Näytetään tekstit, joissa on tunniste Demonic Death Judge. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Demonic Death Judge. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 16. marraskuuta 2022

Blowup vol 6 Ääniwallissa, 14.10. 2022

 Blowup on entuudestaan ollut se festari, jonne voi ostaa liput sokkona ja luottaa silti siihen, että siellä tulee soittamaan kiinnostavia bändejä, joista ainakin osaa huomaa tarvitsevansa elämäänsä juuri tällä hetkellä, vaikka nimet olisivat entuudestaan vieraita. Ja onhan siellä täkynä usein ollut myös entuudestaan tuttuja ja kiinnostavia nimiä.

Festarin perjantaipäivän aloittaa hiljaisen haikea 40 Watt Sun, jonka musiikki kuulostaa siltä kuin kelluisit aaltojen ajeltavana aurinkoisena syyspäivänä.  Vaikka auringon kilo vielä heijastuu aalloista, kesä on selvästi jo mennyt, rantojen ruoho kellastunut ja pimeys odottaa nurkan takana.  Rumpalin peltityöskentelyä on taas ilo kuunnella, ja basistilla on aimo annos hopeanhohtavaa luomiväriä, josta voisi saada paremmalla kameralla oikein hauskan kuvan. Kännykällä kuvaaminen on taas vaihteeksi ihan viheliäistä puuhaa, kun nähtävästi sillä saa kuvia vain maisemista ja luurangoista, jotka pysyvät paikallaan.

40 Watt Sun, 14.10. 2022

Toisen lavan setti ehti alkaa jo ennen kuin 40 Watt Sun oli päässyt omansa loppuun. Siellä Jozef van Wissem soitti sankan savun keskellä hiukan erikoisempaa kielisoitinta, jonka arvioin paikan päällä barokkiluutuksi. Semmoinen se taisi ollakin, jälkikäteen etsityn tiedon perusteella. Setin loppupuolella oli  instrumentaalien lisäksi myös laulettuja kappaleita, jotka kuulostivat jossain määrin postpunkilta rytmillisesti ja kaiutettuine lauluineen. Siis postpunkia barokkiluutulla. Ei hassumpaa. 

Jozef van Wissem, 14.10.2022

Toisella lavalla oli tämän jälkeen aloittelemassa Sum of R, joka oli entuudestaan nimenä vieras, mutta teki vaikutuksen, eli kuului selvästi niihin bändeihin, joita huomaa tarvitsevansa juuri nyt. Laulaja oli tunnistettavissa Dark Buddha Risingin laulajaksi jo äänestä ennen näköhavaintoa, ja lavan kirkkaassa valossa corpsepainteissaan tämä näytti jotenkin Monotheistin aikaiselta Martin Eric Ainilta. Lopputulos on toista bändiä letkeämpi, kappalerakenteet ovat riffivetoisempia - ja silti kaaos astuu huoneeseen erityisesti laulajan kautta. Kuin samasta suusta laulaisi useampi ääni. Ja kyllä, osaltaan tähän illuusioon vaikuttaa useampi mikrofoni eri efekteillä, mutta aivan varmasti myös se, millaista ääntä niillä lähdetään käsittelemään. 

Sum of R, 14.10. 2022

Toisessa salissa meno on puolestaan suoraviivaisempaa, Doodswens kuulostaa suorastaan punkilta äskeisen päälle, vaikka ehdin juuri epäillä että pitäisikö referenssin kuulostaa blackilta, kun bändi poistuukin jo lavalta.

Doodswens, 14.10. 2022

Isommalla lavalla seuraavaksi soittava Skepticism onkin vanha tuttu - joskin nykyisellään kuulostaa jollain eri tavalla rivakammalta ja rytmikkäämmältä kuin joskus aikaisemmin. Eikäpä myöskään koskaan aikaisemmin ole Skepticismin koskettimista tullut mieleen Summoning, mutta tällä kertaa useampana ohikiitävänä väläyksenä tuli.  Valkoisten ruusujen estetiikka oli edelleen osa esiintymistä. Yleisö sai näistä ruusuista osansa, osa ruusuista taas päätyi dramaattiseksi terälehtisateeksi laulajan ylle. Laulajan äänen eläimelliset sävyt ovat entisellään.

Skepticism, 14.10.2022

Skepticism, 14.10.2022

Toisessa salissa kitaravallittelee Dödsrit, johon on hivenen vaikeaa keskittyä suoraan Skepticismin jälkeen, joten tutustuminen tähän jäi pintapuoliseksi. Paljon muuta yleisöä näytti kuitenkin olevan.

