Teen mitä vaan vuoksi rokkitähden, sitä katsomaan mä vaikka
Turkuun Dubliniin lähden! Eli toisin sanoen, Redemption-festareilla Dublinissa oli niin kova kattaus tarjolla, että logistiikka paikan päälle hankkiutumiseen piti suunnitella hyvissä ajoin. Jo nähdyt bändit oli entuudestaan todettu hyviksi, ja ennen näkemättömissä oli "tämän bändin haluaisin kuulla, ja nähdä myös livenä"-osastoa, ja loputkin herättivät uteliaisuutta syystä tai toisesta.
Tapahtuman avasi jo varhain iltapäivällä
Death The Leveller, jonka keikalle ehtiminen meni vähän tiukille - kolmisen biisiä tätäkin tuli kuitenkin kuultua, eikä puolen tunnin soittoaikaan ilmeisesti kovin paljoa enempää mahtunutkaan.
 |
| Death The Leveller, 26.5.2018 |
|
Aaltojen lailla vyöryi kielisoitinten äänivalli, väliin hitaammin ja väliin nopeammin. Homman nimi oli pääasiassa doomahtava eeppistely, joskin ajoittain laulajan vaikeroinnissa oli myös goottilaisia sävyjä. Levyostoksille!
 |
| Death The Leveller, 26.5.2018 |
|
Lavalla nähtiin myös sangen piukkaa pöksymuotia!
 |
| Death The Leveller, 26.5.2018 |
|
Metal Archivesista lisätietoja kaivanut seuralainen totesi, että Death The Leveller olisi pitkälti Mael Mordha uudella laulajalla. Mael Mordhahan ei ole tainnut ihan hirveästi meikäläisillä leveysasteilla vierailla, joten jäi vanhalla laulajallaan kokematta livenä. Levyjen perusteella laulaja kuulosti yleensä bändin heikoimmalta lenkiltä, ja liven perusteella Death The Levellerin laulaja oli paremmin tasapainossa muun musiikin kanssa. Keikan jälkeen oli siis iloinen mieli, että vaihtamalla paranee - kunnes ostettua levyä kuunnellessa tuli väkisinkin mieleen, että näillä soittajilla tuntuu olevan oikeasti jotain vaikeuksia tallentaa laulajiensa ulosantia kokonaisuudelle oikeutta tekevällä tavalla. Ilmankos Mael Mordhaa livenäkin nähneet kaverit olivat aikanaan laulajanvaihdoksesta murheissaan - ehkä sekin toimi livenä paremmin.
Seuraavana Tivolin lavalla nähtiin ja kuultiin niin ikään paikallinen
Vircolac, jonka musiikkigenre taisi olla death metallia, vaikka keikalla ensivaikutelma olikin mustempi. Hidastuskohdat kyllä puraisivat.
 |
| Vircolac, 26.5.2018 |
|
Bändin kitaristien lavaliikehdintä teki kyllä vaikutuksen - toinen heilui kuin heikkopäinen koko keikan, ja toisesta ei ihan ottanut selvää, oliko satunnaisessa sätkyilyssä kyse liukastumisesta vai eläytymisestä.
 |
| Vircolac, 26.5.2018 | |
Setin päättänyt "noitabiisi" oli jopa kuoloisen doomahtava, ja sellaisena suorastaan hitikäs.
 |
| Vircolac, 26.5.2018 | |
Seuraavana ääneen pääsi hartaasti odotettu
Battleroar, joka vei kalmanhajuisiksi päässeet tunnelmat takaisin eeppisempiin sfääreihin, kuulostaen silti samalla todella painavalta. Manilla Roadin henki oli kuultavissa, vaikkei materiaali samalta kuulostanutkaan.
 |
| Battleroar 26.5.2018 |
|
Laulajan ääni venyi ja taipui vaikka miten, ja kielisoittimilla esiteltiin virtuositeettia senkin edestä. Viulistia ei tosin livekokoonpanoon kuulunut...
 |
| Battleroar 26.5.2018 |
 |
| Battleroar 26.5.2018 |
Haikeutta ja sankarillisuutta! Siegecraft, Valkyries Above Us. Oijoi. Setin päättänyt Poisoned Well puolestaan tuntui videobiisinä olevan tuttu ja maistuvan yleisöllekin laajemmin.
