Swallow The Sun 10 vuotta 2013

Swallow The Sun 10. 1. 2009

Hauen laulu
Kosteasta kodostaan
nous hauki puuhun laulamaan
kun puhki pilvien harmajain
jo himersi päivän kajo
ja järvelle heräsi nauravain
lainehitten ajo
nous hauli kuusen latvukseen
punaista käpyä purrakseen

lie nähnyt kuullut haistanut
tai kävyn päästä maistanut
sen aamun kasteenkostean
loiston sanomattoman

kun aukoellen
luista suutaan
longotellen
leukaluutaan

niin villin-raskaan
se virren veti
että vaikeni
linnut heti
kuin vetten paino
ois tullut yli
ja yksinäisyyden
kylmä syli.

Aaro Hellaakoski, Jääpeili 1928

Silloin, kun on kirjoittamassa jonkun merkkipäiväjuhlavuodesta, kannattaa esimerkiksi pantata sitä merkkipäiväjuhlavuosi-aiheista kirjoitusta yli vuosi, ehkä jopa kaksi. Todellinen syy panttaamiselle oli mielitekoni esitellä myös kuvia vuosien varrelta, joiden löytäminen osoittautui odotettua haasteellisemmaksi.

Swallow The Sun Music Bar Shadowssa 2003

Swallow The Sun Music Bar Shadowssa 2003

12. 12. 2003 keikasta Music Bar Shadowssa Haista!-lehti kirjoitti:"Seuraavana lavalle noussut Swallow The Sun osoittautui kokolailla ennakkohehkutuksen arvoiseksi. Joka kerran kun tuntui, että nytpä soittivat hittipiisin, seuraavassa pistettiin vielä paremmaksi. Alussa orkesterilla oli teknisiä ongelmia, jotka aiheuttivat suunnattoman botnejyrinän joka hautasi jotain muuta alleen, mutta kieroa kyllä sekin kuulosti lähinnä hyvältä... Eri elementtien selkiytyminen äänipuolen korjaantuessa ei kuitenkaan verottanut raskautta tippaakaan. Kohtuullisen hitaana, raskaana ja täynnä yksityiskohtia tämänkään ei luultavasti pitäisi olla sitä helpointa livemusiikkia, mutta lopputulos oli kyllä vangitseva. Yksittäiset elementit eivät nousseet liikaa esille, koska niiden ympärille ei syntynyt tyhjiötä ja koko ajan oli muutakin kiinnostavaa kuultavaa ja elementit täydensivät toisiaan. Esimerkiksi mielenkiinnolla kuuntelin rumpujen ruoskintaa kunnes äkkiä havaitsin että tässähän on kitarasoolokin menossa samaan aikaan. Ankaraa äänivallia värittivät yhtäältä tunnelmakoskettimet, toisaalta murheriffien pisarointi. Laulajan rähinäanti toi hetkittäin mieleen Deinonychuksen, mutta myös hauras kliini onnistui. Kuin vetten paino ois vyörynyt yli ja yksinäisyyden kylmä syli.  Kyllä minä ainakin suuntaan levyostoksille..."
Vasta paljon jälkikäteen sain kuulla, että kyseinen keikka oli yksi Swallow the Sunin ensimmäisiä, ellei peräti ensimmäinen. Bändi oli kuitenkin niin kypsän ja kiteytyneen kuuloinen, ettei se yleisöstä käsin tullut heti mieleen. Ja tokihan kyse oli kokeneista muusikoista, joilla oli kannuksia jo aikaisemmista yhtyeistään. Ensimmäistä keikkaa seurasi monia muita. Swallow the Sunin takia kannatti esimerkiksi unohtaa klassinen periaate "teen mitä vaan vuoksi rokkitähden, sitä katsomaan mä vaikka Turkuun lähden" ja lähteä festareille.

Swallow The Sun Karmarockissa 2004

Swallow The Sun Karmarockissa 2004

Swallow the Sun Sauna Open Airissa 2007

Swallow the Sun Sauna Open Airissa 2007

Filmikamera-aikojen filmin säästely ja kovasti mikrofonin varteen ja kitaraan rajoittuneet kuva-aiheet saattoivat johtaa myös siihen hilpeään sananvaihtoon, kun kyselin kovasti tutun näköisiltä kavereilta Finnish Metal Expossa, että mistä me muuten tunnetaan kun näytätte niin tutuilta, ja tyypit vastasivat vähän vaivautuneina että soittavat Swallow the Sunissa ja keikoilla ollaan nähty. Auts!

Swallow The Sun Klubilla 2005

 Swallow the Sunin keikoista seurasi myös muuta mielenkiintoista - erityisesti mieleen on jäänyt se valmiiksi pimeä kuuton yö, joka tuntui Swallow the Sunin jälkeen vielä pimeämmältä, koska keikan jälkeen alkoi sataa.

Toinen hyvin mieleen jäänyt oli se kerta Turun Klubilla Calliston ja muutaman muun bändin kanssa, kun kaikkien muiden bändien kaikilla jäsenillä oli keskenään samanlainen kampaus (lyhyet hiukset pitkällä sivuotsatukalla), tiukka t-paita ja avainketju samalla puolen kehoa roikkumassa - ja niin oli myös suurimmalla osalla yleisöstä. Sieltäpä ensisijaisesti Swallow the Sunia katsomaan tulleet muutama pitkätukkahippi erottuivat yleisön joukosta kuin huutomerkki, miettien että minkä ihmeen kultin keskelle tässä on jouduttu, mutta ulkonäöllistä yhteenkuuluvuutta sai sitten tuntea edes sen lempibändin kanssa.

Swallow The Sun Klubilla 2005

Swallow The Sun Klubilla 2005

Mitä tulee keskeisiin kuva-aiheisiin, digikamera-aika toi jostain syystä esille erityisesti basistin anteliaan kaula-aukon.

Swallow the Sun, WCH 10 v 2009

Swallow the Sun, WCH 10 v 2009

Swallow the Sun Klubilla 21.9.2013

Vaan mitäpä on sanottavaa sitten itse 10-vuotisjuhlakeikasta, jolla soitettiin debyyttilevy The Morning Never Came läpi kokonaisuudessaan?

Oli tietenkin mukava kuulla vuosien varrella hyvinkin läheiseksi muodostuneen levyn kaikki kappaleet livenä, varsinkin kun niistä monesti on myöhempinä vuosina soitettu vain Swallow ja nimibiisi. Huolimatta aiemmin vetten painoa maalailevista tunnelmistaan, bändin mukaan kappaletta nimeltään Under the Waves soitettiin livenä ensimmäisen kerran vasta kymmenvuotisjuhlakiertueella. Encorena kuultiin sitten muutamia hittejä myöhemmiltäkin levyiltä - The Giant, Don't Fall Asleep, Falling World ja Lakrisal Labyrinth of London.

Swallow the Sun Klubilla 21.9.2013

Swallow the Sun Klubilla 21.9.2013

Swallow the Sun Klubilla 21.9.2013

Beastmilk ja Sólstafir Turun Klubilla 23.10.2013

Beastmilkistä minulla ei ollut minkäänlaista ennakkokäsitystä, mutta yllätyin iloisesti. Musiikki oli viehättävän epäkeskistä ja kuulosti ajoittain siltä, että kielisoittimet komppasivat rumpuja eikä toisin päin. Laulajalla oli persoonallinen ääni ja vielä persoonallisemmat tanssimuuvit. Oletan, että tyylisuunta oli post-jotain, muttei hajuakaan, mitä. Kylläpäs tulee turkasen vanha olo, kun en osaa enää edes genrettää! (Ei sillä, että olisin aiemminkaan osannut.) Mieli tekee kuitenkin tutustua keikan perusteella bändin tallennettuunkin tuotantoon paremmin.

Beastmilk, 23. 10. 2013

Beastmilk, 23. 10. 2013

(Lisäys jälkikäteen: Vasta myöhemmin selvisi, että vaikutuksen tehnyt laulajahan on tuttu muistakin, yhtä lailla vaikutuksen tehneistä yhteyksistä. Kuten vaikka Hexvesselistä. Mitä, pitäisikö minun muka muistaa miltä livenä näkemieni bändien jäsenet näyttävät, jos satun näkemään heitä uudestaan muissa yhteyksissä?)

Beastmilk, 23. 10. 2013

Jo monesti nähty ja aina yhtä odotettu Sólstafir täytti taas odotukset.

