Taas oli vuorossa yhden päivän täsmäisku Tuskaan. Pitkälle tienvierustaa ylettyneistä rannekejonoista huolimatta yhden päivän lippujen portista pääsi jokseenkin saman tien sisään, ja sopivasti Battle Beastiksi paikalle saapuneena sain myös narikkaan jätettävät tavarat narikkaan ilman ongelmia. Näin aurinkoisestihan ei kaikille myöhemmin saapuneille festarivieraille käynyt, kuten saimme myöhemmin sosiaalisesta mediasta lukea... Kasvanut väkimäärä myös näkyi ja tuntui - kun bändien välissäkin lavalta toiselle sai uida hitaasti vastavirtaan ihmismeressä, eikä mitään lavaa päässyt kovin lähelle, tuli mieleen Tuskan viimeiset ajat Kaisaniemessä ja heräsi kysymys, onko Suvilahden aluekin jo nykyisin Tuskalle liian pieni.
Battle Beastilla oli showssaan samat elkeet kuin Logomossa, baarirollaattoria ja punnerrusnäytöstä myöten. Tanssijat tosin oli jätetty kotiin. Ja tällä kertaa kosketinsoittaja räimi punnertajaa rumpupalikalla persuksille. (Niin, kai sitä täytyy Tuskan showssa vähän tuskaa olla.)
 |
| Battle Beast, 28.6.2019 |
|
Ehkä se on tietty hyväntuulinen röyhkeys, mikä Battle Beastissa vetoaa. Ulkomusiikillisesti yhdistellään näyttäviä puitteita ja kotikutoista pöljäilyä, ja musiikillisesti lähdetään vetämään asioita tappiin ja sen yli, mutta anteeksi ei matkalla pyydellä.
 |
| Battle Beast, 28.6.2019 |
|
Oli muuten hupaisaa nähdä, miten ylettömän juustoinen AOR-hitti Endless Summer aiheutti yleisössä kuhinaa - iso joukko ihmisiä ryntäsi jostain takavasemmalta lavan eteen nyrkit pystyssä selvästi juuri sen takia, ja yhtä lailla suuri joukko ihmisiä ryntäsi pöyristyneen näköisinä pois lavan edestä sen lähtiessä käyntiin.
 |
| Battle Beast, 28.6.2019 |
|
Seuraavaksi päädyin kaverin houkuttelemana katsastamaan
Wheeliä, joka kuulosti hyvin voimakkaasti 90-luvulta nykivine rytmeineen ja grungevivahteisine lauluineen - tai toisaalta vuosituhannen taitteelta. Kyseessä kuitenkin ilmeisesti tuore bändi eikä takavuosien tallaaja. Onpa niistäkin ajoista kulunut jo niin kauan, että uudelleentulkinnoille nostalgisella otteella on tilausta.
 |
| Wheel, 28.6.2019 |
|
Anthrax on tullut aikaisemminkin todettua hauskaksi, ja sitä se totisesti oli myös tällä kertaa. Näköjään on myös perinne, että Anthraxin keikalla Tuskassa sataa, koska jostain purjehti festarialueen ylle pieni pilvenlonka ja sihautti muutaman pisaran alas tälläkin kertaa!
 |
| Anthrax, 28.6.2019 |
|
Minkähän ikäistä porukkaa Anthraxissa soittaa, kun bändi on ollut olemassa jostain maailman alusta saakka. Ikääntyminen ei nimittäin näy juuri muusta kuin naamojen rypistymisestä ja partojen harmaantumisesta, mutta liikehdintä on sen verran vetreää että selvästikään ei olla mitään nivelrikkoisia gubbeja, vaan yhtä hyvin lavalla voisi olla nuorempiakin kolleja.
 |
| Anthrax, 28.6.2019 | |
Pitti pyörii, ja jossain vaiheessa pitin yllä heilutellaan kenkien lisäksi myös pyörätuolia. Näistä näytöistä päätellen pernarutolla onkin ilmeisen tervehdyttävä vaikutus joihinkin...
 |
| Anthrax, 28.6.2019 | |
 |
| Anthrax, 28.6.2019 | |
Seuraavaksi toisella lavalla soittanut
Cult of Luna oli varsinainen Anthraxin antiteesi murheellisine vyörytyksineen. Bändi ei ollut entuudestaan tuttu muuten kuin nimenä, joten hiukan pääsi yllättämään se, että kokoonpanoon kuuluu kaksi rumpalia ja kolme kitaraa.
 |
| Cult of Luna, 28.6.2019 |
Basisteja oli vain yksi, mutta silhuettinsa näytti sen verran ohkaiselta taustalta tulevaa valoa vasten, että silmäniloakin oli. Ja valot olivat hienot.
 |
| Cult of Luna, 28.6.2019 |
|
Kaikkinensa kuulosti siltä, että biiseihin paremmin tutustumalla niistä löytyisi vähän vaikka ja mitä jännittävää yksityiskohtaa, mutta pitihän tuo otteessaan näinkin.
 |
| Cult of Luna, 28.6.2019 |
|
Cult of Lunan vyörytyksen päälle
Anneke Van Giersbergenin soolosetistä sisälavalla ehti todistaa peräti viimeisen kappaleen, akustiselle kitaralle varsin kantrihenkiseksi sovitetun Iron Maiden-coverin Wasted Years. Käväisi kyllä mielessä, että yleisön määrästä päätellen samaan aikaan soittaneiden Cult of Lunan ja Anneken lavat olisi voinut vaihtaa päikseen, vaikka tietenkin akustiselle soolokeikalle oli varmaan ajateltu sisähallin tuovan intiimimmän tunnelman.