 |
| Battleroar 26.5.2018 |
 |
| Battleroar 26.5.2018 |
Pitkille ja eeppisille biiseille puoli tuntia on kovin lyhyt soittoaika, sillä enemmänkin olisi mieli tehnyt kuulla. (Aina valitetaan, että Kreikalla on velkaa, mutta mun mielestä siis Kreikka voisi ihan hyvin maksaa ne velat lähettämällä hyviä bändejä soittamaan. Vaikka Battleroarin Suomeen soittamaan pidemmän setin kuin Dublinissa.)
 |
| Battleroar 26.5.2018 |
Seuraavaksi soittaneella
Winterfyllethillä oli festarin ensimmäinen pidempi soittoaika, peräti kolme varttia. Henkilökohtaisesti ei olisi harmittanut, jos Battleroar ja Winterfylleth olisivat vaihtaneet päikseen soittoslotteja, sillä en oikein päässyt jälkimmäisen pakanabläkkiin sisälle. Paikallista yleisöä ja bändin mukana naapurimaasta tulleita kannatusjoukkoja moinen vaihdos olisi tainnut kuitenkin harmittaa, sillä tämähän näytti olevan varsin suosittu.
 |
| Winterfylleth, 26.5.2018 |
|
Niin, ja olihan toki mullikuoromeiningissä tiettyä hauskuutta. (Samoin kuin siinä, että laulaja näytti Katto-Kassiselta tai käläviäläiseltä perunanviljelijältä, mutta se jälkimmäinen hauskuus oli kyllä festaritunnelmaan ihan väärää sorttia.)
 |
| Winterfylleth, 26.5.2018 |
|
Seuraavana päästiin kuuntelemaan taas irkkudoomia, sillä vuorossa oli
Mourning Beloveth tuomiokuolollaan. Ennen keikkaa ehdin nähdä merkkaritiskillä erityisen hienon Mourning Beloveth-paidan, jota teki mieli, mutta päätin odotella ostopäätöksen kanssa siiheksi, kunnes keikka olisi katsastettuna, että kuinka paljon siitä tykkään. Keikan jälkeen oli tietenkin hienot paidat myyty loppuun. Sitten kyllä harmitti.
 |
| Mourning Beloveth, 26.5.2018 |
|
 |
| Mourning Beloveth, 26.5.2018 | |
 |
| Mourning Beloveth, 26.5.2018 | |
 |
| Mourning Beloveth, 26.5.2018 | |
Bändillä tuntui olevan myös soveliaan doom-henkistä huumoria, sillä ennen keikan alkua kitaristi lähti hakemaan jotain takahuoneesta h-i-t-a-a-s-t-i juosten. Keikka myös alkoi Born Too Latea mukaillen: "They say our songs are much too slow, but they don't know what we know."
 |
| Mourning Beloveth, 26.5.2018 | |
 |
| Mourning Beloveth, 26.5.2018 | |
 |
| Mourning Beloveth, 26.5.2018 | |
Dinosauruksen painolla soi soitto. Kliinejä taustoja laulavalla kitaristilla kuulostaisi olevan palkeita viedä kokonaisuutta myös vanhakantaisempaan suuntaan, mutta toisaalta Mourning Belovethiin kuuluu olennaisesti juurikin korina ja tietty kulmikkuus.
 |
| Mourning Beloveth, 26.5.2018 | |
 |
| Mourning Beloveth, 26.5.2018 | |
 |
| Mourning Beloveth, 26.5.2018 | |
(Olenpas mä ottanut paljon kuvia juur Mourning Belovethista! Kyl on doomia aina niin kiva kuvata, kun esiintyjät pysyy tarpeeksi kauan paikallaan niitä kameralla tohotellessa!)
 |
| Mourning Beloveth, 26.5.2018 | |
 |
| Mourning Beloveth, 26.5.2018 | |
Seuraavaksi ruotsalainen
Ram vei tunnelmat äärilaidasta toiseen perinteisemmän heavy metallin ilosanomallaan. Judas Priest tuli edelleen vahvasti mieleen.
