keskiviikko 15. toukokuuta 2019

Cynabare Urne, Shadow's Mortuary ja Sepulchral Curse TVOlla 11.5. 2019

 Ehdin paikalle Plague Gospel-klubin lopettajaisiin sopivasti Cynabare Urneksi. Tämähän kuulostaa vallan lupaavalta jo introsta lähtien. Kuten yleensä, raskassoutuisemmat ja hitaasti kääntyvät osiot puhuttelevat enemmän kuin vauhdikkaampi ryöpytys. (Paitsi jos sahauksesta löytyy yllättävä rokkänrollivaihde, niin kuin ajoittain käy.)
Cynabare Urne, 11.5.2019
Basso on parasta letkeimmillään, vaikka samalla äänenpaine irrottaa paikat hampaista. Myös ärisijä käskyttää varsin mukavasti - tosin vakioidumman rähinän lisäksi väläytellään myös yllättävän hyvin toimivaa doom-kliiniä.
Cynabare Urne, 11.5.2019 
Aivan koko keikan mitan intensiteetti ei pysy samalla tasolla, koska huomaan oman tarkkaavaisuuteni herpaantuvan ajoittain. (Kiitti aivot, kun visualisoitte Hunt Emersonin piirtämiä kirosanoja kesken keikan. Keskittykää!)

Cynabare Urne, 11.5.2019 
Seuraava akti Shadow's Mortuary kuulosti jokseenkin siltä kuin näyttikin, eli maalia oli naamoissa ja pitkin kehoja, kallo koristeena ja äänimaisema kireä. Tajuttoman kova volyymi ja kireys kuulostavat minusta usein varsin huonolta yhdistelmältä, vaikka edeltäjän matalampi möyrintä puhuttelikin. Makuasioitahan ne tietysti.
Shadow's Mortuary, 11.5. 2019
Bändi osoittautui kyllä ensivaikutelmaa paremmaksi kunhan keikka pääsi kunnolla vauhtiin, löytyi omintakeista svengiä ja joistain paikoista yllättäviä sävelkulkuja.Lyyrinen anti taisi tulla suomeksi englanninkielisestä nimestä huolimatta.
Shadow's Mortuary, 11.5. 2019 
Lisäksi laulajan ehostus, joka näytti silmäkuopista valuvalta mönjältä, oli varsin onnistunut ja tunnelmaan sopiva ehostusratkaisu.

Shadow's Mortuary, 11.5. 2019 
Tappovolyymeillä jatkettiin, ja Sepulchral Cursella oli nyt kyllä ihan liikaa diskanttia. Harmittava takaisku: yleensä miellyttävä keikkakokemus tekeekin kirjaimellisesti kipeää. Ja samasta syystä siitä uudesta materiaalistakaan ei oikein saa kunnolla selvää.
Sepulchral Curse, 11.5. 2019
Sepulchral Curse, 11.5. 2019 

Kovasti kaulaillaan ja vitsaillaan lavalla, ja yleisössä kierrätetään pullollista ties mitä kotipolttoista tai -panoista. Oi yhteisöllisyyttä. Välillä vehtaavat kielisoittajat rivissä kuin Accept konsanaan, joskin lavamuuvien synkka ei ole ihan samalla tasolla.
Sepulchral Curse, 11.5. 2019 
Sepulchral Curse, 11.5. 2019 
Pittikin repesi jossain välissä liikkeelle. Onneksi siinä sinkoilleet kaverit olivat suhteellisen pieniä.

Anniina Auf ja Tähtiportti Dynamossa 10. 5. 2019

Anniina Aufin omasta materiaalista olen kuullut aikaisemmin vain Bad Rootsin, vaikka äänitaitelijan laulua muissa yhteyksissä olenkin kuullut. Odotuksia siitä mitä on luvassa, ei siis oikeastaan ole - ja elektronisen musiikin kanssa olen muutenkin helposti sen verran vieraalla maaperällä, etten osaa sijoittaa kuulemaani kartalle osaksi mitään jatkumoa, vaikka yksittäiset elementit tuovatkin mieleen kaikuja jostain aikaisemmin kuullusta. Tällä kertaa kaikujen joukosta vilahtaa esiin niin the Knife, Enigma kuin Fern Orchestrakin, jokainen jokseenkin äkkiarvaamatta ja sulautuen johonkin muuhun ennen tarkempaa kiinnisaamista. Eikä mikään näistä kuitenkaan kuulosta lopputulokselta.

