Sarjassamme nostalgiaa keski-ikäisille: Skid Row. Yksi teinivuosien tärkeimmistä bändeistä, joka putosi jossain vaiheessa totaalisesti tutkan alle, muttei missään vaiheessa alkanut tuntua nololta tai huonolta. Yksi teinivuosien tärkeimmistä bändeistä, johon teininä hurahdin kätevästi juuri siinä vaiheessa, että Suomen keikat olivat takanapäin, ja sen sijaan että bändi olisi tullut pian uudestaan, lähtikin laulaja, ja sitten sainkin odottaa peräti 25 vuotta ennen kuin pääsin Skid Rown keikalle. Sebastian Bach sentään tuli nähtyä soolona jo aiemmin, ja kuluneen vuosikymmenen varrelle osuu myös pari enemmän tai vähemmän naftisti missattua tilaisuutta kielisoittajien kokoonpanon todistamiseen. Siitä alkoi tulla sellainen epätodellinen Graalin malja bändistä, joka on ilmeisesti aktiivinen mutta jota ei vaan jotenkin kummasti pääse tsekkaamaan livenä. Että eipä ne odotukset toki yhtään hirviömäisiin mittoihin siinä vuosien varrella päässeet paisumaan...
Helsingin loppuunmyydyllä keikalla lämppärin pestiä hoiti letkeän juurevasti rokannut kotimainen
Barbe-Q-Barbies, joka kuulosti juuri hellepäivään sopivalta.
 |
| Barbe-Q-Barbies 16. 5. 2018 |
|
Voi jumaliste, olisin muuten varmaan ollut ihan pähkinöissäni tästäkin 15-vuotiaana!
 |
| Barbe-Q-Barbies 16. 5. 2018 | |
 |
| Barbe-Q-Barbies 16. 5. 2018 | |
Mimmeillä oli hyvä meininki, ja lämmittelytehtävissä bändi toimi oivallisesti virittäen aivot ja kehon rokkitaajuudelle, ja hälventäen vähän pääesiintyjään kohdistuvaa jännitystä.
 |
| Barbe-Q-Barbies 16. 5. 2018 | |
 |
| Barbe-Q-Barbies 16. 5. 2018 | |
25 vuoden odotuksen jälkeen viimeiset minuutit odotusta ovat ne pitkäpiimäisimmät. Ne viimeiset minuutit, joiden aikana voi vielä absurdisti stressata, että kohta kumminkin tippuu joku meteoriitti kaikkien päälle, ja
Skid Row jää ikuisiksi ajoiksi kokematta livenä.
 |
| Skid Row, 16. 5. 2018 |
|
Ja sitten odotus on ohi, nyt mennään eikä meinata! Yksittäisistä biiseistä ehkä eniten odottamani Slave To The Grind soitetaan jo heti setin avaukseksi.
 |
| Skid Row, 16. 5. 2018 | |
 |
| Skid Row, 16. 5. 2018 | |
Vaikka sen jytinästä jatketaan debyyttilevyn kepeämmin rokkaaville linjoille, meno jatkuu fyysisenä. Itse asiassa setti on melko debyyttipainotteinen - jälkinillityksenä olisin saattanut vaihtaa jonkun iloisen rallin tai pari mieluummin Slave To The Grindin materiaaliin. Eipä sillä etteikö nekin rallit olisi livenä maistuneet, vaan sillä että mieli teki lisää.
 |
| Skid Row, 16. 5. 2018 | |
 |
| Skid Row, 16. 5. 2018 | |
Jos kohta vuodet eivät olleet kohdelleet Sebastian Bachia erityisen helläkätisesti, ei ikääntyminen ole silkkihansikkain näitäkään kolleja käsitellyt. Memento mori - eipä tässä itsekään enää teinejä olla.
 |
| Skid Row, 16. 5. 2018 | |
 |
| Skid Row, 16. 5. 2018 | |
Uudella laulajalla tuntuu olevan kohtuullisesti palkeita ja pirteä lavapresenssi. Mies on tuttu (kenelle on ja kenelle ei) myös Dragonforcesta.
 |
| Skid Row, 16. 5. 2018 | |
 |
| Skid Row, 16. 5. 2018 | |
Rytmiryhmä on säädetty sen verran kovalle, että kitarat hautautuvat paikoin liikaakin. Tosin myös yleisö on sen verran kovalla volyymillä, että laulajan vähäisistä välispiikeistä ei saa mitään tolkkua. Rachelin pidempää puhetta sentään hiljennytään myös kuuntelemaan - ja sehän alustaa Ramo-cover Psycho Therapya. Uijui! Tätäkin on odotettu! Psycho Therapy! Uusi kaarlepyy!
 |
| Skid Row, 16. 5. 2018 | |
Myös kitaristi Snake Sabo saa sanottavansa - ja liikuttuu kyyneliin saakka kiitellessään yleisöä, joka hurraa miehelle mitä innokkaimmin.
 |
| Skid Row, 16. 5. 2018 | |
Monkey Business sisältää yleisönhuudatuksen ja pitkän kitarasooloista battleksi kääntyvän jamittelun, ja päättyy lavalta poistumiseen. Ensimmäisessä encoressa huomaan laulavani mukana I Remember Youn kaikki sanat muistaen, vaikken ole koskaan erityisesti pitänyt kyseisestä kappaleesta.
 |
| Skid Row, 16. 5. 2018 | |
Sitä seuraa setin ainoa uusi kappale We Are The Damned. Yleisö vaikuttaa olevan kollektiivisesti huuli pyöreänä, itsekin ehdin miettiä onkohan tää joku cover, kunnes kertsistä tunnistan että tämänhän mää muuten kuuntelin YouTubesta esimerkkinä siitä uudemmasta tuotannosta. Etukäteiskuuntelu ei tehnyt sanottavampaa vaikutusta, mutta livenä kappale kyllä rokkaa vastustamattoman ilkikurisesti.
 |
| Skid Row, 16. 5. 2018 | |
Toisen encoren Get The Fuck Out pääsi yllättämään iloisesti. Keikan päättänyt Youth Gone Wild puolestaan ei yllättänyt. Sitten se on ohi. Ja kyllä oli hauskaa.
 |
| Skid Row, 16. 5. 2018 | |
Tavallaan kyllä puolensa päästä näkemään Skid Row vasta nyt, intiimillä klubikeikalla ja käsinkosketeltavalta etäisyydeltä, kuin jos omina teinivuosina ja bändin suuruuden päivinä olisi ehkä jäähallin piippuhyllyltä päässyt pällistämään.
 |
| Skid Row, 16. 5. 2018 | |
Setti:
- Slave To The Grind
- Sweet Little Sister
- Piece of Me
- Living On A Chain Gang
- Big Guns
- 18 And Life
- Makin' A Mess
- Rattlesnake Shake
- Psycho Therapy
- Quicksand Jesus
- Monkey Business
- - -
- I Remember You
- We Are The Damned
- - -
- Get The Fuck Out
- Youth Gone Wild
(Piti muuten oikeasti kaivella takavuosien muistiinpanoja, mitä olen mahtanut sanoa Sebastian Bachin keikasta 2009, eli ajalla ennen tätä blogia. Näköjään säälitellyt sitä, että tämä joutui esiintymään vain kouralliselle ihmisiä, kun yleisö saapui paikalle vasta katsomaan sen illan pääesiintyjää eli Alice Cooperia. Toki jäähalli näyttää puolityhjältä samalla ihmismäärällä, joka saisi pienemmän klubin näyttämään huomattavasti täydemmältä. Aika jännä verrokki silti Skid Rown loppuunmyydylle arkikeikalle, vaikka toki aikaakin on välissä kulunut.)
.jpg)
