Kukaanhan ei halua kuulla festareiden kohdalla listausta missatuista bändeistä, tai typeristä syistä, joiden takia niitä on missattu, mutta jokunen eeppinen typärehtiminen ja siitä seurannut missaus viikonlopun varrelle osui. Ihan ensiksi tuli tietenkin uhrattua Cataleptic kapitalismin alttarille - samoin kuin kaikki sitä edeltäneet bändit ja osan sen jälkeisistäkin. Töistä kotiin ja kotoa Kauppatorille ei vaan päässyt tarpeeksi nopeasti - ja huonolla tuurilla Kauppatorilla joutui odottelemaan bussia melkein tunnin, vaikka muihin aikoihin festaribussien vuoroväli oli huomattavasti lyhyempi. Mitä lienee matkan varrella sattunut...
Morrigan, Hammer Open Air 19.7. 2013 |
Morrigan, Hammer Open Air 19.7. 2013 |
Stormheit Hammer Open Air 19.7.2013 |
Stormheit ei ilmeisesti ole oikeistolaisen kansallismielisyytensä kynttilää mitenkään vakan alla pitänyt. Musiikillisen innoituksensa sekin on hakenut tallenteista päätellen varsin voimakkaasti Bathorysta, vaikkakin livenä toteutus oli punkimpi, ja suomeksi laulettuihin lyriikkoihin on sitten haettu vaikutteita myös Eino Leinosta ja suuremmista folk-vaikutteistakin olen kuullut ainakin huhuja. Niinpä hämmennykseni bändiä ensi kerran livenä todistaessa oli suuri, kun osa suomeksi lauletuista kappaleista kuulostikin rytmitykseltään ja instrumentaatioltaan suorastaan Aki Sirkesalolta. Mikä perverssi yhdistelmä! Se tosin on sanottava, että laulaja näyttää huomattavasti paremmalta kuin kuulostaa. Jos pelkkien ideologisten kannattajien sijaan havitellaan laajempaa kansansuosiota, lienee syytä laittaa laulaja laulutunneille oppimaan muitakin ääntelytapoja kuin ponnetonta käninää nuotin lähimaastoissa. Tai hommata kulisseihin parempi laulaja hoitamaan ääntelyt, jos nykyisen tarkoitus on lähinnä aukoa suutaan ja vakuuttaa yleisö siitä, että juuri tämän aatesuunnan bileissä on tarjolla näyttäviä blondeja. Lavarekvisiittanaan Stormheitillä oli Suomen liput, jotka kaatuilivat vähän väliä häpeällisesti nurin pitkin lavaa. Innokkain ja äänekkäin palaute yleisöltä vaikuttikin koskevan juuri lippujen kuntoa ja tilaa. Tekstiileillä tosin näytti olevan vähän huono päivä muutenkin, sillä joku yritti yleisön joukossa aloitella innokkaasti housutonta moshpittia saamatta yhtään vastakaikua.
Stormheit ja harvinainen hetki - liput yhtä aikaa pystyssä kameran valotuksen ajan!
Hammer Open Air 19.7. 2013
|
Gorgoroth kuulosti varsin oivalta ja painovoimaa uhmaavissa naularannekkeissa olisi riittänyt katsottavaa.
Gorgoroth Hammer Open Air 19.7.2013 |
Suurin osa setistä tuli kuitenkin todistettua pelkin korvin ruokajonosta käsin, ja seuraava bändikin ehti aloitella ennen kuin oli eväät käsissä. Viime vuonna Hammerin ruokakojun kasvispyttäri oli todella hyvää ja täyttävää, joten olin tällä kertaa varautunut ostamaan kannatuksen vuoksi ruokani festarialueelta, enkä suuremmin varannut eväitä mukaan. Kun tällä kertaa päivän kasvisruoka-annos olikin pienehkö hampurilainen, joka lisäksi vaati pitkän jonotuksen viilenevässä illassa, voisin luonnehtia ruokatarjontaa jossain määrin pettymykseksi. Ja siihen nähden, miten hyvät ja toimivat järjestelyt Hammerissa muuten on, jostain sämpylän jonottamisesta valittaminen tuntuu vähän hävettävältä - mutta ruokajonot näyttivät vain kasvavan lauantaina, kun useammille rymyilijöille tuli nälkä. No, mainittakoon tasapainon vuoksi esimerkkinä festarielämää huomattavasti mukavoittavasta onnistuneesta järjestelystä vaikkapa huomattavan siistit vessat, joita on riittävästi niin ettei tarvitse jonottaa, ja joissa riittää paperia ja käsidesiä koko festareiden ajan.