Dödsrit, 14.10. 2022

Seuraavana isommalla lavalla iloisesti teutaroitsee Demonic Death Judge, joka tuli paikkaamaan viimetipassa perunutta Conania. Paikkauspaikasta johtuen soittoslotti on myös varsin pitkä, ja salissa on toisaalta väljää, mutta toisaalta paikalla viihtyvillä näyttää olevan huomattavan korkea viihtymisen aste. "Bassosooloa seuraava rautalankakitarasoolo on erityishilpeä, ja vielä ollaan vasta ensimmäisessä kappaleessa", kertovat muistiinpanot. Oma turnauskestävyys alkaa kuitenkin illan osalta olla koetuksella, eikä hilpeys jaksa tarttua koko setin mittaa.

Demonic Death Judge, 14.10. 2022

On aika katsastaa pienemmän lavan seuraava esiintyjä Hide, joka tuo sinne murhaavan teollisuussoundin ja performanssia ja tanssiteatteria lähestyvän lavashown. Jo pelkkä nauru välkkyvien strobojen keskellä kuulostaa todella uhkaavalta, ja ahdistavuuden ruuvi kiristyy yhä kireämmälle konesoundin myötä.  Hide myös ottaa lavalla kantaa Iranin naisten puolesta (olen kuullut joidenkin muidenkin bändien näin tehneen, mutta Hide taisi olla ensimmäinen jonka näin itse). Oma turnauskestävyys ei kuitenkaan tunnu paranevan siitä, että kiinnostaisi tietää mitä lavalla seuraavaksi tapahtuu, vaan ennen pitkää on lähdettävä päästäkseen vaakatasoon - melkoisen fear of missing outin saattelemana. Melkein olisin nähnyt mieluummin ensiksi Hiden kokonaan, ja Demonic Death Judgen hilpeys olisi voinut sitten toimia leppoisana pehmeänä laskuna yöhön.

Hide, 14.10. 2022

tiistai 22. lokakuuta 2019

Blowup vol 5 Korjaamolla, 11.10. 2019

Bloggerin tägirajoitusten vuoksi kolmen päivän festarit raportoidaan nyt kolmessa erässä. Tässä (juuri menossa) on niistä toinen, ensimmäisen löydät täältä ja viimeisen täältä.

Perjantai-illan alkajaisiksi kuullaan uudella kolmoslavalla vintissä Kuolema-duon synkkiä säveliä.  Kaksiääninen laulu soi hivelevän kauniisti, vaikka toisaalta kauneutta särjetään myös kirskahtavin riitasoinnuin, joiden tuottamiseen käytetty instrumentti jää jousta lukuun ottamatta salin hämärän peittoon. Harmooni ja akustinen kitara on helpompi tunnistaa. Jälkeenpäin Kuolema-duo on se, jonka musiikki jää päähän pyörimään.
Kuolema-duo 11.10. 2019
Siihen päälle Demonic Death Judge kuulostaa ihan verrattoman hilpeältä, ja svengaa stellerinmerilehmän sukkeludella. Painavaa ja hidasta! Osansa hilpeydestä tuottaa taas erinäiset väärinkuulemiset, joku kappaleista alkaa selvästi karjaisulla "vaatteet pois, saatana!" Kukaan ei ota vaatteita pois.

Demonic Death Judge, 11.10.2019

Cirith Ungol
soittaa seuraavaksi kulmikasta vanhan liiton tuomiota, ja sekin on iloinen asia se. Laulaja kuulostaa livenä normaalimmalta raspilta kovaa ja korkealta kuin levyiltä tutut tavaramerkkikiekaisut. Ikämiessarjalaiset ovat kuitenkin oikein vetreässä vedossa. Chaos Descends!

