Olipahan nyt niin, että Queenin keikalle pieraistuilla ja niistä tulevalle yleisölle varsin myöhäisessä vaiheessa ilmoitetuilla lämppäreillä oli varmasti yksi maailman epäkiitollisimpia tehtäviä. Ihmiset olivat tulossa katsomaan Queenia eivätkä vain viettämään mukavaa päivää puistossa bändien soittaessa taustalla, joten suurin osa yleisöstä taisi suosiolla skipata lämppärit kokonaan, tai ajoittaa saapumisensa näistä nimekkäimmän, eli Suzanne Vegan esityksen aikoihin. Kuin myös.
Sielläpä se Suzanne Vegan kuiskaava laulu ja helisevä kitara kaikui jo jonotusvaiheessa porteille vastaan, joten tämänkään settiä ei tullut tsekkailtua kokonaisuudessaan. (Olkaa hyvä, kuvakin on erittäin huono).
 |
| Suzanne Vega 3.6. 2016 |
|
Täytyy myöntää, että Suzanne Vegan materiaali oli niin ikään itselleni enimmäkseen tuntematonta. Kappale, joka kertoi siitä miksei koskaan käytä valkoista vaan pukeutuu mustaan, hymyilytti kyllä hiukan - tämän sanoman luulisi resonoivan kyllä suomalaisessa yleisössä. Suurin hitti Luka oli säästetty yhdeksän pintaan toiseksi viimeiseksi - ja sen jälkeen Vega yritti houkutella yleisöä laulamaan mukana jotain "to-do-do-to-do"-rallatusta. Mahtoikohan joku lähempänä lavan edessä osata - ainakin kauempana kentällä ihmiset olivat lähinnä hämmentyneitä tai eivät edes seuranneet mitä lavalla tapahtui. Voi olla, että Luka olisi saattanut irrota yleisöltä paremmin - omalle sukupolvellenihan se oli tuttu muun muassa koulukirjoista, ja saattaapa joskus edelleen soida radiossa esimerkiksi ruokakaupan kassalla jonottaessa. No, eipä ennen Queenia soittaminen Suzanne Vegallekaan mikään kiitollinen slotti ollut, ja materiaali olisi varmasti toiminut paremmin intiimimmässä klubiympäristössä kuin jättilavalla auringonpaisteessa yleisön vasta pikku hiljaa valuessa paikalle. (Heh, oikeasti tuo huono kuva on aika kuvaava: Näin tarkka kuva Suzanne Vegasta ja tämän materiaalista muodostui keikan perusteella.)
Sukupolvista puheenollen - tuollapa keikalla näkyi hyvin laaja kirjo eri-ikäisiä ihmisiä, joistain perheistä taisi olla Queen-faneja paikalla kolmekin sukupolvea, ainakin.
Jo Queenin logolla varusteltu esirippu, joka laskeutui lavan eteen roudaustauon ajaksi, sai yleisön kohahtamaan. Kun loputtomalta tuntuneen odottelun jälkeen taustanauhoilta pärähti One Visionin intro ja screenit syttyivät näyttämään bändin matkaa lavalle, jännitys kohosi äkkiä suorastaan sietämättömäksi purkautuakseen esityksen alkuun. Nyt siellä on Queen, tai se mitä on jäljellä, ihan oikeasti! Voiko tämä olla tottakaan?
 |
Queen 3. 6. 2016
"olisinpa bändin rapu" |
|
Todettakoon myös heti aluksi, että lavarakennelman valaistu pyöreä keskus-screen, joka enimmäkseen näytti lavan
tapahtumia koko kentälle kuin ne tapahtuisivat aivan vieressä ja
toisissa kappaleissa erikoistehosteita, oli todella hieno.
Brian Mayn nykyisin valkoinen pörröpää on vilahdellut julkisuudessa varsin tasaisesti, mutta Roger Taylorin ulkomuodon ukkoutuneisuusaste pääsi jotenkin yllättämään, vaikka eiväthän ne vuodet koskematta ohitse vieri keneltäkään.
Adam Lambert näytti pilottilaseineen, One Visionin hitsauslasista vapauduttuaan, ensin stailautuneen muistokonserttiajan George Michaeliksi. Vaikka ehtihän siinä keikan aikana asut ja tyylit vaihtua moneenkin kertaan. One Visionia seurasi Hammer to Fallin ja Seven Seas of Rhyen hittitulitus, sekä hiukan levyversiota hitaampi mutta röyhkeän letkeästi, jopa läskisesti svengaava Stone Cold Crazy.
 |
| Queen 3. 6. 2016 | |
 |
| Queen 3. 6. 2016 | |
 |
| Queen 3. 6. 2016 | |
 |
| Queen 3. 6. 2016 | |
 |
| Queen 3. 6. 2016 | |
Niin. Adam Lambert. Mitään en uskaltanut etukäteen odottaa - mikä ilmeisesti onkin hyvä, sillä vaikutuksen pääsi tekemään puhtaalta pöydältä, ja vaikutuksen teki. Hän on ilmeisen taitava ja lahjakas laulaja ja lisäksi erittäin valovoimainen esiintyjä - tarpeeksi suureellinen pyörittämään showta Queenin kanssa. Mikäänhän ei koskaan voi korvata Freddie Mercurya, mutta siihen nähden miten valtavat saappaat tämän seuraajalla on täytettävänään, Lambert onnistui todella hyvin - ja ehkä juuri siksi, ettei yrittänytkään korvata Freddietä, vaan esiintyi Queenin kanssa omana itsenään.
