Blowup on entuudestaan ollut se festari, jonne voi ostaa liput sokkona ja luottaa silti siihen, että siellä tulee soittamaan kiinnostavia bändejä, joista ainakin osaa huomaa tarvitsevansa elämäänsä juuri tällä hetkellä, vaikka nimet olisivat entuudestaan vieraita. Ja onhan siellä täkynä usein ollut myös entuudestaan tuttuja ja kiinnostavia nimiä.
Festarin perjantaipäivän aloittaa hiljaisen haikea 40 Watt Sun, jonka musiikki kuulostaa siltä kuin kelluisit aaltojen ajeltavana aurinkoisena syyspäivänä. Vaikka auringon kilo vielä heijastuu aalloista, kesä on selvästi jo mennyt, rantojen ruoho kellastunut ja pimeys odottaa nurkan takana. Rumpalin peltityöskentelyä on taas ilo kuunnella, ja basistilla on aimo annos hopeanhohtavaa luomiväriä, josta voisi saada paremmalla kameralla oikein hauskan kuvan. Kännykällä kuvaaminen on taas vaihteeksi ihan viheliäistä puuhaa, kun nähtävästi sillä saa kuvia vain maisemista ja luurangoista, jotka pysyvät paikallaan.
 |
| 40 Watt Sun, 14.10. 2022 |
Toisen lavan setti ehti alkaa jo ennen kuin 40 Watt Sun oli päässyt omansa loppuun. Siellä Jozef van Wissem soitti sankan savun keskellä hiukan erikoisempaa kielisoitinta, jonka arvioin paikan päällä barokkiluutuksi. Semmoinen se taisi ollakin, jälkikäteen etsityn tiedon perusteella. Setin loppupuolella oli instrumentaalien lisäksi myös laulettuja kappaleita, jotka kuulostivat jossain määrin postpunkilta rytmillisesti ja kaiutettuine lauluineen. Siis postpunkia barokkiluutulla. Ei hassumpaa.
 |
| Jozef van Wissem, 14.10.2022 |
Toisella lavalla oli tämän jälkeen aloittelemassa Sum of R, joka oli entuudestaan nimenä vieras, mutta teki vaikutuksen, eli kuului selvästi niihin bändeihin, joita huomaa tarvitsevansa juuri nyt. Laulaja oli tunnistettavissa Dark Buddha Risingin laulajaksi jo äänestä ennen näköhavaintoa, ja lavan kirkkaassa valossa corpsepainteissaan tämä näytti jotenkin Monotheistin aikaiselta Martin Eric Ainilta. Lopputulos on toista bändiä letkeämpi, kappalerakenteet ovat riffivetoisempia - ja silti kaaos astuu huoneeseen erityisesti laulajan kautta. Kuin samasta suusta laulaisi useampi ääni. Ja kyllä, osaltaan tähän illuusioon vaikuttaa useampi mikrofoni eri efekteillä, mutta aivan varmasti myös se, millaista ääntä niillä lähdetään käsittelemään.
 |
| Sum of R, 14.10. 2022 |
Toisessa salissa meno on puolestaan suoraviivaisempaa, Doodswens kuulostaa suorastaan punkilta äskeisen päälle, vaikka ehdin juuri epäillä että pitäisikö referenssin kuulostaa blackilta, kun bändi poistuukin jo lavalta.
 |
| Doodswens, 14.10. 2022 |
Isommalla lavalla seuraavaksi soittava Skepticism onkin vanha tuttu - joskin nykyisellään kuulostaa jollain eri tavalla rivakammalta ja rytmikkäämmältä kuin joskus aikaisemmin. Eikäpä myöskään koskaan aikaisemmin ole Skepticismin koskettimista tullut mieleen Summoning, mutta tällä kertaa useampana ohikiitävänä väläyksenä tuli. Valkoisten ruusujen estetiikka oli edelleen osa esiintymistä. Yleisö sai näistä ruusuista osansa, osa ruusuista taas päätyi dramaattiseksi terälehtisateeksi laulajan ylle. Laulajan äänen eläimelliset sävyt ovat entisellään.
 |
| Skepticism, 14.10.2022 |
 |
| Skepticism, 14.10.2022 |
Toisessa salissa kitaravallittelee Dödsrit, johon on hivenen vaikeaa keskittyä suoraan Skepticismin jälkeen, joten tutustuminen tähän jäi pintapuoliseksi. Paljon muuta yleisöä näytti kuitenkin olevan.
 |
| Dödsrit, 14.10. 2022 |
Seuraavana isommalla lavalla iloisesti teutaroitsee Demonic Death Judge, joka tuli paikkaamaan viimetipassa perunutta Conania. Paikkauspaikasta johtuen soittoslotti on myös varsin pitkä, ja salissa on toisaalta väljää, mutta toisaalta paikalla viihtyvillä näyttää olevan huomattavan korkea viihtymisen aste. "Bassosooloa seuraava rautalankakitarasoolo on erityishilpeä, ja vielä ollaan vasta ensimmäisessä kappaleessa", kertovat muistiinpanot. Oma turnauskestävyys alkaa kuitenkin illan osalta olla koetuksella, eikä hilpeys jaksa tarttua koko setin mittaa.
 |
| Demonic Death Judge, 14.10. 2022 |
On aika katsastaa pienemmän lavan seuraava esiintyjä Hide, joka tuo sinne murhaavan teollisuussoundin ja performanssia ja tanssiteatteria lähestyvän lavashown. Jo pelkkä nauru välkkyvien strobojen keskellä kuulostaa todella uhkaavalta, ja ahdistavuuden ruuvi kiristyy yhä kireämmälle konesoundin myötä. Hide myös ottaa lavalla kantaa Iranin naisten puolesta (olen kuullut joidenkin muidenkin bändien näin tehneen, mutta Hide taisi olla ensimmäinen jonka näin itse). Oma turnauskestävyys ei kuitenkaan tunnu paranevan siitä, että kiinnostaisi tietää mitä lavalla seuraavaksi tapahtuu, vaan ennen pitkää on lähdettävä päästäkseen vaakatasoon - melkoisen fear of missing outin saattelemana. Melkein olisin nähnyt mieluummin ensiksi Hiden kokonaan, ja Demonic Death Judgen hilpeys olisi voinut sitten toimia leppoisana pehmeänä laskuna yöhön.
 |
| Hide, 14.10. 2022 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti