Toinen koronakevät ja toukokuun striimit.

 Toukokuun korkkasi ihanasti Slowenya ja Sunniva. Toki vellovien äänimassojen tunnelmamaalailut sopivat parhaiten ihan paikan päällä koettaviksi, koska pelkkä kuunteleminen ja katsominen leikkaa aina osan pois siitä elämyksestä, johon sekoittuvat muutkin aistit.  (Huh huh, edelleen sitä viimekesäistä Sunnivan keikkaa muistellen...) Siksi näitä striimejä tulee pakostakin mietittyä lähinnä jonkinlaisina ohkaisiksi viipaloituina maistiaispaloina siitä, mitä on luvassa sitten joskus kun pääsee taas kuuntelemaan livenä samaan tilaan, missä soitetaan. On kyllä pelkässä kuuntelemisessakin oma viehätyksensä, heittäytyä Slowenyan aaltojen vietäväksi ja päätyä sitten Sunnivan kuljettamana johonkin rosoisempaan ja synkempään paikkaan. En kestä kun on niin kaunista ja niin musertavaa samaan aikaan. En kestä kun pitää vieläkin livekeikkoja odottaa.

Myrkur oli ilmeisesti striimannut useammankin (maksullisen) keikan toukokuun aikana, mutta osuin katsastamaan niistä  kuun päättäneen Nature Reclaims-keikan. Ainakin tällä keikalla hyödynnettiin taas striimien mahdollisuutta näyttää yleisölle jotain, mihin ei kovin moni bändin mukaan pääsisi livenä paikan päälle - keikka oli kuvattu vedestä tyhjennetyn uima-altaan pohjalla. Tyhjähän uima-allas ei sinänsä ollut, vaan bändin lisäksi se oli täynnä kasveja, jotka lähikuvissa erottuvasta muovisuudesta päätellen oli aseteltu sinne keikkarekvisiitaksi eivätkä kasvaneet itsellään. Jos muistan lukemani speksit oikein, uima-allas sijaitsi (entisessä?) sotilastukikohdassa. Kun tässä ympäristössä esitettiin kansanmusiikista koostuva setti pääasiassa akustisin soittimin, jo pelkkään konseptiin liittyvä merkitysten ja viittausten verkosto oli tiheä ja kommentoi esimerkiksi aitouden ja keinotekoisuuden teemoja monin mahdollisin tulkinnoin. Dramaattisuutta ei taas puutu esityksestäkään. Ehkä vähän kaivelee, että missasin tätä edeltäneet striimit.

Below the Graves, Sunniva, Besra ja Mansion Kirjakahvilassa 15. 8. 2020

 Love Metal, Hate Fascism.

Viimeiseksi keikaksi talvella ennen koronarajoituksia jäi Mansion, ja niin pääsi käymään, että ensimmäinen keikka loppukesästä koronarajoituksien jälkeen oli taas Mansion. Tai no, tulihan molemmilla keikoilla nähtyä muitakin bändejä siinä välissä  (koska talvella Mansion soitti lämppärinä, kesällä illan viimeisenä pääesiintyjänä), mutta saman bändin perässä molemmille keikoille tuli lähdettyä. Tämänkertaisen keikan muut esiintyjät eivät olleet ennen keikkaa FB-eventtiin postattuja näytteitä tutumpia. Ne tosin kuulostivat kaikki varsin lupaavilta, joten oli syytäkin katsastaa koko illan tarjonta.

Below the Gravesin tyylilaji oli death metal. Kulmikkaan ja hidastelevamman alun jälkeen materiaali kääntyi pursuilevampaan suuntaan ja tahti kiihtyi, kunnes nakutti eteenpäin kuin kaiken tieltään tuleen sytyttävä tuomiopäivän höyryjuna.

Reipas ja riemullinen mieli tästä seurasi.

Below the Graves, 15.8.2020

Below the Graves, 15.8.2020

 

Vastaanpanemattomasti etenevältä luonnonvoimalta kuulosti myös seuraavaksi soittanut Sunniva, virralta jossa kivet jauhavat hiidenkirnuja toisiinsa. Eventin infon mukaan tyylilajina oli doom/sludge/post-metal. Paikan päällä todistettuna mentaalinen ikkuna toiseen todellisuuteen ja outoihin tiloihin, äänenpaineen maalatessa mieleen kuvia joita silmin ei voi nähdä. Juuri tätä kokemuksen kokonaisvaltaisuutta on keikoilta ollut eniten ikävä - miten äänet, fyysiset tuntemukset, mielen läpi virtaavat kuvat ja näköhavainnot sekoittuvat yhteen kohisevaksi koskeksi, ja antautumalla sen virran vietäväksi voi tuntea tulevansa osaksi sen voimaa, koskettavansa kuolemattomuutta. Samaan aikaan kun kuluva hetki ikuisesti pakenee.

Varsin voimallinen esitys. Nimi mieleen ja odottelemaan tilaisuuksia uusintakatsastuksille.

Sunniva 15.8.2020

Sunniva 15.8.2020

Sunniva 15.8.2020

Besran tyylilaji eventin infon mukaan oli avantgarde metal, ja ennakkokuuntelun perusteella se kuulosti oikein mieltäkiinnittävän murheelliselta, siis peräti lupaavalta.  Paikan päällä se kuulosti joltain ihan muulta kuin ennakkokuvittelin - ei siis huonolta, mutta pääsi yllättämään totaalisesti menemällä jalan alle ja lähes väkivaltaisella svengillä.

Tämä jätti jälkeensä ehkä hämmentyneimmän olon. Ehkä tähänkin tulee tutustuttua ajan kanssa paremmin ja seuraavalla kerralla on vähemmän orientaatiovaikeuksia.

Besra 15.8.2020

 

Besra 15.8.2020

 

Illan päättänyt Mansion taas kuulosti juuri siltä, mitä siltä osaa jo odottaakin.  Raskaalta, voimakkaalta ja erittäin pelottavalta. Rytmiryhmä ja urkujen parku rakentavat säännöllisen kehikon, jota kitarat ja laulajien fyysinen esiintyminen ynnä äkillisesti huudoksi purkautuva laulu repivät riekaleiksi samaa tahtia kuin se rakentuu.  Toisena laulajana edusti taas niillä Sabbath Assembly-keikoillakin väkevästi todistanut veli, jonka hurmioitunut esiintyminen taisi suorastaan oudoksuttaa joitain ensikertalaisia kuulijoita. Puhumattakaan siitä, että Alman käskiessä aikakin liikkuu tai on liikkumatta.

Mansionilta on tottunut odottamaan myös makoisaa covervalintaa, joka tällä kertaa pääsi totisesti yllättämään, mutta Reverend Bizarrewn Burn In Hell istui tyylillisesti ja lyyrisesti Mansionin oman materiaalin perään kuin bändille tehty.

Mansion 15.8.2020

Mansion 15.8.2020