lauantai 21. joulukuuta 2019

Soilwork ja Amorphis Logomossa 5.12.2019

Nekroflunssan nujertamana jouduin arvioimaan jaksamistani illan tarjonnan suhteen muutamaankin kertaan, ja lopulta päädyin skippaamaan lämppärit. Illan aloittaneet The Ocean Collective ja Leprous olisivat jossain määrin uteloittaneet, mutta totesin etten aiemmin nähdyn perusteella jaksa katsoa kokonaista keikkaa niiden jälkeen soittaneelta Soilworkilta, enkä ainakaan seisoskella puolikuntoisena koko iltaa. Ehkä niitä toisia mahdollisuuksia tulee joskus. Ehkä ei.

Pari vuotta sitten Tuskassa nähty Soilwork ei silloin varsinaisesti vakuuttanut muuten kuin sen osalta, miten nopeasti materiaali porhalsi toisesta korvasta ulos jälkiä jättämättä, mikä nyt ei varsinaisesti ole suositus. Nyt oli tilaisuus antaa bändille toinen mahdollisuus.

Valaistuspuoli oli strobopainotteisuudesta huolimatta hieno, mutta niinhän Logomossa aina. Tosin kieltämättä Logomon kokoisessa salissa voi odottaakin jotain pikkuputkaa näyttävämpiä valoja - tai jos joku haluaisi soittaa isolla lavalla esimerkiksi yhden kynttilän valaisemana, niin se olisi jo statement.

Soilwork 5.12.2019
Kyllähän sieltä nyt joitain hienoja melodia-aihelmia erottui, ja laulajalla kuului olevan varsin hyvä ääni. Toisaalta se pyrskytys, jolla melodia kuin melodia lanattiin, oli sitten turhankin geneeristä omiin korviin, eivätkä nämä elementit oikein liittyneet yhteen tai tukeneet toisiaan missään vaiheessa. Oli salissa kuitenkin koko joukko niitä, joille näytti maistuvan.
Soilwork 5.12.2019
Viimeistä biisiä spiikatessaan laulaja toivotteli Amorphista tervetulleeksi, ja kappaleen intron aikana ehdin miettiä että soittaako nuo nyt Alonen coverina mitä häh. Ei ne. Enkä jälkeenpäin kykene muistamaan, kuulostiko se sittenkään siltä niin paljoa!


Amorphis, 5.12.2019
Amorphis on aina Amorphis. Jos kohta viimeksi kävinkin kuuntelemassa Queen of Timen spessukeikkaa, nyt on vuorossa uutta ja vanhaa varsin mukavassa tasapainossa yhdistelevä peruskeikka.

Amorphis, 5.12.2019 
Amorphis, 5.12.2019 
Eikä haittaa yhtään, että vanhaa materiaalia keikkasetissä edustavat henkilökohtaisiin suosikkeihin kuuluvat Into Hiding ja Against Widows, vaikka ne on kuultu monituisia kertoja aiemminkin! Bassosoolo saa oikein kohdevalaistuksen. Ilahduttavana yksityiskohtana toimi myös Tomi Koivusaaren paluu ääneen - taustojen verran Into Hidingissa, ja Against Widowsissahan mies örisi vanhat osuutensa jo kokonaisuudessaan.
Amorphis, 5.12.2019 
Amorphis, 5.12.2019 
My Kantelekin tietysti edustaa vanhaa, mutta taitaa nykyisin olla myös se eri suuntiin venyvä ja paukkuva jamittelubiisi. Kirsikkana kakun päällä Tomi Joutsen koristelee jamittelua muun muassa ärähtämällä ozzymaisen "all right now!"-fraasin erittäin epä-ozzymaiseen tyyliin, ja kuullaanpa johonkin väliin myös ilmeisen Celtic Frostille kumartava "uh!"
Amorphis, 5.12.2019 
Amorphis, 5.12.2019 
Ettei tässä nyt tulisi pelkästään vellottua nostalgiassa, on kai mainittava, että kyllähän sitä uuttakin materiaalia soitettiin vähintään yhtä paljon, ja esimerkiksi Daughter of Hate on kerrassaan mainio.
Amorphis, 5.12.2019 
Amorphis, 5.12.2019
Jossain välissä keikkaa Joutsen innostuu hilpeänä kyselemään turkulaisyleisöltä, että eikös se ole Suamenleijjona täältä päin, ja saa vastaansa tyrmistyneen hiljaisuuden. Suamenleijjonan sivuprojektien mainitseminen nimeltä ei kirvoita sen enempää vastauksia, joskin kysymyksen herättämä käsinkosketeltava tyrmistys jaksaa huvittaa monta päivää. Mikähän matolaatikko bändin suosimasta viihteestä nyt aukesi viattomille faneille...

Amorphis, 5.12.2019 
Amorphis, 5.12.2019 
Tuntuu, että keikka on vasta alussa ja voisi jatkua vielä vähintään toisen mokoman ja ehkä kolmannenkin, kun bändi poistuu jo lavalta palatakseen suurimmista sinkkuhiteistä koostettuun encoreen. Miten se aika nyt näin vilahti? No, kai se on jotain jätettävä ensi kerrallekin.

Silver Dust, Rotting Christ ja Moonspell Apollossa 1.12.2019

Silver Dustin avauspesti  parille tunnetummalle ja odotetummalle bändille sunnuntaina ei varmasti ollut maailman kiitollisin soittoaika. Ennakkoon YouTubesta tsekkaillut esimerkkibiisit eivät häävejä lupailleet, mutta keikalla soitto raikui sen verran raskaampana, että piti hetken miettiä onko tämä nyt sama bändi. Keulilla keikaroineesta sirkustirehtööristä päätellen oli. Tosin tälläkin oli parempi ääni livenä. Mikähän jämäralli sinne oli videohitiksi valittu...
Silver Dust, 1.12.2019
 Musiikki tempoili vähän joka suuntaan tavalla, josta tuli mieleen hiukan ehkä FM2000 ja Psilocybe Larvae, mutta verrokkeja goottilaisempana. Kovasti bändi otti kontaktia kouralliseensa yleisöä yrittäen näitä villitä, ja oli keikan jälkeen myös tavattavissa.
Silver Dust, 1.12.2019
Tärkeä osa lavashowta oli ilmeisesti taikapeiliksi naamioitu screeni, jonka kanssa bändi kommunikoi. En tosin nähnyt sijainnistani kuin osan taikapeilistä tolpan takaa, ja havainnoin lähinnä sieltä näkyvän yhteen kappaleeseen kuuluneen puhelinkeskustelun toisen osapuolen. Myöhemmin sain kuulla, että taikapeiliä oli käytetty muun muassa soolojen kirittäjänä pitkin keikkaa. Ihan veikeä idea, pääsee varmaankin isommalla lavalla paremmin oikeuksiinsa.


Rotting Christ oli odotetumpi vieras. Olipa kyllä materiaalikin jäntevämpää ja tasaisempaa poljennoltaan, ja hitikäs materiaali vei mukanaan myös myöhäisherännäisen.

Rotting Christ 1.12.2019
Rotting Christ 1.12.2019 
Mystiikkaa tarjoiltiin niin simppelin tarttuvassa paketissa, että oli vaikea enää muistaa miksi edellisen kerran bändiä Turussa ihmetellessäni se tuntui vaikeamminlähestyttävältä. Toisaalta tarttuvien hittirallien rinnalla kulki edelleen myös mustempi juova. Joku veto kuulosti suorastaan siltä, kuin Melecheshmäisiä melodioita olisi runnottu suoraviivaiseen marssikomppiin, mikä oli kerrassaan riemastuttava yhdistelmä. Toimi.
Rotting Christ 1.12.2019 
Rotting Christ 1.12.2019 
Rotting Christ 1.12.2019 
Keikka myös sujui ilman ihmeempiä välikohtauksia (mitä nyt virveli hajosi kesken), molemminpuolisen yhteisymmärryksen ja kunnioituksen hengessä. Välillä näytti myös suomen taitojaan väläytellyt Sakis Tolis, että tähän väliin sopisi pitti, ja hetken hämmästeltyään yleisö tarttui vihjeeseen.

Rotting Christ 1.12.2019 
Rotting Christ 1.12.2019 

Myös Moonspell oli odotettu vieras, ja salissa alkoi olla varsin täyttä. Setti alkoi uudemmalla materiaalilla, mutta kokonaisuutena se oli koostettu varsinaiseksi hittikimaraksi koko uran varrelta, niin että rahoilleen saivat vastinetta niin uuden levyn livevetoja odottelevat uskolliset fanit kuin bändin kelkasta 90-luvun jälkeen pudonneet nostalgikotkin.

Moonspell 1.12.2019
Neljäntenä soitettu vanha hitti Opium räjäytti pankin - siinä määrin, että joku parka pyörtyi eturivissä. Fernando Ribeiro sai turhaan huudella henkilökuntaa apuun - Moonspellin omat roudarit kantoivat pyörtyneen takahuoneeseen toipumaan.
Moonspell 1.12.2019 
Opiumista jatkettiin Awaken ja Night Eternalin kautta Sin/Pecadolta tuttuun Abysmoon, johon kuuluvia rumpukikkailuita olin muistiinpanoihini erityisesti ihastellut. (Sin/Pecado oli aikanaan kuuntelussa salakavalasti kasvanut levy. Abysmo ei ollut se biisi, jonka siltä olisin odottanut kuulevani, mutta ilahdutti silti.)
Moonspell 1.12.2019 
Sen jälkeen Fernando saikin taas hoidella poissaolollaan loistaneiden järjestysmiesten hommia, koska jotkut tytöt (tai mistä minä tiedän kuinka keski-ikäiset ämmät) tappelivat eturivissä. Siellähän tapahtui kuin Manowarin keikalla konsanaan, paitsi oikeasti, eikä pelkästään DeMaion puheissa! Koska ensimmäinen ehdotus vetäytyä tolpan eri puolille ei käynyt, seuraavaksi Fernando uhkasi keskeyttää koko keikan ja että tappelijat joutuvat henkilökohtaisesti vastaamaan koko pettyneelle yleisölle kun keikka loppuukin lyhyeen. Se tehosi. (Tosin jälkeen päin erinäisten kohupäivitysten kommenteista saatiin lukea, että tappelu olisi ollut lähinnä yksittäisen aggressiivisen känniääliön aiheuttama, ja saman känniääliön epäiltiin ensin käyneen myös pyörtyneen kimppuun vakavammin seurauksin. Mahtaa olla eukko nyt ylpeä itsestään. Tai no, valitettavasti nuo perseilyn piirimestaruuspyrkyrit taitavat aina olla...)
Moonspell 1.12.2019 
Se kyllä pisti silmään, että liikkeellä oli sunnuntai-illaksi aivan häkellyttävän paljon itsensä retardiin kuntoon juopotelleita känniääliöitä. Kukahan moiset oli keikan kunniaksi päästänyt häkeistään? Suurimmalla osalla yleisöstä taisi olla kuitenkin enemmän hauskaa musiikin voimin, ja musiikin voimin keikka oli ihan mahtava. Kasaantuvista välikohtauksista huolimatta. 

Moonspell 1.12.2019 
Moonspell 1.12.2019 
 Vaatteiden tai asusteiden vaihdoksia kappaleiden teemojen mukaan nähtiin useita illan aikana silkkipytystä ruttonaamioon. Samettikaapuun kietoutuessaan Fernando kanavoi Vaan Pirjoa - ei kun siis Vampiriaa. Kyllä taas sopi keski-ikäisen yleisönosan mennä aivan pähkinöiksi! Niin kuin myös varsinaisen setin päättäneestä Alma Materista.
Moonspell 1.12.2019 
Vaan tulihan sieltä encorekin, ja lasersäteitä ampuva risti!

