torstai 20. marraskuuta 2014

Amorphis Klubilla 25.10. 2014

Syksyllä oli aika jälleen todistaa Amorphista livenä. Kiitos myöhäisen työvuoron ja inhimillisten soittoaikojen, show oli jo täydessä käynnissä saapuessani paikalle, mutta toivoakseni en missannut kovin paljoa alusta. Keskempänä Eurooppaa Amorphis on kiertänyt Tales From The Thousand Lakesin 20-vuotisjuhlan merkeissä, mutta Suomen keikoilla kuultiin perussetti uudempaa materiaalia, jossa Talesia edustivat kuulemallani aikavälillä vain Thousand Lakes, Black Winter Day ja Drowned Maid, joista viimeisin olikin vaihteeksi valinta, jota en lähiaikona keikoilla ollut kuullutkaan. No, onhan Amorphiksella tosiaan jo laajasti repertuaaria, josta helmiä keikkasettiinsä valita. Ja setti ilmeisesti myös elää illasta toiseen - jossain vaiheessa viereeni osui joku herra, joka intoili että varmaan tulee Silver Bride encorena, kun netistä löytyneen settilistan perusteella oli viimeksikin tullut. Jouduin toppuuttelemaan, että ei taida enää tulla, kun tänään se tuli jo keikan alkupuolella - toivottavasti ei mennyt herralta ilta pilalle jos hän oli ehtinyt missata lempihittinsä.  Loppuunmyyty Klubi, joka oli täynnä kuin tölkillillinen karhennettuja turtanoita, sai sen sijaan kuulla encoreina From The Heaven Of My Heartin, Wandererin ja House of Sleepin. (No, en kyllä muista oliko Amorphiksen keikkasetti kovinkaan kiinteästi lukkoon lyöty edes 90-luvulla, jolloin kuitenkin oli sellainen vakio, että setin kolmantena tuli Into Hiding.)

Amorphis 25.10. 2014
Amorphis 25.10. 2014
Komeasti mätsäävät hannunvaakunat






Tomi Joutsenen moneen muotoon venyvää ääntä ja lavakarismaa olen ihaillut monesti ennenkin, enkä nytkään tee poikkeusta. Jotain olen tainnut sanoa myös aikaisempien kokoonpanojen jäljistä kappaleissa, joka sieltä vielä kaikuu kun vanhempia kappaleita soitetaan uudestaan.  No, mitäpä sitä ei olisi vuosien aikana ehtinyt sanoa joskus kerran ja joskus toistekin. Hyviä ja tasalaatuisia ovat lähimmäksi todistetut keikat olleet, toki omilla mausteillaan varioiden. Tosin aika tietysti näyttää, mikä keikka muistuu mieleen vaikkapa kymmenen vuoden päästä esimerkkinä tästä nyt elettävästä ajasta.

Omaan silmääni myös bändin leimallinen vähäeleisyys on ollut aina hyvin luontevaa, vaikka joidenkin sitä kuulin taas kerran ihmettelevän.  Amorphis, nuo suomimetallin Seppo Ilmariset, jotka luovat kokonaisia maailmoita, mutta antavat työnsä puhua puolestaan ennemmin kuin tekevät numeroa itsestään...

tiistai 18. marraskuuta 2014

Iskulintu ja Gladenfold Rokbarissa 5.9. 2014


Iskulintu edusti jotain erikoisempaa. Rumpalin ja kanteletaiteilijan muodostama kahden miehen metalliyhtye kuulosti vielä toisaalta melko raakilemaiselta, mutta toisaalta jo selkeästi omaleimaiselta - eikä vain siksi, että harvemmin kanteleen särövallia pääsee kuulemaan. Parhaimmillaan mielikuvissa käväisi vertailukohtana Summoning. Pahimmillaan erityisesti laulusta tuli mieleen Stormheit - ja se nyt lähtökohtaisesti ei ole mikään hyvä asia, jos kyse on juuri laulusta... Se, että rumpu ei ollut mikään omatekoinen shamaanirumpu vaan nähtävästi tomi, toi myös tiettyä industrial-sävyä äänikudelmaan. Voi johtua myös siitä, että olen osunut usein sellaisille industrial-keikoille, joissa liverummuiksi on valikoitunut nimenomaan tomeja.