Sólstafir, 23. 10. 2013

Jollain tavalla bändin musiikista tulee mieleen joku western - no, ehkä siihen mielikuvaan vaikuttaa myös bändin esiintymisasut ja hatut - toisaalta jokin rapaisempi, toisaalta vaikkapa Huuliharppukostaja, jossa jokaisella yksityiskohdalla on tarkkaan hiottu paikkansa.

Sólstafir, 23. 10. 2013

Sólstafir muistuttaa myös jollain tavalla Primordialia. Ei suoraan musiikillisesti, mutta jollain tavalla joiltain tunnelmiltaan, ja sikäli, että kumpikin kuulostaa ja on kuulostanut aina omalta itseltään, mutta vasta myöhemmin on ilmestynyt seuraajia, jotka tavoittelevat samankuuloisuutta.

Sólstafir, 23. 10. 2013

Neon Light Safari - Turku Burlesque Weekend Klubilla 5. 10. 2013

Luulin, että palmupuutkin näyttävät paljasta
pintaa, mutta tarkemmin katsottuna ne
olivatkin päivänvarjoja...
Turku Burlesque Weekend - Neon Light Safari 5. 10. 2013

Muiden sitoumusten ja seurattavien johdosta en tänä vuonna ehtinyt kuin yhden Turku Burlesque Weekendin klubi-illan tarjontaa seuraamaan, ja siksi valikoitui Neon Light Safari. Klubin Live-puoli tapahtumapaikkana oli sikäli mukava, että esiintymislava oli tarpeeksi korkealla ja esityksistä näkikin jotain (esimerkiksi edellisvuoden vastaavilla kinkereillä Vegasissa esiintymisalue oli ilmeisesti lattiatasossa ja täyteen nuijitussa paikassa näki vain ylimmät haivenet pisimpien esiintyjien tukkalaitteista, muttei juuri muuta). Löysin myös mainion paikan lavan vierestä, josta näkyvyys oli hyvä ja kuvaaminenkin olisi teoriassa onnistunut. Salamaa ei kuvatessa saanut käyttää, joten muinaispokkari taltioi käytännössä lähinnä hyvin viitteellisiä kuvia.



MC Leila Halkeamalla oli niin hyvät jutut, että niitä nauraessani missasin ja kuulin väärin useimpien esiintyjien nimet, ja yritin sitten jälkikäteen arpoa mahdollisia oikeita muotoja mainosjulisteista ja Facebook-tapahtumakuvauksesta. Esimerkiksi muistiinpanoistani löytyvä mystinen "Fish Cairo" oli luultavasti sittenkin MISS Cairo, jonka Jessica Rabbit-esitys päättyi häkellyttävästi heppiin ja porkkanaan. Mutta kukahan mahtoi olla muistiinpanoista löytyvä mysteerimerkintä "kumimiestyttö"?

Jessica Rabbit, tai siis Miss Cairo
Turku Burlesque Weekend - Neon Light Safari 5. 10. 2013

Myönnän, että edellisen illan pitkälle aamuyöhön kestänyt doom-tunnelmointi viereisessä luukussa samassa osoitteessa vaati veronsa ja lähdin kotiin nukkumaan jo toisen väliajan koittaessa puolilta öin, vaikka burleski-ilakointi olisi kuulemma jatkunut sekin pitkälle aamuyöhön.

Ehkä värikylläisimmästä esityksestä vastasi Hedolux, joka ei erkaantunut hopeisesta puvustaan ja painovoimaa uhmaavista kengistään, mutta taikoi esiin yhä uusia ja uusia värikkäitä yksityiskohtia. Mitä taikaa!

Hedolux
Turku Burlesque Weekend - Neon Light Safari 5. 10. 2013

Yhdeksi suosikikseni nousi kokonaisen sirkuksen lavalle tuonut Candy Carousel Company. Ehkä syvimmän vaikutuksen seurueesta teki lumoava käärmeenlumoojatar ja käärme, joka vieläpä yllättäen loi nahkansa paljastaen pakaratasselit, mutta kaikkien esiintyjien numerot olivat näkemisen arvoisia ja kokonaisuus oli erinomaisen viihdyttävä.

Candy Carousel Company
Turku Burlesque Weekend - Neon Light Safari 5. 10. 2013

Vai olikohan suosikkini sittenkin Luminous Pariah, jolla oli illan säteilevin hymy ja yleisön joukosta vaateripustimeksi poimittu, raipalla ojennuksessa pysyvä avustaja? Hymy oli sen verran valovoimainen, että havainnoin vasta jälkeenpäin että sen alapuoleltahan lähti vaatteet...