Cirith Ungol, 11.10.2019
Cirith Ungol, 11.10.2019
Cirith Ungol, 11.10.2019

Seuraavaksi saakin juosta jokseenkin suoraan taas pienemmän salin puolelle nähdäkseen edes loput Arktau Eosin setistä. Salissa leijuu sankka suitsukkeensauhu, jossa on häivähdys piparkakkua ja toinen santelipuuta. Matalampien, konepohjaisten ääniaaltojen vyörytyksessä on kosminen tunnelma, ja niitä kirjavoivat luuhuilut kuulostavat aavemaisilta. Keikan loppua kohti esiintyjien säkkinaamiot alkavat näyttää naamion sijaan yhä enemmän ilmeikkäiltä, epäinhimillisiltä kasvoilta. Kun elämys oli näin vahva tässäkin mitassa, mihinkähän tajunnan tuolle puolen olisi kokonaisen keikan kautta päätynyt?
Arktau Eos, 11.10.2019
Isossakin salissa tuntuu Arktau Eosin suitsukkeiden haju, vaikka se on viereisessä rakennuksessa - haju on ilmeisesti seurannut ihmisten vaatteissa ja hiuksissa - ja leijuu siellä koko lopun iltaa. Bölzer paljastuu duoksi, vaikka kuulostaa jossain määrin massiivisemmalta kokoonpanolta, mutta ei siellä sen enempää soittajia näytä lavan hämärissä nurkissa piileskelevän. Muutama ennakkoon kuunneltu näyte oli jostain syystä tuonut mieleen vanhan Sólstafirin ja se tunne senkun vahvistuu keikalla, vaikka eihän nää kuulosta yhtään samalta. Mutta ehkä tempoilevien rytmien, kuohuvien kielisoitinosuuksien ja raa'an ääntelyn yhdistelmä soittaa sitten mielen pohjilla jotain samoja kieliä. Noin muuten Bölzer onnistuu  kuvaamaan äänellisesti, miltä tuntuu adrenaliinin purskahdus. Tähän täytyy ehkä tutustua myöhemmin lisää.

Bölzer 11.10. 2019
Pienemmässä salissa tällä välin alkanut A Road To The Stars paljastuu elokuvaksi livesäestyksellä. Neuvostoliittolaiseksi elokuvaksi avaruuden valloituksesta. Aikataulussa oli elokuvan nimi, ja tieto säestäjistä täytyy onkia jälkikäteen netistä - nähtävästi teemaan soveltuvia avaruusääniä efektoiduilla kitaroilla tuotti Ydinontelo.
A Road to the Stars/ Ydinontelo 11.10.2019

Päälavalla meuhkaa seuraavaksi Eyehategod, joka kuulostaa samansuuntaisesti hilpeältä kuin Demonic Death Judge aiemmin illalla, ja jossain määrin punkilta.
Eyehategod, 11.10. 2019
Hilpeyden kyllästämänä tekee mieli kurkistaa, mitä siellä pienemmässä salissa olikaan samaan aikaan tarjolla. Celeste soittaa pimeässä salissa punaiset otsalamput päässä, kuulostaen väkivaltaiselta ja sahaavalta. Rauhallisempikin materiaali velloo levottomasti. Lamppujen kanssa ei ilmeisesti ole suunniteltu sen kummempaa koreograafista valoshowta, sillä synkassa liikutaan vain satunnaisesti.
Celeste, 11.10.2019
Celeste, 11. 10. 2019

Taas täytyy toistaa itseään ja lähteä nukkumaan, että jaksaa huomenna lisää.

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Sairaalloisen Pahat Festarit 2, toinen päivä 26.9. 2015

Niin. Tokihan Sairaalloisen Pahat Festarit oli kaksipäiväinen tapahtuma, mutta könysin paikalle vain jälkimmäisenä päivänä. Samalla Sairaalloisen Pahat Festarit jäivät Turun Klubin joutsenlauluksi.

Illan avasi (monessakin mielessä) ensimmäiseksi vanhan Ilta-puolen lavalla näkemäni Loath, joka rytmitti hitaampaa lahoamista ajoittaisilla paiskontapätkillä.

Loath, 26.9. 2015
Ja jo seuraavana soittikin sitten odottamani Mansion vanhan Live-puolen lavalla. Mansionhan on keikkaillut sitten viime näkemän vaikka kuinka, mutta jostain syystä olen aina ollut eri paikassa sopivaan aikaan ja näkemättä on jäänyt. Tällein vinyylirajoitteiselle kaikki biisitkin olivat uusia, vaikka ehkä keskeisimmän julkaisuformaatin ystäville jo kuinkakin tuttuja.

 Mansion, 26.9.2015



Musiikki kuuluu jalostuneen sitten viime näkemän raskaampaan suuntaan, ja urutkin pauhaavat kuin tuomiopäivän pasuunat. Protoheavyn rakennuspalikoista on kasattu apokalyptinen nykypäivän soundtrack.

Mansion, 26.9.2015
Mansion, 26.9.2015

Mansion, 26.9.2015
Ihmisääni katvealueineen kauniista ja hallitusta risaiseen ja rosoiseen on yllättävän kiehtova instrumentti.