Moonspell 1.12.2019 
Encoren aikana jossain vaiheessa sähköt katkesivat lavalta ja yleisöön kuuluivat pelkät rummut. Ehdin ihmetellä, oliko tämä nyt joku valomerkki Apollon taholta, ja myöhemmin ihmetellä sitä, että "valomerkistä" huolimatta keikan jälkeen sai baaritiskiltä juomia eikä kellään tuntunut olevan kiire mihinkään. Sitten jälkikäteen sai taas lukea, että tämä episodi oli lavalla kirmailleen, vaihteeksi miespuolisen (mielipuolisen?) känniääliön tekosia, kun oli vähän pitänyt päästä kamoja kaatelemaan. Järjestyksenvalvojia ei tosiaan näin tavallisen yleisön edustajan silmiin näkynyt salissa missään, vaan ainoat olivat ovimies ja narikkanainen alakerrassa.
Moonspell 1.12.2019 
Encoren päättänyt kaunis Full Moon Madness sai onneksi soida rauhassa, sillä se oli ilmeinen kohokohta monille niistä, jotka olivat paikalla nauttimassa musiikista.

maanantai 9. joulukuuta 2019

Gloryhammer ja Powerwolf Circuksessa 19.11.2019

 Gloryhammer kuuluu niihin bändeihin, joiden tuotannolle joka tapauksessa altistuu väärän koivun kautta enemmän tai vähemmän, ja kun showtakin on kovasti kehuttu eri tahoilta, niin täytyyhän se nyt sitten katsastaa livenä kun tarjolla on.

Gloryhammer, 19.11.2019
Jos kohta yleisö ympärillä on riehakkaan fanaattista ja täysillä mukana ensi tahdeista alkaen, Gloryhammerin fanikunta on ilmeisen omistautunutta myös keikkasalin ulkopuolella. Esimerkiksi bändin mytologiaan keskittyneet sometilit tuntuvat olevan vähintään yhtä aktiivisia kuin Reverend Bizarren foorumi oli nolkytluvun alkupuolella.

Gloryhammer, 19.11.2019
Suurin osa lavasta on varattu illan pääbändin tässä vaiheessa vielä kankaalla peitetyille lavasteille, ja Gloryhammerilla on lavasta käytössään vain pikkiriikkinen kaistale. Se ei sinänsä näytä riemukasta ja jossain määrin sisäpiirihuumoriin keskittyvää lavashowta paljoa häiritsevän, mutta kieltämättä show-elementit tulisivat paremmin esiin, jos käytössä olisi esimerkiksi kohdevaloja valaisemassa esiintyjiä, eikä päin yleisön silmiä. (Kun pääbändinkin aikana valaistus lähinnä tohottelee yleisöä silmiin lavan valaisun sijaan, herää epäilys että oudosti suunnattu valaistus on Circuksen ominaisuus.)


Powermetallinen ilakointi tikkaa eteenpäin sata lasissa. Laulajalla on varsin mainiot palkeet - sehän sopisi vaikka vallan musikaaliprinssiksi. Komeljanttarin vaatteetkin on jo valmiiksi, kuten hopeahousut ja kuoriaishaarniska! Musikaaliprinssivaikutelmaa lieventää kuitenkin aurinkolasien takaa paljastuva psykoottinen katse.
Gloryhammer, 19.11.2019
Astraalivasaran ilmestyminen nostaa esiin myös varsinaisen kameroiden meren. Kieltämättä hilpein ja omintakeisin yleisönhuudatus aikoihin on huudattaa  astraalivasaran äänitehosteita...
Gloryhammer, 19.11.2019
Showhun kuuluu myös basistin juottaminen kuin Battle Beastilla konsanaan, joskin juotavan hakemiseen työllistetään myös yleisöä. Punnerruskilpailua ei sentään nähdä. Lopun taistelukohtauksista ja kruunajaisista on kuitenkin vaikea saada tolkkua valaistuksesta johtuen.