Iskulintu 5.9. 2014
Iskulintu 5.9.2014
Loppuhehkutukset.
(Ja koska kuitenkin kiinnostaa, miltä se kantele kuulostaa, kyseiseltä keikalta löytyy video täältä.)



Gladenfoldin kerroksellinen ja tekninen taiturointi puolestaan edusti sitten  melkeinpä toista äärilaitaa musiikillisesti. Yleisöllä oli myös huomattavasti enemmän tukkaa kuin bändillä keskimäärin.

Gladenfold 5.9.2014
Gladenfold 5.9.2014

Kuten taustalakanasta näkyy, samalla keikalla olisi soittanut myös Korpikuusen kyynel, joka myöhäisen aloitusajankohtansa takia jäi nyt kokonaan näkemättä, kun ei vanha enää jaksanut. Nyyh!

Let's pARTy by the river - burleskia Taiteiden yössä 14.8. 2014

Taiteiden yö - tuo siitä viheliäinen tapahtuma, että kaikki kiinnostava on rätkäisty samalle päivälle ja yleensä päällekkäin!

Kovasti mieli teki katsomaan burleskia Dynamoon. Jostain hienoista aikataulullisista syistä pärähdin paikalle vasta kesken esityksen - ja kiitos hienojen aikataulullisten syiden, jouduin myös lähtemään katsastamaan seuraavaa kiinnostavaa tapahtumaan jo ensimmäisen väliajan aikana! Tämähän melkein vetää vertoja niille laivakeikoille, joista ehtii nähdä kaksi biisiä ennen työajan alkua. Burleskitapahtumassa tosin ehti lyhyessäkin ajassa nähdä useamman esityksen. Tällä kertaa Dynamoon oli myös rakennettu korotettu esiintymislava, joten esityksistä saattoi oikeasti jopa nähdä jotain.


Kuten vaikka tämän oivallisen dandyn. (Kuvat tosin taas taattua "ilman salamaa hämärässä"-laatua.)

Femmes Furiososin ampiaishyökkäys olikin entuudestaan tuttu, mutta aina toki viihdyttävä.



Dixie Muffinsin uljas peura se vasta oli näkymä. En vain pääse yli kyseisen rooliasun hienoudesta!


Lumikki lahden takaa lauloi meille prinssistään. Noin muun muassa.


perjantai 15. elokuuta 2014

Jalometalli, Oulussa 8. - 9. 8. 2014

Kauan olen elänyt ennen kuin ensimmäistä kertaa sulostutin kesää Jalometallireissulla, mutta nyt on sekin tehtynä ja koettuna. Kaiken lisäksi, voikos festarireissua enää helpommaksi tehdä, kun pakettina saa ostettua kerralla bussireissun, majoituksen ja festariliput...

Festarialueella oli tarjolla kolmella lavalla ohjelmaa limittäin ja päällekkäin, ja ilmeisesti jokin periaatepäätös vähentää paperia, joten ensimmäiset tovit menikin ihmetellessä että kuka soittaa ja missä ja mihin aikaan, kun ei ollut tullut etukäteen mieleen printata ohjelmakarttaa kätevästi käteensopivana versiona, josta näkyisi kaikkien lavojen ohjelma kerralla. Päälavan vieressä välkkyi toki screeni, jossa näkyi kerralla yhden lavan ohjelma, mutta yleensä sitä tuli vilkaistua aina juuri silloin kun esillä oli jonkun muun lavan ohjelma kuin sen mitä sillä hetkellä kaipasi, ja sitten pitikin katsoa läpi pitkä rotla sponsoreiden mainoksia ennen kuin näkyviin tuli seuraavan lavan ohjelma. Eikä sitä nyt koko aikaa jaksaisi puhelimella netissäkään roikkua.
Perjantaina päiväni ensimmäiseksi bändiksi osui Speedtrap vauhdikkaalla ja aurinkoiseen festaripäivään sopivalla setillään. Väkeä oli paikalla vielä varsin vähän, mutta pienenkin joukon bändi sai villittyä circlepittiin.
Speedtrap, Jalometalli 8.8.2014

