Deutsch Nepal, Raison d'être ja Brighter Death Now Rekisterillä 7.2.2015

Myönnän, etten ole ihan kotonani konemusiikin alalajien nimeämisessä - tai siis oikeastaan olen vielä kauempana sieltä kuin vaikkapa metallin genrejen määrittelyssä, joka sekin tunnetusti sujuu vähän sinne päin. Luotan siis tapahtuman järjestäjän määrittelyyn  siitä, mitä plaatua kukin esiintyjä soittaa.

Tapahtuman Facebook-kutsussa järjestäjä luonnehti Deutsch Nepalia "psykedeelisen rytmiseksi industrialiksi". Edellisen kerran näin Deutsch Nepalin livenä vanhalla TVO:lla 2005, ja muistikuvani keikasta olivat rytmikkäämpiä kuin miltä nyt, kymmenen vuotta myöhemmin, ensiksi kuulostaa. Toisaalta avaus on hitaampi ja tunnelmallisempi, ja toisaalta psykedeliasta huolehtii myös oma väsymyksen tila. Messuava laulu kuljettaa musiikilliselle matkalle jonnekin, jossa soonisten pehmosellin seinien läpi kaikuu vääristynyt joululaulu kunnes havaitsetkin olevasi mukana mekaanisessa orjakaleerissa. Loppua kohti mennään koko ajan rytmikkäämpään suuntaan, jossa yleisöstä tulee osa orgaanista koneistoa - myös musiikillisesti, sillä yleisön joukossa seikkaileva laulaja houkuttelee yleisön jäseniä vuoron perään huutamaan äänensä osaksi kudelmaa. Voi olla, että seuraavat kymmenen vuotta myöhemmin muistan tästäkin keikasta voimakkaimmin juuri sen.

Deutsch Nepal 7. 2. 2015

Deutsch Nepal 7. 2. 2015

Raison d'êtreä järjestäjä luonnehtii dark ambientiksi. Keikalla vaikutelma on valuva,  sekasortoinen äänimatto, joka kuulostaa hiukan siltä kuin olisi suuren huohottavan ja hörppivän otuksen nielaisemana, mutta otukselta puuttuvat sydämenlyönnit ja hengityksessäkin tuntuu olevan jotain pahasti vialla. Artisti äänipöydän takana hörppii ajoittain kaljaansa epämääräisten hörppimisäänten tahtiin, joten ehdin miettiä tuotetaanko ne äänet livenä, mutta jostain syystä tulin kuitenkin toiseen tulokseen. Osa perkussioista ilmeisesti kuitenkin soitetaan livenä. Tässä tapauksessa kosteisiin teollisuusmaisemiin ja luukirkon yksityiskohtiin keskittyvä taustavideo tuntuu valuvan eteenpäin samaa tahtia äänimaton kanssa, siinä missä osalla taustavideoista ei välttämättä ole paljonkaan tekemistä niiden kanssa samaan aikaan soivien äänten kanssa.

Raison d'être 7.2.2015

Brighter Death Now 7. 2. 2015

Brighter Death Now'ta kuvailee järjestäjä death-industrialiksi ja käyttää myös sanoja "jyskyttävä lo-fi-melu". Tällä bändillä tuntuu myös olevan innokkaita faneja, joista osa on odottanut malttamattomasti ja äänekkäästi illan viimeisen esiintyjän showta läpi edellisen esiintyjän setin. Kieltämättä Raison d'êtren valuvan äänimaton jälkeen Brighter Death Nown hälyäänikaaos kuulostaa ensitöikseen puuhakkaalta ja kummalliselta kolarilta - ja jostain syystä etenkin livenä tuotettu ääni, voimakkaasti efektoitu ölinä mikrofoniin ja kielisoittimen rämpytys kuulostaa takaperin pyörivältä nauhalta. Myös yleisö lietsotaan taas mukaan äänen tuottamiseen, ja kielisoittimen kimppuun syöksyvä väki näyttää hiukan etäämmältä katsottuna suorastaan raivoisalta pitiltä. Keikan loppunauhat - ensin Elämälle kiitos ja hurmioituneen encoren jälkeinen Thank You For The Music tuntuvat melko viistoilta valinnoilta!

Brighter Death Now 7. 2. 2015

 

Brighter Death Now 7. 2. 2015

 

Skepticism Turun Klubilla 24.1. 2015

Kun näin Skepticismin ensimmäisen kerran livenä, vuosi oli 2000 ja bändi kuulosti ihan konkreettisesti hiuksianostattavan pelottavalta. Paljon on virrannut vettä Aurajoessa sen jälkeen, jos vuosilukuja katsoo, vaikka sehän oli melkein eilen.

Nyt 2015 Skepticism nauhoitti tulevan levynsä livenä yleisön edessä - mikä konseptina taisi olla sen verran erikoinen, että ennen keikkaa oli palstatila lehdissä taattu, ja yleisöä oli ilmaantunut paikalle kauempaakin. Tyylistä ja tunnelmasta ei kuitenkaan tingitty,  Skepticism kuulosti painavalta ja painostavalta kuten yleensä - ja kyllä, hetkittäin jopa pelottavalta, vaikka nykyisin tietääkin jo, mitä odottaa. Tällä kertaa sounditkin olivat niin kirkkaat, että jonkunlainen pelottavien elementtien erittely oli hyvinkin mahdollista. Urkujen matalimmat äänet, jotka pikemminkin tuntee kehossaan kuin kuulee, ovat hyvin vaikeita paikallistaa ja saavat siten aikaan määrittelemätöntä uhkan tunnetta. Toisaalta laulajan alarekisterissä on hyvinkin eläimellisiä sävyjä, jotka yhdistettynä kaikuun ja toisaalta siivoon visuaaliseen puoleen omalta osaltaan outouttavat tunnelmaa erityisesti.

Visuaalinen puoli pukuineen ja musertuneine olemuksineen toisaalta on hyvin tärkeä osa Skepticismin liveshowta ja hautajaistunnelmaa. Täytyy myöntää, että mielestäni onnistuneimmat kuvani ikinä, jotka näyttivät siltä kuin keikalla kuulosti, olen ottanut Skepticismin keikalta - en tosin tältä viimeisimmältä, vaan Esotericin lämppärikeikalta muutamaa vuotta aikaisemmin. Tosin harva niitä kuvia on nähnyt, koska en ikinä uskaltanut ladata niitä esimerkiksi Facebookiin kavereiden nähtäväksi, ettei Facebook varasta niitä ja mainosta niillä jotain laihdutuslääkkeitä ja deittipalveluita, ptyi. Tämänkertaiset kuvat jäivät viitteellisemmiksi, koska en uskaltanut käyttää salamaa, ettei se häiritsisi DVD-kuvauksia. Tai etteivät esiintyjäparat sokaistuisi ja tipahtelisi lavalta ja funeral doomista seuraisi oikeita hautajaisia.

Skepticismin tunnelmat ovat sen verran omaa luokkaansa, että jollain tavalla vieraalta ja oudolta tuntui myös yleisön huutaminen ja taputtaminen, vaikka ne ovatkin sinänsä keikkayhteydessä normaaleja tapoja reagoida. Vaan miten ilmaista viihtymistään tunnelmaa särkemättä, jos lavalla on Skepticism?