Näytetään tekstit, joissa on tunniste Shape of Despair. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Shape of Despair. Näytä kaikki tekstit

torstai 10. marraskuuta 2022

Metal.Fucking.Hell Apollossa 3.9.2022

 Taas tällainen päivän täsmäisku pidempään tapahtumaan...

Lauantaina pelipaikoille raahautuessa lauteilla mesosi jo Inferia. Eihän siinä ollut yhtään samannäköistä porukkaa kuin 13 vuotta sitten kun bändin viimeksi näin, lieneekö siinä ajassa jäsenet kovinkin rupsahtaneet tai vallan vaihtuneet. Ehdin jopa hetken miettiä, missattiinko sittenkin illan eka bändi (ovelle asti ei logo loistanut ihan samaan malliin kuin syvemmälle saliin), mutta ennen pitkää dildo viuhui lavalla siihen malliin, että kyllä bändi Inferiaksi paljastui. Varsin vauhdikasta menoahan se oli soitanta ja elämöinti.

Inferia 3.9. 2022

Toisena soittanut Galvanizer olikin tullut nähtyä aikaisemmin striimikeikalla, joten nyt pääsi muodostamaan käsitystä ihan paikan päällä. Sepä vaikutti olevan kovin rokkaavaa deathmetallia, joka laittoi luut liikkeelle. Kuororähinä kuulosti kaoottiselta, mikä menoon istuikin. Setin alku ja loppu kuulostivat siltä, että tässähän on ihan mahtava meno! Keskivaiheilla tapahtui notkahdus, jonka aikana ehti tulla mieleen, että vokalistin viikset näyttivät tupeelta joka on jostain lennähtänyt ja tarttunut naamaan. Onneksi se meno parani takaisi loppua kohti.

Galvanizer 3.9.2022

Yoth Iria oli itselleni uudempi tuttavuus, kuulemma koko joukko Rotting Christ-kytköksiä oli luvassa jäsenistössä, ja ne kuuluivatkin musiikissa ajoittain. Jollain tavalla musiikista tuli mieleen myös Primordial, ei siinä mielessä että se olisi kuulostanut samalta, vaan enemmän tunnelman suhteen. Ajoittain kuulosti mustemmalta, ajoittain jopa tuomionhuuruisemmalta. Ensin piti tosin käsitellä pettymys siitä, ettei keulilla patsastellutkaan videoilta tuttu tyylikkäästi pukeutunut ankara hahmo käärmekuvioisine kävelykeppeineen, vaan joku jokamies paintit naamassa. Corpsekalle oli sinänsä hyvin eläväinen esiintyjä ja otti kovasti kontaktia yleisöön. Basisti esitteli itsensä ja bändinsä hyvin kohteliain sanankääntein. "Toivottavasti pidätte uudesta yhtyeestäni." Kyllä kiitos, pidimme.

Yoth Iria, 3.9. 2022

Yoth Iria, 3.9.2022


Shape of Despair kärsi huonoista soundeista, kuin olisi väännetty kaikki nupit kaakkoon ja jätetty sinne. Kuten olen sanonut ennenkin, ei musiikin vaatimaa raskautta noin vaan lisätä pelkästään lisäämällä volyymiä kipurajan yli, vaan dynamiikka tuo monesti enemmän painoa. Shape of Despair olisi ansainnut parempaa.  Sikäli kuin musiikista sai selvää, edelleen korpit kiertelevät raunioiden yllä, jossa tuuli ulvoo kiven koloissa. Pyörivät taustavalot saivat bändin jäsenet näyttämään mystisiltä silhueteilta, jotka istuivat tuohon mielikuvien rauniotemppeliin täydellisesti - ja kun valo osui vahingossakin hetkeksi jonkun kasvoihin, tuntui siltä kuin olisi nähnyt jotain luvatonta ja kiellettyä. Keikan loppupuolella joku kappale kuulosti enemmän avaruusalukselta (siis siltä, että avaruusalukseen tulee vika kesken matkan ja sinnepä jäät tyhjyyteen kellumaan lopuksi ikääsi), siis sinänsä joukosta poikkeavalta, mutta silti täysin Shape of Despairilta.

Shape of Despair, 3.9.2022

Shape of Despair, 3.9.2022

maanantai 11. tammikuuta 2016

Harvest Bell, Lord Vicar ja Shape of Despair Klubilla 19. 12. 2015

Harvest Bell on nimenä tuttu jo jostain vuosien takaa, mutta väistänyt varsin tehokkaasti kuuloelimet. Niin oli vähällä käydä nytkin, kun seurueen pikaiseksi aiottu etkoilu pakkasi venymään, mutta tulihan sitä sitten setin pari viimeistä biisiä todistettua. Olin ollut siinä luulossa, että Harvest Bell soittaa jotain hippirockia (joskus silloin vuosia sitten joku puhui myös jotain progesta), mutta en ole oikeastaan ihan varma mitä kuulin. En ainakaan goottirokkia, vaikka joidenkin jäsenten esiintymisasut viittasivatkin siihen suuntaan. Jollain tapaa toiseksi viimeisen biisin aaltoilu edestakaisin muistutti eräistä kokeilevista porilaisista orkestereista, ja laulajattaren livertely yhdistettynä toisen kitaristin kimakkaan mieslauluun kuulosti sangen persoonalliselta. Viimeinen biisi olikin sitten enemmän boogieta ja perusrokkia, ja laulajattarenkin matalampi rekisteri perinteisemmän kuuloinen. Vaikutelma ei ollut lainkaan hassumpi, joten liitin Harvest Bellin nimen listaan "näiltä vois joskus koittaa nähdä kokonaisen keikan ja muodostaa mielipiteen sitten".