Mansion, 26.9.2015
Mansion, 26.9.2015





Koreografiakin noudatti konseptia: Raamatulla vaan päähän kitaristia!

Mansion, 26.9.2015

Näin viimeisen kerran Klubin tiloissa vanhan narikan viereinen merkkaripistekin oli valjastettu lavakäyttöön, ja seuraavaksi siellä meuhkasi botnevoittoinen grindiduo Cause For Effect. Näkyvyys minilavalle oli kyllä portailta hyvä, mutta kamera ei ollut samaa mieltä.

Cause For Effect, 26.9.2015
Ilta-puolen lavalla musisoi samaan aikaan olennaisesti Cause For Effectiä hitaampi Ravage Ritual, joiden kitarasoundiin kuului jännittävä hiekkavyöryefekti. Nopeampi materiaalinsa kuulosti melko tempoilevalta, mutta kunhan hidastettiin, hiekkamyrskyt pyyhkivät tuntemattoman planeetan punahehkuisia horisontteja.

Ravage Ritual, 26.9.2015

Ratface isolla lavalla kuulosti melko rokkaavalta räyhältä - ja juuri sillä lavalla varsin timmiltä ja massiiviselta sekin. Joku pittikin näkyi jossain pyörivän.


Ratface, 26. 9. 2015

Seuraavana oli pienemmälllä, siis Ilta-puolen lavalla Coughdust, joka sekin kuulosti toisaalta hitaalta ja polveilevalta mutta silti svengaavalta, kuin taas olisi ruohoaavikot vaeltelemassa täynnä mastodontteja. Tosin jokin sellainen elementti puuttui, josta olisin inspiroitunut seuraamaan koko keikan.
Coughdust, 26.9. 2015

Coughdust, 26. 9. 2015


Ensin harhailin kurkistamaan merkkarilavalla räyhäävää, jäsenistöltään lavan edellistä esiintyjää runsaslukuisempaa Romutusta, jonka totesin jokseenkin vitulliseksi rääkynäksi ja jatkoin matkaa kuuntelemaan seuraavaa ison lavan soundcheckiä.

Romutus, 26.9.2015

Jo soundcheckillään houkutellut Dark Buddha Rising oli vaikuttava, massiivinen ja hypnoottinen. Lähes äänikollaasimaisena eteenpäin valunut materiaali oli samaan aikaan äärettömän ilmavaa JA fyysistä. Äänenpaine sai lahkeet lepattamaan jalassa, mutta tunnelma oli samaan aikaan jostain tajunnan tuolta puolen.





Dark Buddha Rising, 26. 9. 2015
Dark Buddha Rising, 26. 9. 2015
Dark Buddha Rising, 26. 9. 2015

Jokin kosminen yksinäisyys siinä soi. Välinpitämättömät auringot pyyhkimässä syvyyksissä kelluvia planeettoja näkemättömällä katseellaan.

Dark Buddha Rising, 26. 9. 2015 
Dark Buddha Rising, 26. 9. 2015 



Dark Buddha Rising, 26. 9. 2015 


Kameralla oli taas omia näkemyksiään, jotka erosivat kameran takana veuhkuilijan näkemyksistä, sillä jostain syystä laulajaa oli vaikea saada tallentumaan kameralle (etenkään lattiatasosta). Ehkä se johtui savun aiheuttamista heijastuksista. No, säästän teidät enimmiltä "täs on kitaristin sääret ja niitten takana laulaja, joka ei nyt sit kuvassa näykään"-räpsyiltä.
Dark Buddha Rising, 26. 9. 2015
Dark Buddha Rising, 26. 9. 2015
etsi kuvasta laulaja

 

Dark Buddha Rising, 26. 9. 2015 


Dark Buddha Risingin jälkeen tuntui siltä, että kotiin voisi lähteä eikä yrittää haria tarpeeksi keskittymiskykyä tajunnan tälle puolelle loppuja bändejä varten - mutta myöhästyin täpärästi bussista.


Ilta-puolen lavalla Demonic Death Judge tuntui jatkavan ruohoaavikoiden mastodonteilla siitä, mihin saman lavan edellinen esiintyjä jäi, joskin haikeammilla kitaroilla. Ja sai katsomaan keikan loppuun asti.
Demonic Death Judge, 26. 9. 2015
Demonic Death Judge, 26.9.2015

Seuraavana isolla lavalla keuhkosi pikakiitotrio Massgrav från Sverige.

Massgrav, 26. 9. 2015
Kinkerit jatkuivat vielä, mutta oma turnauskunto ei, joten koti ja punkka kutsui.