 |
| Ram, 26.5.2018 |
|
 |
| Ram, 26.5.2018 | |
Ilma oli täynnä sähköä. Eeppisyyttäkin esiteltiin, mutta enimmäkseen paahdettiin koko keikka. (Eivät soittaneet tällä kertaa Suomussalmea! Kumma juttu!)
 |
| Ram, 26.5.2018 | |
 |
| Ram, 26.5.2018 | |
Yleisökin vallan villiintyi mylvimään, ja basistilla näytti olevan sangen hauskaa koko keikan.
 |
| Ram, 26.5.2018 | |
 |
| Ram, 26.5.2018 | |
Tässä vaiheessa alkoi kyllä oma turnausväsymys paisua turhankin eeppisiin mittoihin. Klubilla ei ollut muita istumapaikkoja kuin muutama hassu kuormalava ulkona tupakkapaikalla - eikä niille ollut toivoakaan mahtua roudaustaukojen aikana, kun niille olivat tunkemassa kaikki muutkin. Ja kannatti tietenkin kiipeillä joihinkin kirkontorneihin ynnä muuta älykästä ennen lähtöä festareille seisoskelemaan niska kenossa kellon ympäri.
 |
| Asphyx, 26.5.2018 |
|
Eteenpäin, eteenpäin. Tuoreilla voimilla riekkui tietenkin se osa yleisöä, joka saapui paikalle vasta paria viimeistä esiintyjää katsomaan. Seuraavana soittaneen kuoloklassikko
Asphyxin pitti näytti siltä, että oli ihan suotuisaa seurata sitä vähän sivumpaa.
 |
| Asphyx, 26.5.2018 | |
 |
| Asphyx, 26.5.2018 | |
Musiikillisesti Asphyx kuulosti paljon synkemmältä kuin Ram, mutta muuten meininki oli vähintään yhtä hilpeä.
 |
| Asphyx, 26.5.2018 | |
 |
| Asphyx, 26.5.2018 | |
Viimeisenä soitti kotiyleisön edessä kovassa livekunnossa ollut
Primordial kahden tunnin erikoissetin. Setissä paitsi käytiin läpi keväällä ilmestynyt tuorein levy suurelta osin, soitettiin myös vanhempaa materiaalia - kaikilta muilta levyiltä jotain, paitsi ensimmäiseltä ja edelliseltä. Vanhemman materiaalin vähyyttä lyhyemmissä festariseteissä olen tainnut joskus harmitellakin. Komeasti kajahtivat Gods To The Godless ja Journey's End!
 |
| Primordial, 26. 5. 2018 |
|
 |
| Primordial, 26. 5. 2018 | |
Eipä uusikaan materiaali niiden rinnalla kalvennut. Muistiinpanoihini olen erikseen hehkutellut Exile Amongst the Ruinsin hienoa kitarointia ja sitä, miten Last Callissa basso kuulostaa myös kirkonkelloilta ja pianolta. Ja kuinka rivakasti ja mukaansatempaavasti lähtikään To Hell Or To The Hangman...
 |
| Primordial, 26. 5. 2018 | |
 |
| Primordial, 26. 5. 2018 | |
Sen verran pitkiä ja eeppisiä biisejä on Primordialillakin, ettei kahden tunnin settiin niitä mitenkään ylettömästi mahdu, vaan musiikillisesti setti oli vallan sopivan mittainen. Se, että oma ruho huusi hoosiannaa festaripäivän muiden rasitusten jäljiltä, sai kylläkin miettimään että siitä pidempi setti olisi silti ollut liikaa.
 |
| Primordial, 26. 5. 2018 | |
 |
| Primordial, 26. 5. 2018 | |
Illan isännät omistivat Sons of The Morriganin vierailleen Battleroarille, ja yleisönkin jo äänekkäästi vaatiman Coffin Shipsin aseveljilleen Death The Levellerille ja Mourning Belovethille. Mahdollisesti illan muutkin bändit saivat osansa omistuksista. Tai sitten eivät. Alan Averill oli keikan aikana imuroinut menemään pullollisen ties mitä gambinaa ja alkoi keikan loppuvaiheessa ja omistuspuheita pidellessään olla melko hilpeässä kunnossa. Ääni kuitenkin kulki koko keikan kauniisti. Ei vissiin löytynyt toukokuussa Dublinista lumipenkkoja, joihin sammua ja vilustua äänensä ruvelle...