Luminous Pariah
Turku Burlesque Weekend - Neon Light Safari 5. 10. 2013

Miss Charming Daisyn työhaastattelukin on aina yhtä elähdyttävä esitys. Kyllä moisella pitäisi työpaikka irrota, tai vaikka kaksi!

Monta hienoa ja hauskaa esitystä jäi vielä kokonaan kommentoimatta, koska muistiinpanoni illasta olivat vielä kuviakin viitteellisempiä. Eiköhän jokainen kuitenkin halutessaan löydä parempia kuvia ja asiantuntevampia kommentteja tästäkin tapahtumasta.

Mystinen "kumimiestyttö"
Turku Burlesque Weekend - Neon Light Safari 5. 10. 2013

Viihdyttävä Valentino Sisters
Turku Burlesque Weekend - Neon Light Safari 5. 10. 2013

Hunajainen Femmes Furiosos
Turku Burlesque Weekend - Neon Light Safari 5. 10. 2013

Earthbound Machine, Mansion ja Lord Vicar Turun Klubilla 4.10. 2013

(Tuli mieleen, että tämäkin blogi saattaisi vaikuttaa vähän elävämmältä, jos muistaisin joskus kuvittaa ja postata edes ne luonnoksen asteelle ehtineet tekstit, jotka joissain tapauksissa olen kirjoittanut suoraan keikan jälkeen keskellä yötä. Niin kuin tämän. Sovitaanko vaikka, että myöhemmät lisäykset kursivoin, mutta muuten mennään sillä luonnostahdilla.)


Earthbound Machine oli raskas mutta hilpeä - siellä ne mastodontit piehtaroitsee ruoholaitumilla! Laulaja kuulosti aluksi suorastaan kainolta ja ääni aukesi vasta keikan kuluessa.

Earthbound Machine 4.10.2013

 Mansion löi alkuun vastaavasti synkempää tunnelmaa, mutta valahti pian  vähän kasvottomaksi occult rock-meiningiksi. Keikan loppuvaiheessa tuli kuitenkin yllättäviä helmiä, (toiseksiviimeisessä?) doomahtavammassa kappaleessa oli ahdistava tunnelma, ja viimeinen jumituskappale herkesi suorastaan hurmioituneisiin sfääreihin.  Ehkä hedelmällisin maasto löytyy näistä suunnista? Tai ehkä bändi vaatii lisää ja perehtyvämpää tutustumista.

Mansion 4.10.2013 Kokoonpano oli niin laaja, ettei mahtunut samaan kuvaan.

Mansion jäi kyllä jälkikäteen mielen pohjalle kummittelemaan varsin pitkäksi aikaa. Lahkolaiskonsepti on sopivan mielenkiintoinen ja jopa pelottava temaattiseksi lähtökohdaksi - ja toisaalta, esityksen vähäeleisyys, jossa vain saarnaaja nousee esiin, myös istui hyvin teemaan.

 

Mansion 4.10.2013

Toki naislaulajaansa henkilöityviä ja musiikillisesti muun muassa protoheavysta, progesta ja muusta vanhemmasta rokista ammentavia yhtyeitä tulee helposti verrattua toisiinsa, koska melko ahtaissa raameissa tuntuu olleen varsinainen tyylilajin buumi - mutta toisaalta materiaalia ensimmäisen kerran keikkatilanteessa kuunnellessa ei välttämättä edes kiinnitä huomiota niihin yksityiskohtiin, joista samankaltaisuuksien sijaan syntyvät yhtyeiden eroavaisuudet. Kyllä, tämä vaatisi musiikillisesti lähempää tutustumista. Varsinkin jos ja kun soundipolitiikka rajasi sekin osaltaan kuulokuvia. Jotenkin, jälkikäteen ajatellessa tuntuu yksinomaan sopivalta, että siinä missä vaikkapa jonkun Jess And The Ancient Onesin maailmallisen riettaat, tanssilava-after-dark-henkiset kappaleet avautuvat lopulta varsin helposti, äärimmäisen ankaraa ja sisäänpäinkääntynyttä lahkoa teemoissaan syleilevä Mansion myös kuulostaa vaikeammin lähestyttävältä.