Anniina Auf, 10.5.2019
Kontekstualisoinnin vaikeuden lisäksi myös omaa suhtautumista on vaikeaa ennakoida - Anniina Aufin musiikki paljastuu monessakin mielessä liikuttavaksi, koska monet kappaleet tuntuvat sekä tanssittavan että itkettävän. Joko yhtä aikaa tai erikseen. (On tämä elämä kauheaksi mennyt kun vähän väliä saa keikoilla niiskuttaa.) Mitä nyt jälkikäteen vertailee, livenä laulu ja äänimaiseman osaset erottuivat toisistaan selkeämmin kuin tallenteen mystisessä kudelmassa.
Anniina Auf, 10.5.2019 
Esityksen ylöspanoon kuuluu näyttävän esiintymiskampauksen ja asun lisäksi myös taustavideo ja valopuu.

Anniina Auf, 10.5.2019 
Vierailevana tähtenä nähdään ja kuullaan myös Carlotta Moorea reippaassa ja tanssittavassa menopalassa.
Anniina Auf, 10.5.2019 

Tähtiportti aloittaa hengästyttävästi uuden Abiristeily-levynsä nimibiisikaksikolla. Sanoisin jopa, että niissä tiivistyy jotain hirveän olennaista - ja samaan aikaan niin banaalia, ettei sitä pysty kuvaamaan kuin fiktion tai taiteen kautta.

Tähtiportti, 10.5.2019
Siitä jatketaan muulla tuoreella materiaalilla. Jalan alle käyvä tamppaus tuottaa jo sinänsä kaikessa fyysisyydessään muuntuneen tietoisuudentilan. Albertin äänellä tuntuu olevan voima käskeä todellisuutta muuttamaan muotoaan, siinä missä muu äänimaailma kuvittaa muutoksen tapahtumista - mutta se jää avoimeksi, onko muutos millään tavalla kenenkään hallittavissa, koska esiin tuntuu tulevan jotain kuvitelmien ja arjen havaintokyvyn tuolta puolen, tajunnan tahmeista katveista. Ja vaikka fyysisyys vie mennessään, onko kyse omasta valinnasta kreisibailata, vai räpiköinnistä kurimuksen reunoilla?

Tähtiportti, 10.5.2019 
Uudemman materiaalin päälle kesähitti spurgusta näyttää toisen todellisuuden tahmeassa pysähtyneisyydessään, josta ei voi olla varma onko sekin jokin muuntunut tietoisuudentila vai jotain, mikä on tietoisuuden takana.

Tähtiportti, 10.5.2019 
Vauhti päällä on toisaalta keikkahittimäisen odotettu, ja toisaalta vieraannuttaa sekin tasapainoillessaan sen varsinaisen vauhdin ja tahmean välitilan välillä.


Tähtiportti, 10.5.2019 
Viimeiseksi soitettu Viimeinen Tähtiportti on levyllä kohonnut ajoittain niin ahdistaviin sfääreihin, etten ole kyennyt kuuntelemaan sitä kuulokkeilla, eikä keikkakokemus jää siitä jälkeen. Levyllä kappaleen päättää syvyys, livenä tämä jatkuu ihmisääni instrumenttina ääniksi syvyydestä - lavan edestä, yleisön keskeltä. Musiikikeikan kontekstissa loppu on mahdollisesti improvisoitu lisä kokonaisuuteen. Tai sitten... Ääni, joka käskee todellisuutta muuttamaan muotoaan, pakottaa sen vielä kerran muutokseen, takaisin luhistumisen tilasta ja lähelle sitä arkitodellisuutta, josta verhoja toiselle puolen lähdettiin raottamaan.

Todella vaikuttava livekokemus. Mitä oikein tapahtui?

