Mansion, Mansion.
 |
| Mansion, 16.5.2019 |
|
Lavalle saapuva ihmisjoukko askeettisesti mustissaan, tulta ja tulikiveä silmissään, herättää kunnioitusta jo silkalla monilukuisuudellaan. Kun soitto jyrähtää käyntiin ja painaa kylmät väreet pitkin selkärankaa, käy mielessä, että tietyllä tavalla pyhän kokemus voi asua ankaruudessa. (Mistä on ollut hiljan puhetta jossain ihan muussa yhteydessä - joskin sen kokemuksen verbalisoija tavoitteli kokemustaan perin toisenlaisesta ankaruuden ilmentymästä.)
 |
| Mansion, 16.5.2019 | |
Ankaruuden vastapainona on tietysti purskahtava hurmio, joka saa valtaansa saarnaajat tälläkin kertaa. Ja voi kyllä, myös yleisön.
 |
| Mansion, 16.5.2019 | |
Kappaleiden mieslauluosuuksista tällä keikalla vastaava uskonveli todistaa niin väkevästi, että on vähällä vääntyä solmuun. Kauniisti soivat kyllä harmoniat siinä ohessa. Ensin tämän tamburiini näyttää vähän turhan iloluontoiselta soittimelta tällaiseen tilaisuuteen, mutta mitä pidemmälle keikka etenee, sitä enemmän se puolustaa paikkaansa.
 |
| Mansion, 16.5.2019 | |
Melko iloluontoinen oli myös keikan päättänyt cover(?), mutta siinä vaiheessa hurmion kanavointi oli jo niin fyysistä luokkaa, että puolusti sekin paikkaansa.
 |
| Mansion, 16.5.2019 | |
 |
| Mansion, 16.5.2019 | |
...en ole muuten tainnut nähdä Mansionia kahta kertaa keikalla samalla kokoonpanolla. Niin tai näin, keikka oli silti ihan törkeän hyvä.
'
 |
| Mansion, 16.5.2019 | |
Tunnustan suoraan, että olin ostanut keikkalipun Mansionin takia. Kylkiäisinä tullut ameriikanihme
Sabbath Assembly oli entuudestaan tuntematon, mutta nytpä oli sitten oiva tilaisuus tutustua siihenkin samalla.
 |
| Sabbath Assembly, 16.5.2019 |
|
Kappaleet tuntuvat tempoilevan reippaasta laukasta soljuviin suvantoihin ja takaisin. Laulajan ääni on tummempi kuin keijukaismainen presenssi antaa olettaa. Ääni, jolla kerrotaan tarinoita.
 |
| Sabbath Assembly, 16.5.2019 | |
Äkkiä jotain naksahtaa omassa päässä kohdilleen setin puolivälin paikkeilla - suvannosta toiseen soljuminen alkaa kuulostaa puhuttelevalta, ja basistin kliinit stemmat soivat kovin kauniisti yhteen laulajan kanssa. (Suurin osa basistin stemmoista muissa kappaleissa tuntui nimittäin olevan vaihtelevaa karjahtelua ja raakkumista.) Samaa menoa jatketaan kahden biisin verran, joista toinen kuulostaa hetkittäin suorastaan murhaballadilta, riippumatta siitä onko se sitä vai ei.
 |
| Sabbath Assembly, 16.5.2019 | |
 |
| Sabbath Assembly, 16.5.2019 | |
Viimeinen biisi etenee voimakkaasti basson varassa ja kuulostaa doomimmalta. Lienee jonkunlainen anthem - fyysinen eläytyminen hurmokseen alkaa lähestyä Mansionin asettamaa esimerkkiä, mikä tietysti on aina iloinen asia. (Näinkö aiemmin Alman laulavan mukana yleisön joukossa? Ei, se ei varmaankaan ollut Alma vaan joku impostööri.)
 |
| Sabbath Assembly, 16.5.2019 | |
Paheellisuus kukoistaa ja paljasta pintaa nähdään keikan jälkeen, kun paitamyyjä esittelee jollekulle tatuointejaan ja tempaisee paitansa pois. Kaikkea sitä.