 |
Queen 3. 6. 2016
"guaranteed to blow your mind, anytime" |
|
| |
Adam Lambert oli saanut minut voitettua puolelleen jo viimeistään tajuttoman hyvältä kuulostaneen Another One Bites The Dustin aikana, johon hänen äänensä sopi kuin valettu - ja sitä seuranneen Fat Bottomed Girlsin koko bändin stemmat kajahtivat niin komeasti, että oli tulla itku. (Ja samalla käväisi mielessä jo toistamiseen, monikohan Spinal Tapin vitseistä viittaa suoraan Queeniin...) Tätä seurasivat Play the Game ja Killer Queen.
 |
| Queen 3. 6. 2016 | |
Killer Queenia seurannut Lambertin kiitospuhe Freddielle nostatti liikutuksen tilan sen verran koville kierroksille, että sitä seurannut Dont Stop Me Now tarvitsi koko riemukkuutensa tunnelman nostatukseen. Sitä seurasi Somebody to Love, jonka jälkeen Brian May tohotteli yleisöä stereofonisella selfiekepillä valmistautuessaan seuraavaan numeroon...
 |
| Queen 3. 6. 2016 |
|
|
|
|
...eli avaamaan taas kyynelhanoja Love of My Lifella.
 |
Queen 3. 6. 2016
|
 |
| Queen 3. 6. 2016 | |
Tätä seurasi toinen muistelo, These Are The Days of Our Lives Roger Taylorin laulamana. Sen perään Roger soitteli rumpusoolon, vai pitäisikö sanoa rumpudueton koko keikan toisena rumpalina häärineen poikansa kanssa. Siitä jatkettiin Under Pressurella, josta Roger lauloi David Bowien ja Adam Lambert Freddie Mercuryn osuudet. (David Bowienkin menehdyttyä varsin vähän aikaa sitten tässäkin olisi melkein aineksia seuraavaksi yleisön itketykseksi - mutta lopulta olo on kuitenkin seesteinen, ja syytä on, sillä hauskuus jatkuu). Seuraavaksi Adam manailee jo esiin sisäistä Elvistään - vuorossa oli Crazy Little Thing Called Love, joka jatkui I Want To Break Freenä, jonka jälkeen seurasi jotain, joka tuntui enteilevän jo kitarasooloa, mutta taittui kuitenkin introksi I Want It Alliin.
 |
| Queen 3. 6. 2016 | |
Brian Mayn kitarasoolo pylvään nokassa kosmoksen kieppuessa videoscreenillä oli vaikuttava sekä visuaalisesti että auditiivisesti.
 |
| Queen 3. 6. 2016 |
Osaan soolosta sisältyi melkoinen pätkä In The Lap Of The Godsia, osa noudatteli sen YLEn sekä radiossa että televisiossa silloin tällöin esittämän 1975 Hammersmith-Odeonin keikan kitarasooloa hyvinkin uskollisesti. Siis siinä määrin, että keikkataltioinnin radiosta kasetille nauhoittaneena ja sitä teinivuosina usein kuunnelleena alkoi tuntua siltä, että seuraavaksi
täytyy seurata Ogre Battle, mistä seurasi jonkunlainen varmuus siitä, että varhaisvuosien hilpeää härömateriaalia tuskin tällä kokoonpanolla kuitenkaan soitetaan, ja pelko siitä, että mikä tahansa muu sieltä tuleekin, se tuntuisi pettymykseltä. Ei sitten lopulta tuntunut - kitarasooloa seurasi Tie Your Mother Down, jota olin odottanut jo ennen keikkaa! (Tie Your Mother Downin taisi muuten rumpaloida nuorempi Taylor yksin, isäukon soittaessa tamburiinia ja laulaessa taustoja).
 |
| Queen 3. 6. 2016 |
|
Sen jälkeen kuultiinkin Bohemian Rhapsody, jolla kuultiin Freddietäkin tallenteen muodossa. Oopperaosuus tuli musiikkivideolta - ja sitä säesti melkoinen lasershow.
 |
| Queen 3. 6. 2016 |
 |
Queen 3. 6. 2016
"Thunderbolts and lightning very very frightenin me" |
Bohemian Rhapsodyn ajaksi Brian May näkyi sonnustautuneen aivan hillittömään lateksiunelmaan - tai mitä materiaalia ikinä tuo kimallekolttu olikaan. Radio GaGaksi se oli kuitenkin vaihtunut johonkin hillitympään :D
 |
| Queen 3. 6. 2016 |
Kostyymiä tiuhaan vaihtanut Adam Lambert ei ollut ainoa keikari, sillä encoreen mennessä Brian May oli sonnustautunut Helsinki-paitaan - ja olipa Lambertillakin kimalteleva kruunu kutreillaan.
 |
| Queen 3. 6. 2016 | |
 |
| Queen 3. 6. 2016 | |
 |
| Queen 3. 6. 2016 | |
Encoreina kuultiin We Will Rock You ja We Are The Champions. Loppukumarrusten taustalla soi God Save The Queen ja confettitykit tuuttasivat Kaisaniemen täyteen kultasadetta - jota näytti leijuvan vastaan vielä Rautatientorillakin.
 |
| Queen 3. 6. 2016 | | | |
 |
| Queen 3. 6. 2016 |
Harvemmin linkitän muiden arvioita samasta keikasta, mutta tällä kertaa teen poikkeuksen. Queenin magiaa kerrottavaan muotoon pukiessa sanat tuntuvat loppuvan jatkuvasti kesken ja muodostavan merkityksettömiä lauseita (joiden määrällä pitää sitten koittaa paikkailla laatua), ja
Voice.fi ja
Imperiumi.net puolestaan sanallistivat sujuvasti tunnelmia.