Candlemass, Hammer Open Air 19.7. 2013 |
Perjantai-illan pääesiintyjä ja itselleni myös päivän odotetuin bändi oli tietenkin Candlemass uudella laulajallaan. Tosin jossain vaiheessa hahmotin, että itse asiassahan olen nähnyt Mats Levenin Candlemassin kanssa lavalla aikaisemminkin - Sweden Rock-risteilyllä duetoimassa silloisen päälaulajan ”Solitude Aeturnus-mies” Robert Lowen kanssa. (Tai tarkemmin sanottuna taustoja laulamassa - no, kuitenkin.) Laajemmassa roolissa mies paljastui varsin monipuoliseksi äänenkäyttäjäksi. Ja kokonaisuutena bändi kuulosti ilahduttavan painavalta!
Candlemass, Hammer Open Air 19.7. 2013 |
Jälkikäteen harmitti eniten se, että odottelin videoklippiä varten itsestäänselvintä hittiä Solitudea, joka soitettiin tietenkin vihoviimeisenä, jolloin keikka lienee jo vaatinut veronsa laulajalta - ja enemmän äänessä onkin yleisö.
Jälkikäteen harmitti ylipäätään videoklipin kuvaaminen erityisesti siksi, että sen siirtäminen kameralta koneelle osoittautui seuraavana päivänä yllättävän monipolviseksi ja haasteelliseksi hommaksi, ja koneen kanssa töhöillessä aikaa kului sen verran, että lauantaina hyvin sujuvasti sujuneista kuljetuksista huolimatta missasin Abhorrencen kokonaan!
RAM, Hammer Open Air 20.7. 2013 |
Abhorrencen jälkeen soittaneelta ruotsalaiselta RAMilta tuli sen sijaan nähtyä lähes koko setti. Reippaasta ja uhokkaasta meiningistä tuli hakematta mieleen Judas Priest, mutta myös hitaampi materiaali toimi hyvin luoden painostavan tunnelman ja esitellen monipuolisempaa osaamista. Levy meni hankintaan, ja myöhemmin siltä paljastui, että tuo painostava eepos oli ilmeisesti Suomen sotahistoriaa luotaava ”Suomussalmi”. Ilmanko taas lippu liehui!
RAM, Hammer Open Air 20.7. 2013 |
Skyforger, Hammer Open Air 20.7. 2013 |
Skyforger, Hammer Open Air 20.7. 2013 |
Skyforger, Hammer Open Air 20.7. 2013 |
RAMin jälkeen toisella lavalla pääsi ääneen vanha tuttu ja jo odotettukin Skyforger, joka tällä kertaa esitteli äärimetallisempaa puoltaan. Pillit ja kanteleet oli jätetty kotiin ja kokoonpanoa karsittu sen mukaisesti, mutta levyiltä tutut pillimelodiat soivat kitaroillakin komeasti. Skyforger ei tosiaankaan liimaa pillimelodioita koristeeksi, vaan säveltää myös folk-elementtinsä toimimaan yhtä hyvin kitaroin kuin pillein. Ja toisaalta osa juuristaan yhtyeellä on syvällä blackmetallissa, vaikkeivät muutkaan äärimetallin suuntaukset ihan vieraita lie - etenkin komea ”Caur Aizsaules Vartiem” soi suorastaan doomahtavasti. Showssa oli hurja energialataus kuten aina, ja erityisesti basisti Zirgs riehui kuin riivattu ympäri lavaa. Laulaja puolestaan yllätti spiikkaamalla osan kappaleista suomeksi. Mitä lueskelin muiden kritiikkejä festareiden jälkeen, Skyforger näkyi tehneen hyvän vaikutuksen moneenkin bändin aikaisemmin syystä tai toisesta missanneeseen festarikävijään. Mielellään vuosikausia marginaalissa puurtaneelle ja oman linjansa pitäneelle bändille soisin vähän laajempaakin menestystä - on sääli, jos selkeästi itsensä kuuloinen bändi, joka on yksi genren pioneereista, kärsii toisen ja kolmannen polven lähinnä toisiaan siteeraavien hilipatihippan-retkueitten folkmetallille tuomasta huonosta maineesta.