Speedtrap, Jalometalli 8.8.2014
Suoraan sen jälkeen aloitti päälavalla Dark Angel, joiden soundcheck oli alkanut jo ennen Speedtrapia ja jatkunut läpi keikan, ja soundit olivat silti päin persettä. No, lähes kaikki bändit kärsivät perjantaina jos jonkinlaisista soundiongelmista, enimmäkseen siltä pohjalta että volyymit ylittivät kipurajan korvatulpista huolimatta. (Paikallisilla ei juuri korvatulppia näkynyt - ehkä nämä asiat korreloivat keskenään?) Dark Angelilla on ilmeisesti soiton nopeus kunniassaan, ja hurjastelu puuroutui diskanttivoittoiseksi rätinäksi ja pörinäksi, josta ei juuri tolkkua ottanut. Fanijoukko tuntui olevan riemuissaan joka tapauksessa.
Dark Angel, Jalometalli 8.8.2014

Dark Angel, Jalometalli 8.8.2014

Seuraavaksi kakkoslavalla soittaneella High On Firellä oli selvästi parempi meno: rauhallisempi tempo ja selvästi enemmän botnea ja svengiä. Ja Aladobixin näköinen laulaja.
High On Fire, Jalometalli 8.8.2014

Koska kakkoslavankin soundit ovat edelleen kipurajalla, valinta kohdistuikin pikkuiseen kolmoslavaan, jossa soitti samaan aikaan tuntematon suuruus Woland lievästi Satyriconista muistuttavaa bläkkistään. Tai mitä lienee goottimetallia mahtoi olla, kun pikkutakkiasuinen, lievästi nuoren Antonio Banderaksen näköinen laulaja siemaili skumppaa ja rumpalillekin juotti. Ja mikkitelineen päin vähälukuista yleisöä sinkosi. Tsaijai! Woland puolestaan kärsi sellaisesta soundiongelmasta, etteivät kitarat ja taustanauhalta tunnelmaa kuiskutelleet koskettimet (tai välillä mikään muukaan) tahtoneet erottua kauempana menemään posottaneen High On Firen bassojen alta. Viihdyttävä elämys silti.


Woland, Jalometalli 8.8. 2014

Woland, Jalometalli 8.8. 2014
Toisten skumppabileitä katsellessa iski tarve kofeiinipitoisten virvokkeiden nauttimiseen, joten seuraavaksi päälavalla soittanut Japanin ihme Loudness jäi väliin. Alueen ulkopuolelle se kuulosti hyvin iloiselta ja hyvin 80-lukuiselta, niin kuin odottaa sopi.

Sinnepä kuulosti kakkoslavalla seuraavaksi soittanut Sacred Reichkin 80-lukuiselta joskin vähemmän hilpeältä.  Ensimmäiseksi matka suuntautuikin taas kohti kolmoslavaa - jossa oli sitten viime näkemän nostettu volyymiä sielläkin, joten Algazanth soitti tosissaan kilpaa Sacred Reichin kanssa. Soundia tukevoitti toki myös se, että toisin kuin lavan edellisellä esiintyjällä, lavalla tönötti ihan oikea urkuri loihtimassa aavemaista tunnelmaa. Algazanthin monipuoliset kappaleetkin houkuttelivat kuuntelemaan - mutta jossain vaiheessa tuli kuitenkin mieleen käydä katsomassa lähempää myös Sacred Reichiä, kun lavan edessä näytti olevan ihan mahtava meno. Eikä mikään ihme - soittajien riemu oli suorastaan käsinkosketeltavaa ja hyvin tarttuvaa. Myös cover-valinta  Black Sabbathin War Pigs kuulosti erinomaisen painavalta. Päivän positiivinen yllätys, jota olisi toki voinut kauemminkin katsoa!

