Morbific, Cryptic Hatred, Sickness ja Sepulchral Curse Utopiassa 9.12. 2022

 Tarjolla kattaus death metallia.

Morbific möyri varsin mukavasti. Soittajat näyttivät varsin nuorilta. Välispiikitkin ördättiin, enimmäkseen. Viimeisen kappaleen loppuhidastukset kuulostivat hyvällä tavalla merihirviöltä.

Morbific, 9.12. 2022

Niin muuten näytti nuorilta Cryptic Hatredkin. Mitä ne sanoo ettei nuoret enää käy keikoilla, kun näköjään soittamassa käyvät kuitenkin. Ja nähtävästi valkoiset varsilenkkarit ovat edelleen nuorisomuotia. No, asiaan. Cryptic Hatred tuli joskus nähtyä striimikeikalla, joten nyt tuli sopiva tilaisuus päivittää keikkakokemus ihan livemuotoon. Musiikkinsa oli sahaavaista, mutta merkillisen lihaa liikuttavaa.

Cryptic Hatred, 9.12.2022

Cryptic Hatred, 9.12. 2022

Seuraavaksi Sickness paikkasi ilmeisen lyhyellä aikataululla jotain bändiä, johon oli iskenyt toisenlainen sickness. Ensimmäiset kuulokuvat olivat varsin primitiivisiä, mutta se saattoi johtua myös siitä, ettei bändi kuullut itseään lainkaan, koska kaikki välispiikit käsittelivät sitä, mitä pitäisi saada lisää monitoreihin.  Musiikilliset mielikuvat jäivät näin kuulijalle hiukan ohkaisiksi, kun havainnointi keskittyi teknisiin säätöihin ja siihen, mikä kaikki jäi kuulumatta milloin lavalle, milloin yleisöön. Loppupuolen hidastelu oli hiukan helpommin lähestyttävää - mahtoiko johtua siitä, että hidastelu puhuttelee, vai siitä, että siihen mennessä oli säädöt saatu säädettyä. 

Sickness, 9.12.2022

Sickness, 9.12.2022 

Illan päätti Sepulchral Curse, jonka taisinkin nähdä nyt ensimmäistä kertaa uudella rumpalilla. Pellit sihahtelivat edelleen makoisasti, mutteivät ihan niin väkivaltaisesti kuin ennen. Sicknessin ahkeran säätämisen jälkeen piti taas monitorit säätää uusiksi, koska muun muassa bassomonitori kuului lavan lisäksi yleisöön niin kovin, että kitarat puuroutuivat alkuun sen alle. Monitoriongelmista miksaajalle huutelun lomassa lavalla nähtiin myös rivakka striptease-esitys, ennen kuin meno jatkui musiikillisissa merkeissä. Seuraavaksi lavalle ilmestyi myös vanha rumpali esittämään vokaaliosuuksia aikaisiinsa kappaleisiin. Covervetoihin päättyi setti.

Sepulchral Curse, 9.12.2022

Sepulchral Curse, 9.12.2022

Sepulchral Curse, 9.12.2022

Sepulchral Curse Utopiassa 12.11. 2021

 Entinen Gong, entinen Klubi, entinen Kilta ja entinen Säätämö on tehnyt taas paluun Turun keikkakentälle, tällä kertaa nimellä Utopia. Toivotan onnea ja pitkää ikää!

Sepulchral Curse 12.11.2021

Koska työ pakkaa haittaamaan harrastuksia, ehdin illan annista katsomaan vain Sepulchral Cursea. Sinänsä viivytys miksaajaa odotellessa oli jopa onnekasta, koska niin ehdin nähdä ja kuulla koko keikan - ynnä osan siitä odottelusta. Stressattuani koko illan kovin, kuinka monta biisiä mahtaisinkaan missata alusta, saliin saapuessa tuli hetkeksi epätodellinen olo, kun bändi jo odotteli lavalla, testaili savukoneita ja soitteli välillä pätkiä peli- ja elokuvamusiikista ennen kuin säätöjä päästiin laittamaan kohdalleen ja keikkaa aloittamaan. Jos bändi ei olisi ollut entuudestaan tuttu, olisiko sitä odotteluvaihetta voinut erehtyä luulemaan keikaksi ja miettiä, että onpa postmodernia rappiotaidetta tämä? No, ehkei sentään kuitenkaan. 

Sepulchral Curse 12.11.2021

Kun keikka lopulta jyrähti käyntiin, se oli menoa sitten. Bändi kuulosti todella tiukalta ja hyökkäävältä. Pellit sihahtelivat taas särkyvän lasin terävyydellä. Ylipäätään käväisi taas mielessä, että rummut kuulostaa enemmän liidi-instrumentilta kuin komppaukselta tässä yhteydessä. Tosin jossain vaiheessa käväisi myös mielessä, että itseään odotuttanut miksaaja oli tainnut väännellä säätöjä siten, että nyt jäi vähän katveeseen myös sellaisia elementtejä kielisoitinosastolta, mitkä olisivat saattaneet ansaita parempaa esiinnostoa. No, toisen kerran sitten - onneksi Sepulchral Curse on niitä bändejä, joita voi odottaa näkevänsä keikalla toistekin.

Sepulchral Curse 12.11.2021

Ja kylläpä sitä onkin ollut ikävä elävää musiikkia ja sen fyysisyyttä.

Cynabare Urne, Shadow's Mortuary ja Sepulchral Curse TVOlla 11.5. 2019

 Ehdin paikalle Plague Gospel-klubin lopettajaisiin sopivasti Cynabare Urneksi. Tämähän kuulostaa vallan lupaavalta jo introsta lähtien. Kuten yleensä, raskassoutuisemmat ja hitaasti kääntyvät osiot puhuttelevat enemmän kuin vauhdikkaampi ryöpytys. (Paitsi jos sahauksesta löytyy yllättävä rokkänrollivaihde, niin kuin ajoittain käy.)

Cynabare Urne, 11.5.2019

Basso on parasta letkeimmillään, vaikka samalla äänenpaine irrottaa paikat hampaista. Myös ärisijä käskyttää varsin mukavasti - tosin vakioidumman rähinän lisäksi väläytellään myös yllättävän hyvin toimivaa doom-kliiniä.

Cynabare Urne, 11.5.2019

 

Aivan koko keikan mitan intensiteetti ei pysy samalla tasolla, koska huomaan oman tarkkaavaisuuteni herpaantuvan ajoittain. (Kiitti aivot, kun visualisoitte Hunt Emersonin piirtämiä kirosanoja kesken keikan. Keskittykää!)

Cynabare Urne, 11.5.2019

 

Seuraava akti Shadow's Mortuary kuulosti jokseenkin siltä kuin näyttikin, eli maalia oli naamoissa ja pitkin kehoja, kallo koristeena ja äänimaisema kireä. Tajuttoman kova volyymi ja kireys kuulostavat minusta usein varsin huonolta yhdistelmältä, vaikka edeltäjän matalampi möyrintä puhuttelikin. Makuasioitahan ne tietysti.

Shadow's Mortuary, 11.5. 2019

Bändi osoittautui kyllä ensivaikutelmaa paremmaksi kunhan keikka pääsi kunnolla vauhtiin, löytyi omintakeista svengiä ja joistain paikoista yllättäviä sävelkulkuja.Lyyrinen anti taisi tulla suomeksi englanninkielisestä nimestä huolimatta.

Shadow's Mortuary, 11.5. 2019

 

Lisäksi laulajan ehostus, joka näytti silmäkuopista valuvalta mönjältä, oli varsin onnistunut ja tunnelmaan sopiva ehostusratkaisu.

Shadow's Mortuary, 11.5. 2019

 

Tappovolyymeillä jatkettiin, ja Sepulchral Cursella oli nyt kyllä ihan liikaa diskanttia. Harmittava takaisku: yleensä miellyttävä keikkakokemus tekeekin kirjaimellisesti kipeää. Ja samasta syystä siitä uudesta materiaalistakaan ei oikein saa kunnolla selvää.

Sepulchral Curse, 11.5. 2019

Sepulchral Curse, 11.5. 2019

 

Kovasti kaulaillaan ja vitsaillaan lavalla, ja yleisössä kierrätetään pullollista ties mitä kotipolttoista tai -panoista. Oi yhteisöllisyyttä. Välillä vehtaavat kielisoittajat rivissä kuin Accept konsanaan, joskin lavamuuvien synkka ei ole ihan samalla tasolla.

Sepulchral Curse, 11.5. 2019

 

Sepulchral Curse, 11.5. 2019

 

Pittikin repesi jossain välissä liikkeelle. Onneksi siinä sinkoilleet kaverit olivat suhteellisen pieniä.

Sepulchral Curse, Perdition Winds ja Gorephilia TVO:lla 16.12.2017

 Niin, mitäs tässä tulikaan viimeksi todettua - Sepulchral Curse on tullut nähtyä jo kerran jos toisenkin, ja tulee varmaan nähtyä vastakin. Toimii.

Sepulchral Curse 16. 12. 2017

Sepulchral Curse 16. 12. 2017

 

Sepulchral Curse 16. 12. 2017

 

Tosin tällä kertaa ei groove ollut yhtä törkeä kuin viimeksi, eikä maanalaisten matojen möyrintä tuntunut samalla tavalla. Sen sijaan meno oli oikein pirteää, ja virkeältä kuulosti uudeksikin esitelty biisi.

Sepulchral Curse 16. 12. 2017

 

Sepulchral Curse 16. 12. 2017

 

 Lavalla menossa mukana oli peräti nimikkojuomaa, joka tosin ei tallentunut yhteenkään kuvaan. (Mutta vilahtaa ainakin tässä keikalta kuvatussa videossa.)
Setin päätteeksi lavalta sinkoili rummut ja pallit (eikun...). Hurja meno.

Sepulchral Curse 16. 12. 2017

 

Sepulchral Curse 16. 12. 2017

 

 Seuraavana vuorossa oli itselleni entuudestaan tuntematon Perdition Winds. Bändillä oli näyttävästi tarjolla maalia, verta ja naularannekkeita. Minullapa oli puolestaan karkkia eväänä ja se oli hyvää. (Noh, takaisin aiheeseen.)

Perdition Winds 16.12.2017

Perdition Winds 16.12.2017

 

Perdition Winds 16.12.2017

 

Musiikillisesti Perdition Winds yllätti miellyttävästi, sillä se ei ollut ainakaan tympeintä ysärin syleilyä. Sahauksen lomassa oli miellyttäviä hidastuksia, joissa kitarat valittivat kerrassaan oivallisesti. Välissä oli myös yllättävä rokkenrollipätkä, joka kuulosti suorastaan Barathrumilta, vaikkei muu anti niinkään.

Perdition Winds 16.12.2017

 

Perdition Winds 16.12.2017

 

Perdition Winds 16.12.2017

 

Laulajan psykoottisen oloinen lavapresenssi teki myös vaikutuksen.

Perdition Winds 16.12.2017

 

Perdition Winds 16.12.2017

 

Olipa kyllä myös seuraavaksi soittaneen Gorephilian laulaja toinen varsinainen shoumiäs, joka näytti Cthulhulta (!) ja sai aikaan varsin riemukkaan kokoelman hyvässä mielessä kuvottavia ääniä.
 

Gorephilia 16.12.2017

Gorephilia 16.12.2017

 

Gorephilia 16.12.2017

 

Bändi ei harmillisesti meinannut millään aloittaa, kunhan vehtasi lavalla. Keikan lopulta aljettua kappaleiden välissäkin oli kummallista tyhjäkäyntiä, kunnes lopulta saatiin oikea vaihde silmään. Se toimi siinä määrin, että olisi saanut alkaa heti alusta.

