God Disease ja Vader Apollossa 22.3.2018

 Lähinnä kai yökerhona tunnettu Apollo olikin keikkapaikkana entuudestaan tuntematon. Toivathan ne katosta roikkuvat kristallit pikanttia lisää sisustukseen.

Perinteisesti bussiaikatauluilla oli taas osansa keikallesaapumisaikaan, ja lämppäribändi God Diseasen hidas ja tunnelmallinen vyörytys raikui jo narikalle vastaan.

God Disease 22.3.2018

Tämän äänimaton päällä vokalistin viemärinpohjainen anti pääsi hetken jopa yllättämään, koska samoihin tunnelmiin olisi voinut kuvitella erilaistakin ääntelyä jopa useampaa sorttia. Mutta tässä kontekstissa tietysti tämä osui kohdilleen. 

God Disease 22.3.2018

Nähdyn ja kuullun perusteella kerrassaan lupaavan kuuloista, ja täytyy tsekata paremmalla ajalla ja ajatuksella myöhemmin. (Ulkoisten seikkojen arviointia odottaville tiedoksi, että rumpali näytti parrakkaalta Pikku-Myyltä. Tai ehkä se olikin Iso-Myy.)


Pääesiintyjä Vader taisi pestä lämppärin kokonaisparrakkuusasteessa, jos kohta myös musiikillisessa nopeudessa.

Vader 22.3.2018

Vader 22.3.2018

 

Vader 22.3.2018

 

Debyyttilevyn 25-vuotisjuhlia oltiin viettämässä, ja se soitettiin kokonaisuudessaan, kunnes jatkettiin muuhun materiaaliin. Vastaansanomattomalla vauhdilla paiskottiin menemään!

Vader 22.3.2018

 

Vader 22.3.2018

 

Vader 22.3.2018

 

Vader 22.3.2018

 

Energisyys ja tietty hyväntuulisuus jäivät päällimmäiseksi mielikuvaksi. Etenkin rumpali näytti aivan silmiinpistävän onnelliselta koko keikan ajan. Ja se on tietysti iloinen asia. Death metal on iloinen asia!

The Nightingale ja Hallatar Gongissa 23. 2. 2018

Lämppärikokoonpano The Nightingale, joka esitti akustisesti Aleahin soolo- ja bändimateriaalia, oli ehtinyt jo aloittaa Gongiin saapuessani. Oli kuitenkin mukavaa ehtiä nähdä suurin osa tämänkin keikasta, vaikkei ennakko-odotuksia ollutkaan. Ajatuksessa siitä, että musiikki jatkaa elämäänsä vielä tekijän kuoltua, oli jotain tavattoman  kaunista ja lohdullista.

The Nightingale 23.2.2018

Kappaleiden haikeudesta huolimatta the Nightingalen tulkinnoissa soi myös toiveikkuus ja valo, eikä musta murhe.


Mustan murheen vuoro oli pääesiintyjä Hallattaren noustessa lavalle sitä ruumiillistamaan.

Hallatar 23.2.2018

Hallatar 23.2.2018

Musiikki kuulosti musertavan painavalta, joskin Severed Eyes oli sekin varsinainen kylmien väreitten välikevennys. Niin kaunista, vaikka kurkkua kuristi.

Hallatar 23.2.2018

Hallatar 23.2.2018

Kaikki se musertavuus oli myös hyvin miellyttävällä tavalla puhdistavaa - Hallatar kuulosti pitkälti sellaiselta bändiltä, joka vie kuulijansa ajan ja tilan tuolle puolen, ja palauttaa sieltä jotenkin uudistuneena. Encoreksi soitettu Trees of Eternityn materiaali oli kuitenkin jo sen verran erilaista, että sulki ovet tajunnantilojen välillä.

Accept Logomossa 17.2. 2018

Accept on tullut aiemmin todettua festarikeikoilla varsin tasalaatuisesti mukaansatempaavaksi livebändiksi. Bändin omalta keikalta on siis lupa odottaa viihdytystä vähintään koko rahan edestä! Logomon keikalla soittanut lämppäri tuli missattua kyllä totaalisesti pitkissä jonoissa.

Accept 17.2.2018

Accept 17.2.2018

 

Yllättämään pääsi myös yleisössä taajaan esiintyneet tolkuttoman humalan tilat - sitä jotenkin voisi kuvitella, että keikalle mennään katsomaan ja kuuntelemaan bändiä eikä performoimaan omaa humalatilaa. No, mikäpä minä olen määräämään muitten tekemisiä, kunhan eivät tule kaatuilemaan päälle.

Accept 17.2.2018

 

Accept 17.2.2018

 

Siinä missä festarikeikoilla Acceptin kone on jyrähtänyt käyntiin vastaansanomattomalla voimalla ensisekunneista lähtien, nyt yllättäen pari ensimmäistä biisiä vaikuttivat vähän moottorin lämmittelyltä, ennen kuin Restless And Wild pääsi räjäyttämään pankin. Sen jälkeen edettiinkin sitten taas vastaansanomattomalla voimalla loppukeikka.

Accept 17.2.2018

 

Accept 17.2.2018

 

 

Accept 17.2.2018

 

Äkkiä Acceptin taika taas toimi - aika ja tila katosi ympäriltä, metalli onkin yhteisöllisyyttä ja leveitä hymyjä, ja sen esiin lietsoman voiman avulla pahan maailman pystyy muuttamaan paremmaksi paikaksi sen sijaan että musertuisi osallistumaan sen pahuuteen.

Accept 17.2.2018

 

Accept 17.2.2018

 

London Leatherboys jyrrästi odotetusti tai jopa enemmän (mikä siinä onkin, että levytetty versio on vain kalpea haamu siitä, miltä kappale kuulostaa livenä) , ja Rise of Chaos nakutti eteenpäin kuin biomekaaninen veturi.

Accept 17.2.2018

 

Accept 17.2.2018

 

Kitarasoolonaan Wolf Hoffman soitteli Ravelin Boleroa tunnelmallisessa valaistuksessa.

Accept 17.2.2018

 

Accept 17.2.2018

 

Ja voi, miten makoisa battle ja vuoropuhelu oli basson ja kitaran välillä keskellä Objection Overrulea.

Accept 17.2.2018

 

Accept 17.2.2018

 

Accept 17.2.2018

 

Accept 17.2.2018

 

Koska näiltä keikkabloggauksilta on erityisesti toivottu nähdyn ja kuullun arvioimista myös ulkoisin perustein, todettakoon vielä, että bändi näytti yleisöään huomattavasti parempaa esimerkkiä ruhon ulkoisen kunnon vaalimisesta.

Accept 17.2.2018