Algazanth, Jalometalli 8.8.2014
Algazanth, Jalometalli 8.8.2014
Sacred Reich, Jalometalli 8.8.2014


Seuraavaksi päälavan valtasi teatraalisuuteen ja näyttävään rekvisiittaan panostanut King Diamond, joka onneksi oli toipunut kuulemma aiemmin kiertueella kärsimistään ääniongelmista ja tarjoili vaikuttavan shown. Sounditkin ovat jokseenkin kohdillaan ja hyvä niin. Livenä Kinkun kimakka falsetti kuulostaa todellakin tuonpuoleiselta, vaikka levytettynä se käy pahimmillaan varsin rasittavaksi varsin pian. Lava on koristeltu viimeisen päälle ja taustalakanatkin vaihtuvat toisiin useamman kerran shown aikana. Soittajien lisäksi lavalla nähdään niin noita-akka, nukke, varjo-olento, viimeisillään oleva morsian, patologi kuin pappikin, ja soittimet toisiin vaihtavat lennossa synkeät munkit. Jollain tavalla taas tuntuu, kuin näyttävä show olisi tuulahdus toisesta ajasta, vähän niin kuin taannoisella Hellinkin keikalla. Toisaalta - oli aika toinen tai ei, show-elementit ja teatraalisuus tuntuvat olevan hyvinkin hengissä ja voimissaan omassa genressään.


King Diamond, Jalometalli 8.8.2014

King Diamond, Jalometalli 8.8.2014

King Diamond, Jalometalli 8.8.2014

King Diamond, Jalometalli 8.8.2014

Illan päättää kakkoslavalla Kuolemanlaakso, jota olen odottanut kovasti. Taas iskee soundiongelma rumpujen haudatessa alleen kaikki kielisoittimet, mikä on vähän sääli siinä mielessä, että bändin riffittelyä on kuitenkin ilo kuunnella levyltä ja mielellään sitä livenäkin todistaisi. Käyn välillä testailemassa miksauskopin vieressä kuuluisiko sinne paremmin, mutta ei tunnu kuuluvan kuin rummut sinnekään! Mukavan jylhän tunnelman keikka silti jätti - jälkimaulla että tätä täytyy saada myöhemmin lisää.





Kuolemanlaakso, Jalometalli 8.8.2014
Kuolemanlaakso, Jalometalli 8.8.2014
Kuolemanlaakso, Jalometalli 8.8.2014

Kuolemanlaakson kanssa kilpaa sai soittaa ja pikkuisen kauemmin jatkaa kolmoslavalla hilpeydessään toista äärimmäisyyttä edustava Dreamtale, jonka loppuhehkutuksista räpsäisty kuva ohessa.

Dreamtale, Jalometalli 8.8.2014

Lauantaina oli ehtinyt jo jonkunmoinen valikoima bändejä soittaa ennen allekirjoittaneen saapumista festarialueelle, jossa vastaan löivät 70-luvun huuruista muistuttava musiikki ja juuri puhjennut ukonilma. Alueen ulkopuolelle naislauluvetoiselta occult rockilta kuulostanut Uncle Acid And The Deadbeats yllätti, kun lavan eteen ehtiessä ääntelijät paljastuivatkin aika partaisiksi kavereiksi laulamassa kuorossa! Ehkä Conchita Wurst näyttäisi siltä, jos olisi vähän huonompi tukka- ja meikkipäivä, paitsi ettei hänellä varmaankaan ole sellaisia.
Uncle Acid And The Deadbeats, Jalometalli, 9.8.2014

Seuraavaksi kakkoslavalla aloitti dynaaminen duo nimeltä Mantar, joka vaikutti osuvan johonkin jumitusgenreen. Ehkä.