Harvest Bell 19.12.2015
Harvest Bell 19. 12. 2015
Niin. Olin ymmärtänyt ennen keikkaa, että laulajatar olisi lähtöisin jostain muusta kuin metallitaustasta, mutta kuulosti kuitenkin osaavalta. Ulkoinen habitus ihokkaineen ja vinyylihaalareineen näytti vähän erilaiselta kuin metallikeikoilla yleensä, ja varsinkin sitä säestävä pirtsakka tanssahtelu vaikutti kuuluvan jonkun muun tyylilajin keikalle - mutta mitäs siitä, jos äänellä kuitenkin töitä tehdään ja se toimii yhteydessään. Sitten illan kuluessa kuulin muilta, että se "muu tausta" olisi  Seiskapäivää-julkkis - ihan mukavaa, että ehdin kuunnella sen, mitä keikasta ehdin kuulla ilman ennakkoluuloja. (Kieltämättä ensimmäinen mielikuva termistä "seiska-julkkis" on se, että alttius lyödä lihaa tiskiin korvaisi puuttuvan osaamisen alalla kuin alalla, ja se voi hieman vääristää suhtautumista - vaikka mistäs sitä tietää, millaisia taustoja ja osaamista ihmisillä on ennen seiska-julkkiksen leimaa.)

Harvest Bell 19.12.2015


Jos tuntuukin jotenkin hassulta että naislaulajien äänen persoonallisuutta tai erottuvuutta valitussa tyylilajissa arvioidaan tiukalla seulalla ja mieslaulajien yleensä ei, on sanottava, että seuraavana lavan vallanneen perinnedoomin superkokoonpano Lord Vicarin laulajana toimii mies, jonka ääni on todella persoonallinen ja erottuva kaikenkarvaisista muista mieslaulajista. Chritus on myös ihan huomattavan fyysinen esiintyjä, joka laulamisen ohessa esittää kappaleista melkoiset kuvaelmat - jo katsominen melkein hengästyttää. Ilmanko mies on kuin pajunvitsa!

Lord Vicar 19.12. 2015
Lord Vicar 19.12. 2015
Lord Vicar 19.12. 2015
Fyysistä on kyllä musiikkikin.


Lord Vicar 19.12. 2015
Taustakangas Shape of Despairin, lavakoriste Harvest Bellin.


Lord Vicar on käyttänyt ennenkin estyneille jäsenilleen tuuraajia Reverend Bizarresta - tällä kertaa basson varressa. Ja tällä kertaa myös karismaattisena keulakuvana ja niin ikään voimallisena äänenä tunnettu mies tosiaan vain tuurasi basson varressa.
Lord Vicar 19.12. 2015
Lord Vicar 19.12. 2015
Toki yleisössä tuntui taas viriävän sähköinen tunnelma - "oih, nyt varmaan tapahtuu jotain jännittävää" - vaikka  ihmiset alkavat vähitellen oppia, ettei Reverend Bizarre palaa. Jotkut toiveikkaimmat (tai toiveissaan äänekkäämmät) taisivat toivoa Lord Vicarilta Reverend Bizarre-coveria. Sellaista ei toki kuultu (joskin nyt kun tuli puheeksi - vaikkapa Council of Ten tällä kokoonpanolla voisi kuulostaa mielenkiintoiselta...)

Lord Vicar 19.12. 2015

Eipä sillä, Lord Vicarilla riittää omaakin makoisaa materiaalia ihan kylliksi. Keikka tuntui painottuvan ensimmäisen levyn antiin, vaikka maistiaisia kuultiin myös tulevasta.


Lord Vicar 19.12. 2015

 Lord Vicar 19.12. 2015


Siinä missä Lord Vicarin perinnedoom oli vielä selkeästi rokkipohjaista, illan pääesiintyjä Shape of Despairin funeral doom oli taas jotain muuta, lähes ambientia maalauksellisine tunnelmointeineen.Niinhän se kuulosti kuin olisi ollut luonnon rapautuvasta kivestä muovaamassa katedraalissa, jonka käytävillä ulvoo tuuli ja korpit kaartelevat yllä, vasten lyijynharmaata taivasta.

Shape of Despair 19. 12. 2015
Shape of Despair 19. 12. 2015
Shape of Despair 19. 12. 2015
Myös esiintyminen oli vähäeleistä, musiikkia ja tunnelmaa esiintyjien sijaan korostavaa, ja kahdesta edellisestä bändistä selvästi poikkeava tunnelmavalaistus tuki tätä konseptia.  (Säälihän sitä oli kameran kanssa särkeä, mutta jokunen kuva tuli räpsittyä muistoksi silti. Tai siis sori, aika monta näköjään.)
Shape of Despair 19. 12. 2015

Shape of Despair 19. 12. 2015
Shape of Despair 19. 12. 2015
Kun nyt tässä tuli kaiken maailman asuvalintoja ruodittua muutenkin, todettakoon että juuri tässä tapauksessa visuaalinen puoli tuntui istuvan varsin saumattomasti musiikilliseen. (Paitsi tuo pipo. Eikä sekään keikalla pistänyt niin pahasti silmään kuin jotenkin näistä kuvista.)
Shape of Despair 19. 12. 2015
Shape of Despair 19. 12. 2015








Shape of Despair 19. 12. 2015
Shape of Despair 19. 12. 2015