Gorephilia 16.12.2017

 

Gorephilia 16.12.2017

 

Julmettua sahausta kirjavoitiin miellyttävästi rytmisillä koukuilla. Lopputulos oli varsin niskaa ja muutakin ruhoa liikuttavaa laatua!

Gorephilia 16.12.2017

 

Gorephilia 16.12.2017

 

Gorephilia 16.12.2017

 

Tilaisuudessa olisi soittanut myös Malum, joka jäi taas kerran välistä, koska taas kerran piti ehtiä bussiin. (On se kumma, että ne soittoajat osuu aina vuodenaikaan, jolloin joutuu käyttämään bussia, ja kellonaikaan, jolloin on ehdittävä bussiin.)

Sepulchral Curse, Spectral Voice ja Blood Incantation TVO:lla 31.10. 2017

Sepulchral Curse nyt on tullut jokusen kerran jo nähtyä, ja varmaan tulee nähtyä jokusen kerran jatkossakin.  Mikäs on ollessa, kun kappaleetkin alkavat käydä jo paikoitellen tutuiksi, vaikkeivät nimiltään.

Sepulchral Curse 31.10.2017

Taas on joukossa joku, joka kuulostaa suurelta maanalaiselta toukalta, jolla on ulkoinen tukiranka sykkivien sisälmystensä suojana. (Veikkaan, että kyseessä on vastaavia mielikuvia aikaisemminkin herättänyt kappale - tai jos ei, niin sehän on vaan hienoa, jos moisia on enemmänkin.)

Sepulchral Curse 31.10.2017

 

Joukossa on myös pari aivan törkeän groovaavaa rallia. Kyllä voi death metal olla hauskaa.

Sepulchral Curse 31.10.2017

 

Seuraavana on vuorossa ulkomaanelävät Spectral Voice, joka aloittaa lupaavan hitaasti. Ajoittaisista mättöhetkistä huolimatta myös jatketaan lupaavan hitaasti, ja rumpalista lähtee hyvin viemärinpohjalliset murinat.

Spectral Voice 31.10.2017

Spectral Voice 31.10.2017

 

Spectral Voice 31.10.2017

 

Erityisesti ilahduttaa kuitenkin kerrassaan härö kitarasoundi ja sillä soitetut soolot. Se kuulostaa toisaalta hyvin omituisen muotoisista prismoista heijastuvilta valonsäteiltä, toisaalta patterimankalta soittamassa patterien viimeisillä voimilla ja lähes katkeamispisteessä olevalta nauhalta rautalankaa.

Spectral Voice 31.10.2017

 

Spectral Voice 31.10.2017

 

Spectral Voice 31.10.2017

 

Spectral Voice 31.10.2017

Illan päättää melko suurelta osin samoista jäsenistä koostunut Blood Incantation. (Okei, myönnän olevani sen verran kasvosokea, että jouduin tarkistamaan valokuvista oliko tyypit oikeasti samoja niin kuin ympärillä puhuttiin. On ne. Onneksi en ole hiussokea, koska naamojen määrä kuvissa on rajoitettu.) Rumpali on eri, ja tahti rivakampi noin muuten.  Mutta SYHERÖINNIN MÄÄRÄ ON SUUNNATON.

Blood Incantation 31.10.2017

 

Blood Incantation 31.10.2017

 

Blood Incantation 31.10.2017

Joka soittimella syheröidään niin moneen suuntaan, että kaikki eivät edes kuulosta soittavan aina samaan aikaan samaa biisiä. Muu yleisö kylläkin näyttää olevan mielissään. Kunniamaininnan haluan antaa rumpalin taholta kuuluneille kalkkarokalistuksille.

Blood Incantation 31.10.2017

 

Blood Incantation 31.10.2017

 

Blood Incantation 31.10.2017