Gloryhammer, 19.11.2019
Kankaiden alta paljastuessaan Powerwolfin lavasteet luhistuvine susiluostareineen  ja kiemuraisten puiden varassa roikkuvine koskettimineen näyttävät paitsi kerrassaan komeilta, myös reilusti lämppärin hilpeitä meininkejä synkemmiltä. Musiikillisesti Powerwolf on jäänyt toistaiseksi lämppäriään vieraammaksi, joten ensimmäinen ajatus lavasteita pällistellessä on, että ovatkos ne vakavoituneet sitten Resurrection by Erectionin.
Powerwolf, 19.11. 2019
  Tai ehkä visuaalinen gotiikka on aina ollut osa Powerwolfia, siinä missä vaikka uskonnollisilla teemoilla leikittelykin, mistäs minä tiedän. Keikan alkaessa sillä ei enää ole niin väliäkään - lopputulos on joka tapauksessa mitä viihdyttävin. Yleisö ympärillä näyttää myös menevän vielä enemmän pähkinöiksi, ja bändin ja yleisön välillä vallitsee lämmin ja arvostava tunnelma koko keikan.

Powerwolf, 19.11. 2019
Powerwolf, 19.11. 2019
Powerwolf, 19.11. 2019
Keikka alkaa iloisella ja vauhdikkaalla pumppauksella, joka ei musiikillisesti eroa kovinkaan paljoa siitä, miten Gloryhammer ilmaisi asiansa. Alun purkauksen jälkeen musiikki tasaantuu lähemmäs keskitempoa ja tarttuvien kertosäkeitten varassa kertakuulemalta mieleen jääviä ralleja, joista tulee mieleen jopa Sabaton. Vaikka keikkaa ennen bändi oli hiukan vieraampi, keikan jälkeen tuntuu jo että olipa tuttuja biisejä - ja Kiss of the Cobra King soi päässä ainakin viikon. Shown puolesta meininki on puolestaan lähes Ghostia suitsukkeineen ja pappishahmossa ympäriinsä kirmailevine kosketinsoittajineen.


Powerwolf, 19.11. 2019
Powerwolf, 19.11. 2019
Powerwolf, 19.11. 2019
Jotkut ovat ennakkoon luonnehtineet Powerwolfia "powermetalbändiksi, joka käyttää corpsepaintteja", mutta näyttää siltä, että kalmovaikutelman sijaan maskeerauksessa on haettu syvyysvaikutelmia kuonoja myöten. Susipaavitaustakankaasta tulee puolestaan mieleen Iron Sky 2:en paras kohtaus - varsinkin kun toinen kitaristi seisoo sen edessä krusifiksiasennossa yleisöä laulatettaessa. Ja tuleehan sieltä jossain välissä se Resurrection by Erectionkin.

Powerwolf, 19.11. 2019
Powerwolf, 19.11. 2019
Powerwolf, 19.11. 2019
Powerwolf, 19.11. 2019
Tulee myös herkkä balladi urkuharmoonin säestyksellä (tai oikeastaan näyttää siltä, että urkuharmooni on vain rekvisiittaa ja oikeat äänet tulevat jostain muualta), jota yleisöä pyydetään valaisemaan kännyköidensä taskulampuin. Vaikka edessä olevien takaa näkyykin lähinnä näyttö poikineen, taaksepäin vilkaistessa siellä lainehtiva "liekkimeri" näyttää todella kauniilta.
Powerwolf, 19.11. 2019
Powerwolf, 19.11. 2019
Powerwolf, 19.11. 2019
Powerwolf, 19.11. 2019

Niinhän siinä kävi, että vaikka bändi ennen keikkaa oli vieraampi, jo keikan kestäessä olen tehnyt päätöksen että aivan varmasti lähtisin näiden showta katsomaan toistekin, ja saatan jopa harkita parempaa tutustumista tuotantoon.