Mantar, Jalometalli 9.8.2014
Mantar, Jalometalli 9.8.2014
Mantar, Jalometalli 9.8.2014

Bändi olisi varmaankin ollut mielenkiintoinen katsottava ja koettava, mutta päätin jotenkin päätyä uuden ja jännittävän sijaan vaihteeksi tuttuun ja turvalliseen, ja lähdinkin katsomaan kolmoslavalle Omnium Gatherumia. Meno on rivakkaa ja yleisö hyvin messissä sateesta huolimatta - ja jollain kierolla tavalla sadepisarat sopivatkin hyvin kuvittamaan melskeessä kaikuvia melodioita.

Omnium Gatherum, Jalometalli 9.8.2014
Omnium Gatherum, Jalometalli 9.8.2014


Päälavan seuraava esiintyjä Samael paljastui industrialiksi - mikä tuli ihan puskista, kun bändiin lähemmin tutustumatta olin aina kuvitellut sitä blackmetalliksi.  Olihan se omalla tavallaan synkkää ja raskasta, ja kitaravoittoisena metallistakin - mutta toisaalta teollisen poljennon svengi oli hyvin erilaista kuin joidenkin muiden bändien, vaikkapa sen Happosedän 70-luvulta ammentava svengi. Bändin ulkoinen habituskin näytti enemmän gootti-, fetissi- ja jopa suoraan teknovaikutteiselta kuin metallin perinteestä ammentavalta. Rumpali-kosketinsoittaja-rumpukonemies näytti olevan varsinainen shoumiäs western wööldistä riekkuessaan arsenaalinsa takana soittaen sitä muun muassa nyrkein samalla kujeilevasti virnistellen. Aika riemukkaalta vaikuttivat muutkin soittajat, kontrastina konemörköoopperalleen. Tämä oli sitten se lauantain positiivinen yllättäjä!
Samael, Jalometalli 9.8.2014


Samael, Jalometalli 9.8.2014



Testamentin aikana ei ole ihan selvää, mitkä välkkymiset ovat peräisin bändin valoshowsta ja mitkä ukkosesta. Sade yltyy kaatosateeksi ja pitissä näköjään riehutaan varsin vähissä vaatteissa, joskin kalsarit näkyvät pysyvän jalassa. (Kerran olen todistanut myös housuttoman mosh pitin, mutta tämä ei ole se päivä.) Testamentista saisin luultavasti enemmän irti, jos tuntisin materiaalia paremmin. Nyt se jäi hieman etäiseksi.
Testament, Jalometalli 9.8.2014

Jos suinkin mahdollista, kaatosade yltyy vielä hillittömämmäksi päivän päättävän ja hartaasti odotetun Triptykonin aikana. Bändi aloittaa Black Snowlla ja taivaalta ryöppyävä neste muuttuu siinä määrin mustaksi lumeksi, että tuntuu kertyvän kinoksiksi jalkoihin - tai oikeastaan koko asfalttipeitteinen festaritanner on yhtä jaloissa pyörteilevää lammikkoa.  Sadetakin luoma valheellinen turvan illuusio ei kauaa kestä kun kaikki vaatteet ovat läpimärkiä  joka tapauksessa, ja yötä kohti alkaa tulla kylmä. Kieltämättä säätila kuvittaa oivallisesti musiikin tunnelmia. Keikan tunnelma on kuitenkin harras ja lämmin - bändi ja yleisö jakavat jotain ja molemmat saavat toisiltaan jotain. Ja kuitenkin joka kerta juuri Triptykonin kohdalla sanat tuntuvat loppuvan kesken...
Päätösbiisi on tosiaan Prolonging, joka herättää joissain yleisön edustajissa epäuskoisuutta. Mutta niinhän se oli Finnish Metal Expossakin jokunen vuosi sitten. Ja väliin mahtuu materiaalia myös Celtic Frostin ja Hellhammerin tuotannosta.


