti esitteli itsensä ja bändinsä hyvin kohteliain sanankääntein. "Toivottavasti pidätte uudesta yhtyeestäni." Kyllä kiitos, pidimme.
 |
| Yoth Iria, 3.9. 2022 |
 |
| Yoth Iria, 3.9.2022 |
Shape of Despair kärsi huonoista soundeista, kuin olisi väännetty kaikki nupit kaakkoon ja jätetty sinne. Kuten olen sanonut ennenkin, ei musiikin vaatimaa raskautta noin vaan lisätä pelkästään lisäämällä volyymiä kipurajan yli, vaan dynamiikka tuo monesti enemmän painoa. Shape of Despair olisi ansainnut parempaa. Sikäli kuin musiikista sai selvää, edelleen korpit kiertelevät raunioiden yllä, jossa tuuli ulvoo kiven koloissa. Pyörivät taustavalot saivat bändin jäsenet näyttämään mystisiltä silhueteilta, jotka istuivat tuohon mielikuvien rauniotemppeliin täydellisesti - ja kun valo osui vahingossakin hetkeksi jonkun kasvoihin, tuntui siltä kuin olisi nähnyt jotain luvatonta ja kiellettyä. Keikan loppupuolella joku kappale kuulosti enemmän avaruusalukselta (siis siltä, että avaruusalukseen tulee vika kesken matkan ja sinnepä jäät tyhjyyteen kellumaan lopuksi ikääsi), siis sinänsä joukosta poikkeavalta, mutta silti täysin Shape of Despairilta.
 |
| Shape of Despair, 3.9.2022 |
 |
| Shape of Despair, 3.9.2022 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti