Rahko Pubelinassa 29.8. 2020

 Kun keikkapaikat katoavat kaupunkien keskustoista, uusia paikkoja löytyy lähiöistä. Vasaramäen Pubelinassa on ollut jonkun aikaa keikkatarjontaa, vaikka aika-avaruusjatkumo on toistaiseksi ollut sellainen, että paikan ja keikan siellä pääsin tsekkaamaan vasta nyt. Paikan koko on ehkä sitä luokkaa, että viimeisimmät koronarajoitukset eivät kellistäneet sinne suunniteltuja keikkoja, toisin kuin keskustasta.

Rahko puolestaan oli vaikuttanut keväällä nähdyn striimikeikan perusteella siltä, että kannattaa katsastaa joskus myös paikan päällä. Lämppäri jäi nyt tällä kertaa välistä, joten ei siitä sen enempää. Rahko kuulosti reippaalta ja viihdyttävältä tälläkin kertaa. Tällä kertaa bändi kuulemma soitti lainarumpalilla, jolla oli ollut alle 12 tuntia aikaa ottaa materiaali haltuun, joten olipahan tuo varsin sähäkkä suoritus.

Rahko 29.8.2020

Taas tuli mieleen ensin ihan muita referenssejä, mutta jo varsin alkuvaiheessa kuulostivat kitarat ulvovan Gates of Babylonin äpärää soolokseen, ja kielisoitinten kumartelu 1970- ja varsinkin 1980-lukua kohti tuntui vahvana koko keikan mitan. Modernin kuorrutuksen alla Iron Maiden kohtaa Silmäosaston?

Rahko 29.8.2020

Enpä tiedä, miksi laulajan toispuoleisesta meikistä tulee mieleen nimenomaan Jokeri, vaikka toispuoleisuuden voisi järkeillä liittyvän enemmän Kaksinaamaan.

Rahko 29.8.2020

Rahko 29.8.2020

Aina välillä on tullut kommentoitua myös sitä, käyvätkö nuoret keikoilla vai eivät. Rahkon tapauksessa yleisön ikäjakauma oli selvästi toisin päin kuin monella muulla bändillä - taisin olla siinä joukossa nestoriosastoa ja sellaisena vähemmistöä. Eli vastaus on kyllä - kyllä ne nuoret käyvät keikoilla, mutta näköjään katsomassa eri bändejä kuin keski-ikäiset. Mikä on sinänsä ihan ymmärrettävää.

Below the Graves, Sunniva, Besra ja Mansion Kirjakahvilassa 15. 8. 2020

 Love Metal, Hate Fascism.

Viimeiseksi keikaksi talvella ennen koronarajoituksia jäi Mansion, ja niin pääsi käymään, että ensimmäinen keikka loppukesästä koronarajoituksien jälkeen oli taas Mansion. Tai no, tulihan molemmilla keikoilla nähtyä muitakin bändejä siinä välissä  (koska talvella Mansion soitti lämppärinä, kesällä illan viimeisenä pääesiintyjänä), mutta saman bändin perässä molemmille keikoille tuli lähdettyä. Tämänkertaisen keikan muut esiintyjät eivät olleet ennen keikkaa FB-eventtiin postattuja näytteitä tutumpia. Ne tosin kuulostivat kaikki varsin lupaavilta, joten oli syytäkin katsastaa koko illan tarjonta.

Below the Gravesin tyylilaji oli death metal. Kulmikkaan ja hidastelevamman alun jälkeen materiaali kääntyi pursuilevampaan suuntaan ja tahti kiihtyi, kunnes nakutti eteenpäin kuin kaiken tieltään tuleen sytyttävä tuomiopäivän höyryjuna.

Reipas ja riemullinen mieli tästä seurasi.

Below the Graves, 15.8.2020

Below the Graves, 15.8.2020

 

Vastaanpanemattomasti etenevältä luonnonvoimalta kuulosti myös seuraavaksi soittanut Sunniva, virralta jossa kivet jauhavat hiidenkirnuja toisiinsa. Eventin infon mukaan tyylilajina oli doom/sludge/post-metal. Paikan päällä todistettuna mentaalinen ikkuna toiseen todellisuuteen ja outoihin tiloihin, äänenpaineen maalatessa mieleen kuvia joita silmin ei voi nähdä. Juuri tätä kokemuksen kokonaisvaltaisuutta on keikoilta ollut eniten ikävä - miten äänet, fyysiset tuntemukset, mielen läpi virtaavat kuvat ja näköhavainnot sekoittuvat yhteen kohisevaksi koskeksi, ja antautumalla sen virran vietäväksi voi tuntea tulevansa osaksi sen voimaa, koskettavansa kuolemattomuutta. Samaan aikaan kun kuluva hetki ikuisesti pakenee.

Varsin voimallinen esitys. Nimi mieleen ja odottelemaan tilaisuuksia uusintakatsastuksille.

Sunniva 15.8.2020

Sunniva 15.8.2020

Sunniva 15.8.2020

Besran tyylilaji eventin infon mukaan oli avantgarde metal, ja ennakkokuuntelun perusteella se kuulosti oikein mieltäkiinnittävän murheelliselta, siis peräti lupaavalta.  Paikan päällä se kuulosti joltain ihan muulta kuin ennakkokuvittelin - ei siis huonolta, mutta pääsi yllättämään totaalisesti menemällä jalan alle ja lähes väkivaltaisella svengillä.

Tämä jätti jälkeensä ehkä hämmentyneimmän olon. Ehkä tähänkin tulee tutustuttua ajan kanssa paremmin ja seuraavalla kerralla on vähemmän orientaatiovaikeuksia.

Besra 15.8.2020

 

Besra 15.8.2020

 

Illan päättänyt Mansion taas kuulosti juuri siltä, mitä siltä osaa jo odottaakin.  Raskaalta, voimakkaalta ja erittäin pelottavalta. Rytmiryhmä ja urkujen parku rakentavat säännöllisen kehikon, jota kitarat ja laulajien fyysinen esiintyminen ynnä äkillisesti huudoksi purkautuva laulu repivät riekaleiksi samaa tahtia kuin se rakentuu.  Toisena laulajana edusti taas niillä Sabbath Assembly-keikoillakin väkevästi todistanut veli, jonka hurmioitunut esiintyminen taisi suorastaan oudoksuttaa joitain ensikertalaisia kuulijoita. Puhumattakaan siitä, että Alman käskiessä aikakin liikkuu tai on liikkumatta.

Mansionilta on tottunut odottamaan myös makoisaa covervalintaa, joka tällä kertaa pääsi totisesti yllättämään, mutta Reverend Bizarrewn Burn In Hell istui tyylillisesti ja lyyrisesti Mansionin oman materiaalin perään kuin bändille tehty.

Mansion 15.8.2020

Mansion 15.8.2020