Uusi vuosi, uudet keikat. Vanha työ ja vanhat bussiaikataulut asuinpaikan ja keikkapaikan välillä, joten edelleen tulee missattua yhtä jos toistakin niiden puitteissa. Eli ensin pitää tehdä töitä, että on varaa ostella keikkalippuja, ja sitten menee keikkalippujen ostelu kannatuksen piikkiin kun ei kuitenkaan ehdi nähdä kaikkea mistä on maksanut. Tällä kertaa näkemättä jäi illan avannut Vorna ja lopulta myös osa Thyrfingistä, mutta tulipa nähtyä edes jotain, ja samalla myös korkattua entisen Klubin tiloihin jo aikaa aiemmin avannut Gong. (Gongin aiempi korkkaamattomuus olisi puolestaan luku sinänsä, mutta ei siitä sen enempää.)
Nyt meni kannatuksen lisäksi myös uteliaisuuden piikkiin lippuhankinta, koska esiintyjien materiaali ei ollut erityisen tuttua entuudestaan.
Kalmahia olin jostain (kansitaiteellisesta?) syystä kuvitellut paljon happoisemmaksi kuin miltä se kuulosti. Sehän olikin sen sijaan pirteää paahtoa. Happoisia olivat lähinnä välispiikit - noh, standupsetti samaan hintaan...
 |
| Kalmah, 13.1.2017 |
|
 |
| Kalmah, 13.1.2017 |
Yleisöön ympärillä tuntui uppoavan kuin häkä, ja tukkapropellien taajuus lähiympäristössä viilensi mukavasti ilmaa. (Lisäksi yleisö tuntui vähenevän Kalmahin jälkeen noin puoleen. Pelkkä seinustoille vetäytyminen ei selittänyt äkillistä tilan avartumista.)
 |
| Kalmah, 13.1.2017 | |
Kalmahin basistilla puolestaan oli niin antelias kaula-aukko, ettei yläkehon verhona ollut mitään riepua ensinkään. Kaikkea sitä.
 |
| Kalmah, 13.1.2017 | |
Thyrfingin näin viimeksi Old Schoolissa joskus 2003 tai niillä main, eikä vaikutelma silloin ollut erityisen hyvä - kuurinmaalaiset pieksivät viikingit kuin silloin lämppärinä loistaneen Skyforgerin kappaleessa konsanaan, sillä sen energisen esityksen jälkeen pääbändi kuulosti laiskalta, jopa vetelältä, ja näytti tylsältä. Niin monet kuitenkin silloin kuuluivat Thyrfingiä rajusti rakastavan, että näin vuosien päästä oli syytä antaa toinen mahdollisuus ja tsekkailla vaikutelmia uudemman kerran. Nähtävästi vuosien saatossa imago on muuttunut seikkailukkaampaan suuntaan. Arkisten farkkujen ja t-paitojen (muistelen myös ruudullista flanellipaitaa, mutta siitä ei sittenkään löydy mistään ajan kirjallisesta dokumentista todisteita saati valokuvaa) sijaan nyt on nahkariepuja, jännittäviä riipuksia ja sotaisesti nuhruttuja naamoja. Lisäksi lavaa koristeina seisoo nyt pari isoa viikinkiaiheista taustakangasta.
 |
| Thyrfing 13. 1. 2017 |
|
 |
| Thyrfing 13. 1. 2017 | |
Onhan tuo ulkoiseen puoleen keskittyminen vähän kaksipiippuinen tai sitäkin monitahoisempi asia. Joskus seisoskelu arkivaatteissa toimii. Joskus se ei toimi. Joskus mielikuvia musiikin aihepiirejä kohti ohjaavat asuvalinnat toimii. Joskus ei toimi. Sama juttu muun showmeiningin kanssa. Juuri tässä yhteydessä tunnelman luominen ja mielikuvien ohjaaminen esiintymisasuilla kohti viikinkiteemoja tuntui selvästi tuovan lisäarvoa esitykseen.
 |
| Thyrfing 13. 1. 2017 | |
 |
| Thyrfing 13. 1. 2017 | |
Musiikillisesti Thyrfingillä tuntui olevan jopa yllättäviä industrial-sävyjä introssa ja välisoitoissa. Tänä iltana mystiikka liikkui selvästi keskitempossa. Yleisvaikutelma oli tiukempi kuin edellisellä kerralla, ja jopa jykevämpi. Tosin reilusti kipurajan ylittävä volyymi enemmänkin söi kuin lisäsi tehoja. Ihan kaikkea ei aina tarvitse kääntää sinne yhteentoista!
 |
| Thyrfing 13. 1. 2017 | |
 |
| Thyrfing 13. 1. 2017 | |
Niin no, onhan se mystistä kun melkoinen osa kuvistakin näyttää yön hiililtä tervamiilussa (vaikka saittekin nähdä niitä vähän valoisampia otoksia). Visuaalinen puoli siis ohjaa mielikuvia johonkin suuntaan, muttei varsinaisesti rajoita niitä kun näkymät on sen verran viitteelliset, heh.