Turisas Apollossa 13.4. 2019

Tämähän alkaa melkein jopa näyttää siltä, että olen alkanut vallan käydä mainstream-keikoilla. No, eiköhän ennen pitkää jokin outo ja omat aikataulut sovi taas yhteen. Enkä kyllä toisaalta tiedä, miten mainstreamia Turisas varsinaisesti kotimaan kamaralla on - Apollossa oli yllättävän väljää, niin kuin joitain vuosia sitten Klubillakin. Ja bändi on edelleen ihan areenaluokan showbändi, joka vetää koko keikan sata lasissa ja yli, niin että stadionin piippuhyllyillä asti tuntuisi. Vaikka stadionin sijaan ollaan yökerhon nurkassa ja kiertuekilometrejä jo aimo määrä takana.

Turisas, 13.4.2019
Turisas, 13.4.2019 
Viimeksi nähdessä Turisas toi jotenkin mieleen Queenin, ja sama mielleyhtymä pulpahti esiin tälläkin kertaa muutamaan otteeseen. Ehkä se johtuu juurikin esiintymisen mahtipontisuudesta ja suurieleisyydestä.
Turisas, 13.4.2019 
Lauluharmoniat eivät kuulostaneet yhtä hyviltä kuin Klubilla viimeksi, vaan kaiku korosti ne jotenkin irrallisiksi toisistaan. Mikrofonien kanssa oli ilmeisesti ongelmia kerran jos toisenkin keikan aikana, mikä vaikuttanee osaltaan.
Turisas, 13.4.2019 
Basso sen sijaan jytisi mitä ruumiillisimmin suoraan suoniin.

Turisas, 13.4.2019    
Turisas, 13.4.2019 
Kosketinsoittaja, kuka sitten nykyisin onkaan, oli melkoinen shoumiäs ja ilopilleri. Viulistityttö oli puolestaan pukeutunut ensi alkuun vallan kuin Imperial Agen Lara Croft-lookalike, ja suoritti keikan aikana vielä parit asunvaihdot. (Vaihtuvista asuista tosin ei ole tolkullisia kuvia niin kuin ei kaikista soittajistakaan, sorppa nyt kaikki jotka tälläistä fan serviceä odottivat.)  Poitsuilla puolestaan taisi pysyä jokseenkin samat vaatteet koko keikan ajan.

Turisas, 13.4.2019 
Turisas, 13.4.2019 
Nyt kun ulkoisten seikkojen ruotimiseen päästiin, olen ymmärtänyt, että maalit kätkevät alleen varsin kauniita kasvoja. Toki sotamaalaukset lienevät myös varsin armelias imagovaihtoehto rupsahtamisen varalle korostaessaan kasvojen luustoa ihon heleyden sijaan, mutta se nyt ei taida siintää horisontissa ihan vielä. Ei vielä tuossa iässä, herranen aika.
Turisas, 13.4.2019 
Turisas, 13.4.2019 
Voi olla, että levytettyä tuotantoa on tullut kuunneltua vähän puolella korvalla ja satunnaisesti, mutta kuten sanottua, shown, meiningin ja tunnelman puolesta Turisas on kuitenkin kannatettava katsastettava, vaikkei levyjä osaisikaan etu- ja takaperin ulkoa.
Turisas, 13.4.2019 
Turisas, 13.4.2019 
Rasputin villitsee yleisön letkajenkkasuorituksiin, ja letka senkun pitenee joka kierroksella.

