Syksyllä oli aika jälleen todistaa Amorphista livenä. Kiitos myöhäisen työvuoron ja inhimillisten soittoaikojen, show oli jo täydessä käynnissä saapuessani paikalle, mutta toivoakseni en missannut kovin paljoa alusta. Keskempänä Eurooppaa Amorphis on kiertänyt Tales From The Thousand Lakesin 20-vuotisjuhlan merkeissä, mutta Suomen keikoilla kuultiin perussetti uudempaa materiaalia, jossa Talesia edustivat kuulemallani aikavälillä vain Thousand Lakes, Black Winter Day ja Drowned Maid, joista viimeisin olikin vaihteeksi valinta, jota en lähiaikona keikoilla ollut kuullutkaan. No, onhan Amorphiksella tosiaan jo laajasti repertuaaria, josta helmiä keikkasettiinsä valita. Ja setti ilmeisesti myös elää illasta toiseen - jossain vaiheessa viereeni osui joku herra, joka intoili että varmaan tulee Silver Bride encorena, kun netistä löytyneen settilistan perusteella oli viimeksikin tullut. Jouduin toppuuttelemaan, että ei taida enää tulla, kun tänään se tuli jo keikan alkupuolella - toivottavasti ei mennyt herralta ilta pilalle jos hän oli ehtinyt missata lempihittinsä. Loppuunmyyty Klubi, joka oli täynnä kuin tölkillillinen karhennettuja turtanoita, sai sen sijaan kuulla encoreina From The Heaven Of My Heartin, Wandererin ja House of Sleepin. (No, en kyllä muista oliko Amorphiksen keikkasetti kovinkaan kiinteästi lukkoon lyöty edes 90-luvulla, jolloin kuitenkin oli sellainen vakio, että setin kolmantena tuli Into Hiding.)
 |
| Amorphis 25.10. 2014 |
|
 |
Amorphis 25.10. 2014
Komeasti mätsäävät hannunvaakunat |
|
|
|
|
|
Tomi Joutsenen moneen muotoon venyvää ääntä ja lavakarismaa olen ihaillut monesti ennenkin, enkä nytkään tee poikkeusta. Jotain olen tainnut sanoa myös aikaisempien kokoonpanojen jäljistä kappaleissa, joka sieltä vielä kaikuu kun vanhempia kappaleita soitetaan uudestaan. No, mitäpä sitä ei olisi vuosien aikana ehtinyt sanoa joskus kerran ja joskus toistekin. Hyviä ja tasalaatuisia ovat lähimmäksi todistetut keikat olleet, toki omilla mausteillaan varioiden. Tosin aika tietysti näyttää, mikä keikka muistuu mieleen vaikkapa kymmenen vuoden päästä esimerkkinä tästä nyt elettävästä ajasta.
Omaan silmääni myös bändin leimallinen vähäeleisyys on ollut aina hyvin luontevaa, vaikka joidenkin sitä kuulin taas kerran ihmettelevän. Amorphis, nuo suomimetallin Seppo Ilmariset, jotka luovat kokonaisia maailmoita, mutta antavat työnsä puhua puolestaan ennemmin kuin tekevät numeroa itsestään...
