Toukokuun korkkasi ihanasti Slowenya ja Sunniva. Toki vellovien äänimassojen tunnelmamaalailut sopivat parhaiten ihan paikan päällä koettaviksi, koska pelkkä kuunteleminen ja katsominen leikkaa aina osan pois siitä elämyksestä, johon sekoittuvat muutkin aistit. (Huh huh, edelleen sitä viimekesäistä Sunnivan keikkaa muistellen...) Siksi näitä striimejä tulee pakostakin mietittyä lähinnä jonkinlaisina ohkaisiksi viipaloituina maistiaispaloina siitä, mitä on luvassa sitten joskus kun pääsee taas kuuntelemaan livenä samaan tilaan, missä soitetaan. On kyllä pelkässä kuuntelemisessakin oma viehätyksensä, heittäytyä Slowenyan aaltojen vietäväksi ja päätyä sitten Sunnivan kuljettamana johonkin rosoisempaan ja synkempään paikkaan. En kestä kun on niin kaunista ja niin musertavaa samaan aikaan. En kestä kun pitää vieläkin livekeikkoja odottaa.
Myrkur oli ilmeisesti striimannut useammankin (maksullisen) keikan toukokuun aikana, mutta osuin katsastamaan niistä kuun päättäneen Nature Reclaims-keikan. Ainakin tällä keikalla hyödynnettiin taas striimien mahdollisuutta näyttää yleisölle jotain, mihin ei kovin moni bändin mukaan pääsisi livenä paikan päälle - keikka oli kuvattu vedestä tyhjennetyn uima-altaan pohjalla. Tyhjähän uima-allas ei sinänsä ollut, vaan bändin lisäksi se oli täynnä kasveja, jotka lähikuvissa erottuvasta muovisuudesta päätellen oli aseteltu sinne keikkarekvisiitaksi eivätkä kasvaneet itsellään. Jos muistan lukemani speksit oikein, uima-allas sijaitsi (entisessä?) sotilastukikohdassa. Kun tässä ympäristössä esitettiin kansanmusiikista koostuva setti pääasiassa akustisin soittimin, jo pelkkään konseptiin liittyvä merkitysten ja viittausten verkosto oli tiheä ja kommentoi esimerkiksi aitouden ja keinotekoisuuden teemoja monin mahdollisin tulkinnoin. Dramaattisuutta ei taas puutu esityksestäkään. Ehkä vähän kaivelee, että missasin tätä edeltäneet striimit.