maanantai 13. toukokuuta 2019

Battle Beast Logomossa 23. 3. 2019

Viimeksi Battle Beast tuli nähtyä tuskaisen ahtaassa loppuunmyydyssä Gongissa, ja silloin oli jo aika selvää, että seuraava Turun keikka olisi luultavasti Logomossa. No niin oli, ja lopppuunmyyty oli Logomokin. Onneksi siellä kuitenkin mahtui hengittämään väkimäärästä huolimatta, ja lattiakin oli tasainen, ettei joutunut vahtimaan massan puristuksessa syvennykseen putoamista tai portaita vasten rusentumista, vaan saattoi keskittyä keikkaan. Enemmän keikan fiilistelyä ja vähemmän örveltämistä näytti olevan liikkeellä koko yleisössäkin... Tällä keikalla oli myös runsaasti lämppäreitä, jotka kaikki missasin kiitos työvuoron. En tiedä moniko mahtoi olla liikkeellä festarimielellä ja tsekata ne kaikki.
Battle Beast, 23.3.2019
Battle Beast, 23.3.2019 
Battle Beast, 23.3.2019 
Ison lavan showssakin oli näyttävyyttä. Valaistukset olivat tietysti viimeisen päälle niin kuin tämän kokoisella lavalla on syytäkin olla. Noora Louhimon mustahopeisista, niitein kirjailluista fantasiahenkisistä esiintymisasuista sarvikruunuineen päivineen tuli mieleen jollain tavalla maskikauden Kiss, jollain tavalla teatteri ja varietee, Xenaa ja lumikuningatarta unohtamatta. Jo ensi hetkistä oli selvää, että tässä fantasiamaailmassa hallitsee kuningatar.
Battle Beast, 23.3.2019 
Battle Beast, 23.3.2019 
Kesti jonkun aikaa ennen kuin raksutti, että noillahan on soittajilla myös jotkut yksilöllisesti koristellut erityiset esiintymisasut, joskin hillitympää sorttia. Nähtävästi teeman mukaiset asut ulottuivat myös roudareihin!
Battle Beast, 23.3.2019 
Battle Beast, 23.3.2019 
Battle Beast, 23.3.2019 
Ja nyt kun ulkoisten seikkojen puintiin päästiin,  rumpali ilmestyi lavalle paita päällä. Mitäs peliä se tämmöinen oikein on? Ennen kekkaloi rumpali lavalla ilman paitaa. Ennen oli kunnollista! (No, lähtihän ne ylimääräiset tekstiilit yltä ennen keikan loppua, mutta silti.)
Battle Beast, 23.3.2019 
Battle Beast, 23.3.2019 
Musiikillisesti uudemmassa materiaalissa kasaria on syleilty jo suoranaisesta AOR-suunnasta, koska joistain uudemmista kappaleista tulee mieleen Bon Jovi ja Bonnie Tyler, ja etenkin Endless Summer-ralli on ihan Brother Firetribeä. Toisaalta joissain vedoissa on myös entistä powermetallimaisempaa tatsia, joka jää tässä vaiheessa määrittelemättä sen kummemmin.

Battle Beast, 23.3.2019 
Battle Beast, 23.3.2019 
Settiin peräkkäin asetellut Touch In The Night ja Bastard Sons Of Odin tosin kuulostivat jo vitsikkäältä kannanotolta siihen keskusteluun, kumman petoinkarnaation sävellyksissä syleiltiin discoa ja kumman heviä. Vaikka väliäkö tuolla kunhan lystiä riittää!

Battle Beast, 23.3.2019 
Battle Beast, 23.3.2019 
"Baarirollaattori", jossa on itsevalaisevia lyömäsoittimia, oli sekin mieleenjäävä show-elementti.


Battle Beast, 23.3.2019 
Battle Beast, 23.3.2019 
Mutta yllättävin mieleenjäävä show-elementti oli yhden kappaleen ajaksi No More Hollywood Endingsiin videon hengessä tuotu tanssiryhmä - nyt oli jo suoranainen musikaalimeininki kohdillaan! Melko vähän raskaamman rokin ja metallin eri tyylisuuntauksiin yhdistellään tanssia tai vaikka sirkusta, vaikka fyysisen kuuloisiin musiikin lajeihin myös fyysinen visuaalinen anti voisi sopia. No, Battle Beast ei tunnu muutenkaan suhtautuvan erilaisiin tyylikarsinoihin kovinkaan ryppyotsaisesti, joten päänavaus tällaiseen suuntaan sopii sekaan vallan mainiosti. Viehättävä ratkaisu sekin, että tanssijoissa on sekä miehiä että naisia samanlaisissa asuissa ja meikeissä, jolloin eron korostamisen sijaan liikekieli ja ilmaisuvoima vie huomion. Shown ehkä vähän varasti se jätkä, joka voguesi menemään aivan hillittömällä tunteella.

Battle Beast, 23.3.2019 
Battle Beast, 23.3.2019 
Toisaalta osa show-elementeistä oli tuttuun tapaan riemastuttavan hölmöjä ja kotikutoisia suuren lavan viihteen vastapainoksi.  Jo perinteisen basistin juottamisen lisäksi lavalla nähtiin myös punnerruskilpailu.
Battle Beast, 23.3.2019 
Battle Beast, 23.3.2019 
Kyllähän tässä taas viihdettä riitti koko rahan edestä ja tilan täydeltä.