 |
| Anneke van Giersbergen, 28.6.2019 |
|
Dimmu Borgirin showmeininkiä oli seuraavaksi tarjolla päälavalla. Jotenkin teatraalisen näyttävästä menosta tuli mieleen muutaman vuoden takainen Ghost - joskin Ghost luultavasti olisi poiminut Dimmun yhdenkin biisin kosketinosuuksista ainekset ainakin viiteen eri biisiin. Kovin kaukana lavasta ei tosin katsottavan paljoudesta erottanut juuri muuta kuin taustakankaan ja ajoittaiset soihdut. Laulajan yrittäessä houkutella yleisöä vastaamaan "Borgir" kun tämä huusi "Dimmu", takanani seisoneet tyypit karjaisivat riemukkaasti "Timmy!" vallan South Park-sarjan tyyliin.
 |
| Dimmu Borgir, 28.6.2019 |
|
Swallow the Sun on nähtynä useasti, mutta edelleen maistuu. Setti on sekoitus uusimman levyn materiaalia ja vanhoja klassikkoja. Pari kertaa biisi ehti vaihtua toiseksi täpärästi juuri ennen kuin tuli itku, kun tunnelmat osuivat niin kauniisti kohdalleen.
 |
| Swallow the Sun, 28.6.2019 |
|
|
|
Valot pääsivät taas oikeuksiinsa tällä lavalla. Enimmäkseen valaistus jätti varjoonsa taustakankaan, joten tuoreimman levyn kannen kalmohahmon ilmestyessä äkkiä näkyviin valojen katveesta, ilmavirran vielä heilutellessa kaapua, vaikutelma oli tehokas. Vaikka siellä se oli odottanut koko ajan...
 |
| Swallow the Sun, 28.6.2019 | |
Esiintymisessä ilahduttaa edelleen se, että se on samaan aikaan erittäin fyysistä ja erittäin vähäeleistä.
 |
| Swallow the Sun, 28.6.2019 | |
Koska
Amorphis ja Swallow the Sun oli aseteltu soittamaan ihan peräkkäin eri lavoilla, ei juuri eturiveihin ollut mahdollisuutta päästä ellei jättänyt tarkoituksella edellistä väliin. Kyllä sitä kuitenkin lähemmäs pääsi katsomaan kuin Anthraxia, ja taas oli pienen nostalgiahetken paikka muistellessa matkaa sivulavoilta ja iltapäiväsloteista Tuskan pääesiintyjäksi.
 |
| Amorphis, 28.6.2019 | |
|
Nyt vuorossa oli spesiaalikeikka, jolla soitettiin viimeisin Queen of Time kokonaisuudessaan, ja Annekekin tuli laulamaan osuutensa Amongst Stars-duetosta. Kauniisti soi bändi ja vierailija pimenevässä illassa. Tälläkin kertaa lavalla nähtiin myös sanoittaja-shamaani.
 |
| Amorphis, 28.6.2019 |
|
 |
| Amorphis, 28.6.2019 |
|
Valitettavasti viimeistään tässä vaiheessa kävi myös selväksi yksi festarialueen kaljakarsinoitten poiston suurimpia haittapuolia - aikaisemmin pahimmat jaarittelijat pysyivät aitojen sisäpuolella eivätkä änkeneet lavan eteen huutamaan kilpaa päälavan äänentoiston kanssa. Kun tarjolla on spesiaalikeikka, jollaiselle ei syystä tai toisesta pääse matkustamaan Helsinkiä kauemmas, niin kiinnostaakin niin saatanasti jonkun täysin random-jäbän kurkku suorana karjuen esitetyt vuolaat selvitykset siitä, mitä hänen perhe-elämässään on tapahtunut viimeisen kymmenen vuoden aikana ja millaisia arvosanoja penskat saa koulussa. Tavatkaa niitä kavereitanne myös festareitten ja keikkojen ulkopuolella! (Ja näin jälkeenpäin miettien, jos se hiljaisempi kaveri jolle koko selvitys esitettiin, olisi myös halunnut kuunnella keikkaa jaarittelun sijaan, niin kannattaako sitten enää miettiä miksei ne kaverit halua tavata, vaan niihin törmää pelkästään vahingossa kymmenen vuoden välein paikoissa, joissa kukaan ei pääse liikkumaan kunnolla eteen eikä taakse...)
 |
| Amorphis, 28.6.2019 |
|
Queen of Timen lisäksi tarjolla oli muutama kappale sekalaisia vanhemmasta tuotannosta, Anneken palatessa duetoimaan Her Aloneen.
 |
| Amorphis, 28.6.2019 |
|
Viimeiseksi soitettiin Black Winter Day, ja aina on yhtä hupaisaa nähdä miten huuli pyöreänä on Radio Rock-sukupolvi vanhemman materiaalin edessä. Aivan varmasti yleisössä oli silti mukana myös pidemmän matkan faneja, joille tuulahdus menneisyydestä oli kädenojennus.
 |
| Amorphis, 28.6.2019 |
|