Mansion 4.10.2013

No mutta! Heijasteleeko taustoja laulaneen kielisoittajan olemus (kenties vähän yli-ikäisessä muodossa) Kartanolaisuuden lapsisaarnaajia? Vai voi kauhistus, luuraako siellä yleisessä somuudessa SYNTI?

Lord Vicar 4.10.2013

Lord Vicar oli särmikäs ja runttasi settinsä läpi suorastaan vauhdikkaasti, raivoisan ohella. Vaikka toki Funeral Pyressä koettiin hempeitä hetkiä. Soundit olivat makuuni turhan diskanttivoittoiset tällä kertaa, ja ilmeisesti muutkin bändit olivat hiukan soundiongelmista kärsineet, joskaan vieraammalla materiaalilla eivät pistäneet korvaan niin selkeästi.

Lord Vicar 4.10. 2013

Lord Vicar 4.10. 2013

Dreamtale ja Mad Hatter’s Den Turun Klubilla 24.5. 2013

 Voinen myöntää suoraan, että Dreamtalen erittäin iloinen powermetalli on jonkin verran oman mukavuusalueeni ulkopuolella. Mutta toisaalta, onhan retkueen viimeisin ”World Changed Forever” varsin mainio lätykkä.

Dreamtale 24.5. 2013

Jotain riemastuttavalla tavalla perverssiä on yhtyeen tavassa yhdistellä kappaleissaan  jopa tai melkein tunnistettavia kaikuja hyvin vaihtelevista lähteistä hitikkääksi sekametelisopaksi, jossa muun muassa Sylvian joululaulu ja Boney M:n Rasputin kohtaavat. Koska keikka sattui sopivasti samalle viikolle Euroviisujen kanssa ja ne karkelot ovat menneet melkoiseksi lainaamisen taiteeksi lähivuosina, tuli tietysti leikittyä myös ajatuksella, pyyhkisikö sillä areenalla Dreamtalen pääsäveläjä lattiaa kaikilla niillä ruotsalaissäveltäjillä, joilta puoli Euraasiaa ostaa edustuskappaleensa. No, leikki sikseen.

Dreamtale 24.5.2013

Hilpeys oli keskeisin keikkaa määrittävä tekijä - musiikista laulajan rapukävelyyn ja soittajien korviin venyviin suihin saakka. (Tosin kameralla osoitettuna kaikki vetäisivät äkkiä yrmeät ilmeet naamalleen - mikä oli todistettava.)

Heti kameran huomattuaan ilmeet muuttuivat tälläisiksi.
Dreamtale 24.5. 2013

...vaikka muuten ilmeet olivat suunnilleen koko ajan tällaisia.
Dreamtale 24.5. 2013

Tosin se hieman rajoitti hilpeyttä, että uusimman levyn nimikappaleen muodostama haikea suvanto ansaitsi sytkärinheiluttelua, ja uskollisesti jo vuodesta 2006 palvelleesta keikkasytkäristäni loppui sytytysneste!

Dreamtale 24.5. 2013

Dreamtale 24.5.2013

Keikalla soitettu materiaali oli odotetustikin painottunut uusimpaan levyyn, mutta välipaloja oli ilmeisesti koko tuotannon ajalta.

Hempeä kaverikuva.
Dreamtale 24.5. 2013

Dreamtale 24.5.2013

Dreamtale 24.5. 2013

Illan toisena soittanut Mad Hatter’s Den oli jokin Taage Laihon projekti. En ole koskaan jaksanut mistään Kilvestä innostua, mutta tämä bändi osoitti kuitenkin, että äänessä on tekijämies.

Mad Hatter's Den 24.5.2013

Covereina Mad Hattter’s Den soitti Iron Maidenia ja Rainbowta - ja omakin materiaalinsa kumarteli noille esikuville.

Mad Hatter's Den 24.5.2013

Mad Hatter's Den 24.5.2013

Mad Hatter's Den 24.5.2013

Jotenkin nimen perusteella musiikin olisi voinut kuvitella sisältävän enemmän sellaista hillittömyyttä tai irroittelua, miltä covervalinnoissa kuulosti Gates of Babylon introineen - mutta aika kiltiltä ja kurinalaiselta se oma materiaali kuulosti.

Tämänkin bändin voisi kuitenkin tsekata toistamiseenkin, jos sopivaan saumaan kohdalle osuu.