Bulldozer, Hammer Open Air 20.7. 2013 |
Ruuanhakureissu festarialueen ulkopuolelle yhdistettynä sosiaaliseen toimintaan venähti jotenkin niin, että ennestään vierasta nimeä Sighiä tuli kuunneltua porttien ulkopuolelta, että ”onpas näillä hyvät bassot” ja ”tämähän kuulostaa ihan rokkaavalle, vaikka tämän piti olla jotain avantgardea, mennäänkö jo katsomaan?” Seurueen viivyttelystä johtuen ”katsomaan” päästiin sitten siinä vaiheessa, kun veren ja kukikkaan vaaleanpunaisen aamutakin peittämä naisihminen kantoi kalloilla koristellulta lavalta pois saksofonia ja keikka oli ilmeisen ohi. Siinä vaiheessa kävi ilmi, että se keikka olisi ollut varmasti myös näkemisen arvoinen...
Hell, Hammer Open Air 20. 7. 2013 |
Hell, Hammer Open Air20. 7. 2013 |
Hell, Hammer Open Air 20. 7. 2013 |
Näkemisen arvoinen kuulemisen lisäksi oli myös seuraavana soittanut 80-luvulla perustettu ja vasta nyt debyyttilevynsä julkaissut brittibändi Hell. Showkin oli selvästi viimeisen päälle hiottu kielisoittajien yhtenäisiä esiintymisasuja ja koreografioita myöten. Persoonallisella äänellä varustettu laulaja sinkoili ympäriinsä kuin elohopea ja ehti varsinaisen laulajan roolinsa lisäksi kirmata lavan poikki myös ruoskittavana pimeän messiaana ja ruttonaamiossa kuoleman kelloa kalistaen. Katseen vangitseva mutta ilmeisen vaikeasti kameralla vangittava keulakuva! Hellin taustakankaiden kuvat, jotka muistuttivat kirkkojen lasimaalauksia kaikessa muussa paitsi päähenkilössään, olivat myös kiinnostavat - samaan aikaan viehättävän vanhanaikaiset, kuin tuulahdus jostain toisesta ajasta, ja kuitenkin jollain oudolla tavalla rienaavamman oloiset kuin jonkun perusbläkkibändin banaalit kirjojenrepimiset ja teurasjätteet - niin maallistuneessa yhteiskunnassa kuin eletäänkin. Yleisvaikutelma Hellistä kaikessa visuaalisuudessaan ja dramaattisuudessaan oli jotenkin perustavaa laatua goottilainen, vaikka musiikki olikin ehtaa ja perinteikästä heviä.
Hell, Hammer Open Air 20. 7. 2013 |
Hell, Hammer Open Air 20. 7. 2013 |
Hellin keikka oli niin hengästyttävä elämys, että seuraavana soittaneen Secrets Of
The Moonin haikeat hetket menivät jossain määrin ohi.
Secrets Of The Moon Hammer Open Air, 20. 7. 2013 |
Venom, Hammer Open Air 20.7.2013 |
Illan pääbändi Venom oli svengaava ja viihdyttävä tihkusateessa leimuavine pyroineen, ja Kronos näytti mitä suurimmassa määrin menninkäiseltä. Kiire bussille leikkasi osaltani osan setistä, mutta olihan sitä jo päivän aikana hauskaakin ehditty pitää.
Venom, Hammer Open Air 20.7. 2013 |
Venom, Hammer Open Air 20.7.2013 |