Näytetään tekstit, joissa on tunniste Imperial Age. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Imperial Age. Näytä kaikki tekstit

maanantai 11. toukokuuta 2020

Koronakevät 2020 - Maalis- ja huhtikuu striimien varassa

Etukäteen näytti siltä, että tästä on tulossa kerrassaan oivallinen keikkakevät. Oli lippuja buukattuna yhteen jos toiseenkin tapahtumaan, joita kannatti odottaa. Sen sijaan tulikin maailmanlaajuinen pandemia ja yksi toisensa jälkeen odotetut tapahtumat siirrettiin syksymmälle, ensi vuoteen tai peräti peruutettiin. Tilalle tuli kotona kökkiminen ja striimattujen keikkojen katsastaminen netistä.

Alkuun ajattelin skipata striimikeikoista kirjoittamisen - enhän yleensä ole kirjoittanut siitäkään, jos olen vaikka katsellut Wackenin striimejä, tai keikkatallenteita DVD:ltä. Ennen pitkää alkoi kuitenkin näyttää siltä, että alkuun oudolta ja väliaikaiselta vaikuttanut tilanne onkin uusi normaali, ja siitä saattaa poikia jotain uutta kulttuuriin jatkossakin. Olihan striimikeikkoja ollut aiemminkin - isossa mittakaavassa esimerkiksi juuri nuo Wackenin jokakesäiset striimaukset, ja pienemmässä skaalassa esimerkiksi erilaiset "treenikämppäkeikat".

Tietysti erilaisilla esiintyjillä on hyvin erilaiset mahdollisuudetkin tehdä striimejä. Siinä missä sooloartistin tai hyvin pienimuotoisen kokoonpanon on mahdollista polkaista keikka pystyyn vaikka kännykän kameran edessä kotisohvalta, isommat kokoonpanot tarvitsevat isompia puitteitakin. Varsinkin jos haluavat välittää katsojilleen kauemmaskin myös tavallisilta keikoilta tuttuja show-elementtejä, kuten valoja ja koreografioita. Ja isompien juttujen toteuttaminen tietysti tulee myös kalliimmaksi. Toki äänentoisto ja kuvaus vaikuttavat myös siihen, miltä se sooloartistikin kuulostaa. Joidenkin on helpompi toteuttaa kotikutoisempia juttuja nopealla aikataululla kuin joidenkin toisten. Toisaalta striimikeikat voisivat antaa myös mahdollisuuden toteuttaa yleisön nähtäväksi musiikkivideon ja keikan välimaastossa juttuja, joita olisi hankala viedä klubikeikoille tai kiertueelle. Vaikka soittaa pehmoleluilla täytetystä kylpyammeesta käsin, jos niikseen tulee.

Kun paikan päälle keikalle meno ei enää ollut vaihtoehto, vaan kaikki tarjonta oli striimejä netissä, tuli pikkuhiljaa havainnoitua myös muutoksia omassa keikkakäyttäytymisessä. Voi johtua siitä fyysisen osallistumisen tarpeesta, että jossain vaiheessa tuli seurattua melkein enemmän erilaisia jumppaohjausstriimejä ja liikuttua niiden tahtiin, kuin varsinaisia keikkoja. Samoin kun osa esiintyjistä tarjosi keikkansa katsottavaksi myöhemminkin kuin juuri siinä hetkessä, joitain erityisen korvanmukaisia keikkoja tuli kuunneltua useita kertoja, vaikkei niinkään katsottua kuin sen ensimmäisen kerran. Keikka pyörimään yhteen selaimen välilehteen ja puuhaamaan jotain muuta samaan aikaan toisella välilehdellä! Jollain tavalla tästä tuli mieleen jopa se teoretisoitu ero (leffateatterissa katsotun) elokuvan ja television välillä, jos elokuvaa katsotaan keskittyneesti ja televisiota silmäillään muiden puuhien ohessa.
Samoin oikeilla keikoilla harvemmin tulee juteltua kavereiden kanssa samaan aikaan kun bändi soittaa, mutta striimien kohdalla se on jo pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Ehkä siksi, että tekstipohjainen jutustelu ei sotke kuuntelemista siinä missä ämyreiden vieressä kilpaa karjuminen. Ja onhan siinä tiettyä hohtoa kommentoida kaukana asuvien kavereiden kanssa reaaliaikaisesti kerrankin samaa keikkaa, siinä missä yleensä päästään korkeintaan vertailemaan saman kiertueen keikkoja eri kaupungeissa.


Kun kokoontumisrajoitukset sulkivat keikkapaikat maaliskuussa, Anniina Auf ehti ensimmäisten joukossa striimaamaan intiimin keikan kotisohvalta. Ja hiukan myöhemmin toisen, jossa oltiin jo liikkuvaisempia. Rajatusta biisimateriaalista huolimatta keikoilla esitettiin keskenään eri versio samastakin biisistä, joten yllätyksellisyyttäkin oli. Tunnelma keikoilla oli lämmin ja läheinen, ja kappaleet yhtä merkillisellä tavalla koskettavia kuin aiemminkin, joten ensi kokemusten perusteella livestriimit vaikuttivat joltain kerrassaan lupaavalta.

Varsin alkuvaiheessa päädyin myös katselemaan striimiä, jossa Galderian laulaja soitteli pianoa ja lauloi toivebiisejä (sikäli kun ne olivat pianon ja laulun voimin toteutettavissa) ja jutusteli webbikameralle näyttäen jokseenkin humalaiselta, vaikka ahkerasti siemaillussa lasissa vaikuttikin olevan vettä.  Ilmeisesti osa esimerkiksi läppäreiden kiinteistä kameroista saa niiden ääressä istuvat ihmiset näyttämään vähintään oudolta, ja äkilliset kumartumiset lähemmäs näyttöä lukemaan tekstejä vielä lisäävät humalaista vaikutelmaa. Koska en varsinaisesti voi väittää tuntevani Galderian materiaalia ja striimin jutustelukin tapahtui pääosin oudolla kielellä, en tainnut saada siitä irti ihan sitä mitä bändin fanit. Varsin mukava kädenojennus kuitenkin faneille tilanteessa, jossa ei tiedetä koska on taas mahdollisuus nähdä fyysisesti samassa tilassa.

Varsin alkuun striimeissä pisti myös silmään ahkera siemailu ihan eri tavalla kuin livekeikoilla. Mitä sitten itse kunkin lasissa olikaan. Siinä missä Anniina Aufin jäsenillä oli soreat viinilasit ja Galderian laulajalla tavallinen juomalasi, Njihe siemaili Jaloviinaa suoraan pullosta. Kappaleiden nyrjähtänyt tunnelma oli edelleen kohdillaan, ja tähän esitykseen kuulunut jatkokertomus uutisesta sopi sekin settiin mainiosti. Aiemmalla livekeikalla vaikutuksen tehnyt Silmälasit oli mukana, mutta vähän petyin, kun toinen suosikkini Ristikkoaarre puuttui.  Myöhemmin palattuani etsimään linkkiä katsomaani keikkaan, huomasin että niitähän on tullut sivulle lisää. Täytynee jälkikäteisesti katsoa nekin!

Metsatöll puolestaan toimitti monella kameralla kuvatun näyttävän shown, jossa oli useita vierailijoita. Keikka oli katsottavissa ilmaiseksi "maksa jos jaksat"-periaatteella, ja ilmeisesti monet myös maksoivat. Kommenteista päätellen monet myös tutustuivat bändiin ensi kertaa striimikeikan välityksellä - Metsatöll saattoi olla pandemian aikaan ensimmäisten metallibändien joukossa, jotka ehtivät tarjoamaan oikeaa kokonaista keikkaa koteihinsa jumittuneille katsottavaksi. Tosin, jos en nyt ihan läpiä päähäni puhu, kyseinen keikka saattoi olla jo valmiiksi sovittu ja suunniteltu, ja päätettiin sitten muuttuneessa tilanteessa soittaa joka tapauksessa kameroille ilman paikan päällä olevaa yleisöä.  Vaan saattoipa se olla joku muukin keikka jolle kävi niin. Metsatöllin meininki oli kuitenkin reipasta ja hauskaa, kuten yleensä paikan päälläkin. Metsavihan muistan kuulleeni myös ihan ensimmäisellä näkemälläni Metsatöllin keikalla - tai ainakin se avasi hetkeksi portaalin vuosien takaisiin tunnelmiin.

Awake Againin striimikeikkamainos tuli vastaan Facebookissa. Entuudestaan tuntematon bändi - pitääpä tsekata millainen on meininki. No, meininki oli hilpeä - tuli mieleen jotenkin isojen (yleis)kesäfestareiden sunnuntaibändit. Värikästä pukeutumista ja maskottipehmopossu. Musiikillisesti tunnuttiiin kurottelevan nolkytluvun alun, ehkä jopa 90-luvun suuntaan. Ehkä vähän pomppumeiningillä. (Tätä keikkaa en ainakaan löytänyt enää myöhemmin katsottavaksi, vaikka se ilmeisesti oli jonkun aikaa suorana striimauksen jälkeen ollutkin katsottavissa.)

Myöhemmin luin lehdestä, että näitä Turku Rock Academyn striimikeikkoja olisi ollut enemmänkin, ja ajattelin vilkaista niitä lisää sitten myöhemmin. Josko tulisi välillä kuultua enemmänkin uutta musiikkia, eikä vain koluttua vanhojen tuttujen tekemisiä. Mutta ties kuinka monta ehdin missata välistä! Tässä vaiheessa alkoi myös tulla mieleen, että kannattaisi sittenkin kirjoittaa postauksia myös striimikeikoista, ennen kuin unohdan kokonaan mitä kaikkea kevään aikana on tullut nähtyä ja kuultua.

(Nytkin vaanii epäilys, että olen unohtanut jotain välistä. Saatoin muuten kuunnella jossain välissä myös Juha-Matti Rautiaisen keikan, mutta visuaalit näyttävät täysin vierailta, joten se on varmasti pyörinyt kuulokkeissa samalla kun olen tehnyt jotain muuta.)

Imperial Age veti tietenkin tapansa mukaan kaiken tappiin asti ja vähän yli kolmetuntisella striimishowllaan, jossa kappaleiden välissä oli juontajan houstaamia talk show-osuuksia, joissa oli tarkoitus vastailla yleisön kysymyksiin ja päästää laulajien lisäksi myös muita soittajia ääneen. Aina kappaleen tai parin välein toistuneet talk show-osuudet olivat kyllä keikan tylsintä antia, ehkä vuorottelu olisi toiminut paremmin, jos soittopätkät olisivat olleet useamman kappaleen mittaisia. Suurimmat hitit oli säästetty viimeisiksi, mutta toisaalta niissä kuului myös jo väsymys laulajien äänestä. Tämä keikka pelkästään striimattiin suorana, eli sitä ei ollut katsottavissa enää myöhemmin.


perjantai 13. huhtikuuta 2018

Enemy of Reality, Null Positiv, Imperial Age ja Therion Nosturissa 23.3.2018

Siis miten monta lämppäriä siellä oikein soittaa? Onko ne kaikki jotain oopperaa? Mihin minä oikein olen pääni taas pistänyt? Toivottavasti se ei räjähdä ennen pääesiintyjää.

Ensimmäisenä esiintynyt kreikkalaistaustainen mörköooppera Enemy of Reality sai soittaa vain kouralliselle yleisöä. Se ei silti näyttänyt menoa haittaavan, ja bändin showsta jäi varsin hyvä mieli. Kitaristi tanssahteli tiluttaessaan ja basistin kielien määrä oli vähällä ylittää laskutaidon.
Enemy of Reality 23.3.2018
Laulajatar vihreine hiuksineen ja hämähäkinseittihihoineen näytti maternaaliselta metsänpeikolta tai kaikkien mörrimöykkyjen äidiltä, joka on juuri noussut korpikuusen kannon alta laulamaan kansansa väkeviä säveliä. Toki ääni kuulosti enimmäkseen oopperallisemmalta, mutta toisaalta, kuinka moni on lopulta todistanut miltä metsänpeikot kuulostavat? Ehkä olet aina vain luullut kuuntelevasi lintujen laulua, mutta oikeasti äänessä onkin ollut mörrimöykkykuoro...

Enemy of Reality 23.3.2018 
Bändi lupaili yleisölle yllätystä, joka paljastui Lady Gaga-coveriksi. Coverissa laulaja pääsi briljeeraamaan vähintään samassa määrin kuin kielisoittajat. Kieltämättä kappalevalinnan lisäksi yhtenään sai yllättyä siitä, mihin suuntaan ääni seuraavaksi taipuukaan, kun oopperan ohella se siirtyi sujuvasti murinasta pohjoismaiseen karjankutsuhuutoon ja raakaan goottilaiseen tulkintaan. Taitava nainen. Täytyy arvostaa.
Enemy of Reality 23.3.2018 
Seuraavana soittanut saksalainen ja asiansa saksaksi esittänyt Null Positiv ei ainakaan ollut oopperaa.  Meno oli suoraviivaisempaa rähinää, jossa tallenteilla ilmeisesti kuului liveä enemmän myös teollisia vaikutteita. Imago puolestaan kumarteli Mad Maxin suuntaan. Lopputulos ei ollut välttämättä vähemmän goottilainen, mutta sähäkkä piristysruiske kaiken romantiikan keskellä.
Null Positiv 23.3.2018
Null Positiv 23.3.2018 
Kielisoittajien kehot oli veistetty varsin kuivaan kuntoon (ja tälläkin basistilla oli häkellyttävä määrä kieliä).

Null Positiv 23.3.2018 
Null Positiv 23.3.2018 
Ärjyvä laulajatar hallitsi lavaa väkevällä olemuksellaan. Örinän lisäksi joissain kappaleissa väläyteltiin häkellyttävän suloista melodista raspia.

Null Positiv 23.3.2018 
Null Positiv 23.3.2018 

Seuraavana vuorossa oli taas turboahdettua oopperatunnelmointia - itänaapurin Imperial Age teki joka suuntaan ylitsepursuilevan överin vaikutelman niin musiikin kuin imagonkin puolesta. Mikäs kumman Silmarillion The Musical sieltä tulee, ja vielä Tomb Raiderilla höystettynä?
Imperial Age 23.3.2018
Musiikillinen kallistuskulma tuntui olevan power metallin suuntaan, mihin tietysti kuuluukin jonkun asteinen överiys. Kyynisyys siihen sen sijaan ei kuulu.
Imperial Age 23.3.2018 
Imperial Age 23.3.2018 
Yksilöllisissä mittatilausesiintymisasuissa oli panostettu yhteneväiseen ornamentiikkaan. Toisen laulajattaren Tomb Raider-asua tasapainotti toisen hulmuavahelmainen prinsessaisuus ja vielä koreografiat päälle. Haltiaprinssitenorin pakeneva hiusraja ja Putinia muistuttavat kasvonpiirteet kruunasivat koko komeuden. Vai olikohan ooppera haltiafantasian sijaan sittenkin historiallinen kuvaelma?
Imperial Age 23.3.2018 
Imperial Age 23.3.2018 
Sata lasissa tikkaavan livesoiton lisäksi taustanauhalta raikaavat vielä säkkipillimelodiat. Jos joku päättäisi käsikirjoittaa tällaisen bändin vaikka elokuvaan, siitä sanottaisiin tietysti ettei tuollaista olekaan. Todellisuus on tietysti tarua ihmeellisempää!
Imperial Age 23.3.2018 
Imperial Age 23.3.2018 
Bändillä näytti kuitenkin olevan kerrassaan hauskaa lavalla, ja valmius kohdata faneja oitis keikan jälkeen voitti sellaisia varmasti lisää puolelleen. Etenkin kun yleisöä kaikkineen oli jo enemmän kuin edeltäneillä bändeillä.
Imperial Age 23.3.2018
Illan viimeisenä oopperana ja odotettuna pääesiintyjänä seuraavaksi lavalle nousi niin ikään naapurista, mutta tällä kertaa lännestä Therion. Kaikella oopperan ja dramatiikan kuorrutuksellakin lämppäreitä raskaampana ja rokkaavampana. Metallisempana.



Therion 23.3.2018
Therion 23.3.2018 
Therion 23.3.2018 
Livenä ei livertelykään osunut väärään hermoon (niin kuin levyltä on joskus osunut), vaikka setissä oli pätkä jos toinenkin viimeisimmältä oopperajulkaisulta. Livertelyn ohella oli tarjolla myös muunlaista ääntelyä, sillä esimerkiksi Null Positivin laulaja kävi fiittaamassa yhdessä biisissä.
Therion 23.3.2018 
Therion + Null Positivin laulaja 23.3.2018

Imperial Agen mittatilausasujen jälkeen Therion näytti ehkä enemmän siltä, että esiintyjien releet olivat peräisin ruotsalaisten muotiketjujen liikkeistä - paitsi mieslaulajan hännys-luurankotakki ja kitaristin kultainen frakki mätsäävine silkkipyttyineen. Enkä lopulta ihmettelisi yhtään, vaikka jo ensi viikolla niitäkin löytyisi jostain henkkamaukan outletistä.
Therion 23.3.2018 
Therion 23.3.2018 
Therion 23.3.2018 
Iloinen yllätys setissä oli Cults Of The Shadow, ensimmäinen koskaan kuulemani Therionin kappale, jota en varsinaisesti osannut odottaa kuulevani enää tänään.
Therion 23.3.2018 
Therion 23.3.2018 
Nifelheim teki myös vaikutuksen Jörmungand-messuamisineen - täytyy ottaa lähempään kuunteluun levy jolta se löytyy. Ja voi miten kaunis esine onkaan peilipintainen basso, jossa on kuvattuna niin ikään Jörmungand! Olin harmillisesti niin kaukana lavasta, etten saanut tarkempaa kuvaa.

Therion 23.3.2018 
Therion 23.3.2018 
Therion 23.3.2018 
Enkä ehtinyt saada myöskään ajantasaista kuvaa siitä, kuinka kieliä soitettiin kielillä.

Therion 23.3.2018
Therion 23.3.2018