Triptykon, Jalometalli 9.8.2014

Triptykon, Jalometalli 9.8.2014


Triptykon, Jalometalli 9.8.2014


Triptykon, Jalometalli 9.8.2014

Triptykon, Jalometalli 9.8.2014

maanantai 11. elokuuta 2014

Teräsbetoni ja Manowar Helsingissä, 26.7.2014

Ja tapahtui niinä päivinä, että todellisuus oli hehkutuksia latteampi ja Manowarin Magic Circle kunnon festarien sijaan neljä bändiä yhtenä päivänä. Ja niistäkin tuli jokseenkin vapaaehtoisesti missattua kaksi ensimmäistä paikalle vaivautumisen ja valmistautumisen merkeissä.

Tällä kertaa kamerat eivät olleet kiellettyjä - mutta mukana on tietenkin kännykkä jolla ei saa asiallista kuvaa. ARGH! Perkeletto!

Historian siivet tietenkin havisevat Teräsbetonin, tuon joskus myös "Suomen Manowariksi" luonnehditun bändin soittaessa samalla lavalla esikuvansa kanssa - ja onpa muutenkin mukava katsastaa Teräsbetonin keikkakunto näin vuosien jälkeen. Soundit ovat kerrassaan muhkeat ja oivat, ja Ahola yllättävänkin herkkä tulkitsija sopivan tilaisuuden tullen. Vaalealta kitaristilta irtoavat myös näyttävät Wyld Stallyns-otteet!
Teräsbetoni 26. 7. 2014

Hyvältä kuulostaneen Teräsbetonin ja jylhän elokuvamusiikkimaisen intron jälkeen on soundillisesti hirveä pettymys, kun Manowar on tietenkin vain kääntänyt kaikki nupit kaakkoon ja hukannut dynamiikan täysin. Ei näin! Jotain dynamiikasta saadaan pikkuhiljaa korjattua, ja Sign of the Hammer kuulostaa jo hyvältä, mutta onhan tuo "jee, soitamme kovempaa kuin kaikki muut ja siksi soundaamme paskemmalta kuin lämppärimme heti kättelyssä" melkoista omaan jalkaan ampumista.
Manowar 26.7.2014
Keikka sinänsä on kyllä ihan oikeasti parempi kuin se Tampereen keikka oli, vaikkakin mainoskatkot screenillä katkovat sitä harmillisesti. Toki ymmärrän, että tajuttoman kuumassa säässä bändikin tarvitsee juomataukonsa, mutta ehkä mieluummin katsoisin bändiä hörppäämässä pikaisesti biisien välissä lavalla ja jatkamassa sitten soittoa, kuin pitkiltä tuntuvia making of- videoita, jotka katkovat aina juuri kohoamaan päässeeltä tunnelmalta siivet. Videolla luettu satu oli sen sijaan jopa jännittävä, joskin sekaan jostain Gloves of Metal-videosta saksitut pätkät esittelemässä Manowaria neljän ilmansuunnan sotureina rikkoivat tyylin melko hilpeyttä herättävällä tavalla. Sitä seuraava iloinen taistelulaulu jatkaa camp-tunnelmaa, kun eri maita luetellaan melkein kuin Euroviisuissa konsanaan!

Manowar 26.7. 2014
Screeniltä tulvivia kaupallisia keskeytyksiä lukuunottamatta keikka etenee reippaissa ja reteissä merkeissä - ja toisaalta taas Heart of Steeliin on onnistuttu puristamaan suorastaan koskettavaksi äityvää tunnelmaa. Eric Adamsilla ja rumpalilla on taas hauskaa lavalla, kitaristi ei enää näytä olevan kuolemaisillaan ja soolonsa aikana jopa DeMaio näyttää hetken siltä, ettei koko ajan vituta eikä tarvitse miettiä oliko mysli tarjouksessa. Ja mitä tulee bassosooloon - flamencon soittaminen oli oikeasti aika hauska ja toimiva idea, ja varmasti viihdyttävämpää kuin jokin geneerisempi liruliru.

Ehdin jo iloita talk shown puuttumisesta, mutta se olikin "säästetty" encoreksi. Olisin kuitenkin ehkä mieluummin kuunnellut parikymmentä minuuttia lisää musiikkia kuin sitä jaarittelua...

...ja kotimatkalla bussissa päässä soivat Teräsbetonin biisit, ei niinkään Manowarin. No, tietyllä tavalla pastissina Teräsbetoni on tullut valmiiseen pöytään, päässyt poimimaan iskevimmät osat Manowarin tarjonnasta ja jalostamaan niistä omiaan.

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Sepulchral Curse, Decaying ja Atretic Intestine Portissa 9. 5. 2014

Sitten viimeisimmän nimiuudistuksen, Portti Hämeenkadulla on alkanut palvella alakerrassaan keikkakansaa ja rajatumman yleisön klubejakin. Mikä on mukavaa. Jostain syystä tähän asti paikka on kuitenkin jäänyt tsekkaamatta nykykäytössään (sitä ei lasketa, että joskus vuosituhannen vaihteessa kun alakerta oli nimeltään Baila Baila, kävin joskus laulamassa karaokea opiskelijaseurueessa). Ensivaikutelma muistutti kyllä vanhaa TVOta - kellari, ei lavaa, esiintyjiä ei näe tai sitten kun on sillä etäisyydellä että näkee, onkin vaarassa tulla tyrkätyksi esiintyjien sekaan. Eikä tietenkään narikkaa missään. Kiva kanniskella sadevarusteita koko illan... Mutta toisaalta myös tunnelma on tietysti intiimi, ja pienessä tilassa voinee pääsääntöisesti olettaa olevan tarjolla juuri sellaista musiikkia, joka elää juuri esiintyjän ja yleisön läheisessä vuorovaikutuksessa samalla tasolla. Tänä perjantaina se oli death metallia.

Sepulchral Cursesta taisin ehtiä nähdä vain sen verran setin loppuosaa, että syvimmän vaikutuksen taisivat tehdä soittajien vakaat haara-asennot, ja musiikillisesti mieleen muistuu harmillisen vähän mitään sanottavaa.
Sepulchral Curse 9.5. 2014
Sepulchral Curse 9.5. 2014
Sepulchral Curse 9.5. 2014


Decaying osui illan bändeistä suosikikseni - kappaleissa oli niin ihastuttavan doomahtavia kuin vauhdikkaan särmikkäitäkin osia. Täytyy laittaa nimi korvan taakse. (Ja kuvien perusteella haara-asennoissakin oli vielä enemmän vakautta kuin avausbändillä...)

Decaying 9. 5. 2014
Decaying 9. 5. 2014

Myönnän, että Atretic Intestinen kohdalla alkoi turnausväsymys (vai ne sadevarusteet?) painaa ja keskittymiskyky herpaantua, niinpä sanottavaa on taas surkean vähän. Omistautunutta fanijoukkoa bändillä näytti kuitenkin olevan, vaikka joku eturivissä halusikin väistää ja toivoi kuvaa rumpalista. Siispä saatte korkealentoisen lätinän sijaan ihailla yksittäiskuvia soittajista.
Atretic Intestine 9. 5. 2014
Atretic Intestine 9. 5. 2014
Atretic Intestine 9. 5. 2014
Atretic Intestine 9. 5. 2014