 |
| Minna Twice 15.12.2016 |
 | |
| Minna Twice 15.12.2016 |
sunnuntai 18. joulukuuta 2016
Minna Twice Fabbes Cafessa 15. 12. 2016
...Olikohan tämä pikkujoulukeikka yksityistilaisuus? Eipä sillä, onpahan noita muitakin yksityistilaisuuskeikkoja tullut koluttua vuosien varrella.
Saimme kuulla nainen ja kitara-kokoonpanon kauniita lauluja tunnelmallisessa ympäristössä. Kaikista kynttilöistä ja jouluherkuista huolimatta, vaikka ulkona kävi viima ja kadut olivat liukkaat, musiikki vei vastaansanomattomasti kesäisiin tunnelmiin. Yöttömän yön varhaisen aamun ja myöhäisen illan hämäriin, kun unen ja valveen välinen raja hämärtyy sekin.
...ja olipa muuten mitä kauneimman värinen kitara!
torstai 27. lokakuuta 2016
Cleaning Women Dynamossa 21.10.2016
Cleaning Women on niitä bändejä, joita nuorena tuli käytyä katsomassa useinkin, ja joka sittemmin katosi tutkasta - aika hankkia taas päivitetty kokemus. Viimeksi bändi taisi tulla nähtyä joskus Aelitan aikoihin tai niillä main.
Sen verran viime tipassa päätin päivitettyä keikkakokemusta lähteä hakemaan, ettei ollut toivoakaan päästä kovin lähelle lavaa, tosifanien kansoitettua Dynamon tanssilattian piukkaan jo hyvissä ajoin ennen. Se, ettei soittimia pääse juuri näkemään muuten kuin vilaukselta rajoittaa kyllä jossain määrin keikkakokemuksen hauskuutta, koska osa Cleaning Womenin viehätystä on ihmetellä, mistä kaikesta lähteekään vaikka minkälaisia ääniä. Muistelen myös, että takavuosina transsiin tanssittamisen lisäksi erityisen laajaa iloa ja puhdasta mieltä tuottivat bändin jäsenten soreat sääret, joista ei nyt väkijoukon takaa näy edes sitä vilausta. Täytyy tyytyä vanhoihin muistoihin sikäli kun keikkakokemus jää nyt tältä osin päivittymättä. (Naamapuoli näyttää vuosien saatossa ehkä hieman ukkoutuneen, mutta toisaalta kenelläpä 20 vuotta siivoojana ei näkyisi naamassa...)
Vanhoihin muistoihin verrattuna erilaisten ja erikoisten kielisoittimien rooli musiikissa tuntuu ajan kanssa kasvaneen - osaa soitettiin jopa jousella. Rytmikkyyden rinnalle tuntuu myös nousseen kovasti haikeita melodioita.
Ja tanssittiko edelleen? No tanssitti.
 |
| Cleaning Women 21.10.2016 |
 | |
| Cleaning Women 21.10.2016 |
 | |
| Cleaning Women 21.10.2016 |
 | |
| Cleaning Women 21.10.2016 |
 | |
| Cleaning Women 21.10.2016 |
Blow Up That Gramophone (vol 2) Korjaamolla 15. 10. 2016
Teinpä taas lyhykäiseksi jääneen täsmäiskun pidemmälle festarille, jonka anti olisi varmaankin ollut kokonaisuudessaankin nautittavaa.
Illan avasi Morbid Evils ja Albinö Rhino-yhteistyö. Jotenkin odottelin, että lavalla nähtäisiin kollaboraatiomeiningillä molemmat bändit yhtä aikaa, mutta sielläpä kävikin niin, että ensin soitti yksi kokoonpano, sitten toinen, ja äijelit soittimineen vaihdettiin kesken kaiken. Ihastelin erityisesti sitä, että rumpusettiä ruuvailtiin kovalla kiireellä biisien välissä. Vasta loppuvaiheessa lavalla taisi olla enemmän porukkaa kerralla.
Kun en ole kumpaakaan bändiä aikaisemmin nähnyt, teen oletuksen että ensimmäinen kokoonpano olisi ollut Albinö Rhino, joka svengasi kuin Arrakisin hiekkamato - tosin vaikutelmaa saattoi osaltaan tehostaa taustavisualisaatio pyramideineen, joiden yllä väreili kaikennielevä musta aukko.
Toinen kokoonpano oli sitten varmaankin Morbid Evils, taustavisualisaation pommisavuineen, jotka näyttivät pyörivän räjähtämisen sijaan luhistumisen suuntaan. Ja tosiaan lopuksi pommi ja pyramidit ilmestyivät valkokankaalle kaksoisvalotuksena.
Viimeksi Skepticismiä levynnauhoituskeikalla kristallin kirkkailla soundeilla kuulleena, tällä kertaa ääntä särkevällä ja kalloa halkaisevalla volyymillä seinistä kimpoillut ja kaikista pinnoista resonoinut urkudrone kuulosti äkkiseltään melko pöyristyttävältä.
Onneksi se ei kokonaan piilottanut esimerkiksi kitarapuolen haikeita hienouksia. No, olen ehkä joskus jossain nähnyt ja kuullut Skepticismiä paskemmillakin soundeilla, ja ollut silti innoissani. Osa viehätystä on kieltämättä painostavan pauhun kaiken alleen lanaava murskaavuus, mutta nyt kun siihen sisältyvistä sävyistä on paremmin perillä, niiltäkin jotenkin odottaa enemmän.
Tunnelman mustuus vaati taas sitä, että kuvatessa ei todellakaan käytetä salamaa. Lavalle ihan silmin katsellessa näytti siltä, että imagoon haettiin yllättävänkin romantillisia sävyjä laulajan jaellessa valkoisia ruusuja yleisöön. Kamera näyttää kuitenkin olleen sitä mieltä, että kyseessä oli melkoinen deep dream-episodi tai vähintään houreinen unijakso jossain uncanny valleyssa.
Lord Vicar, tuo arvaamattoman pitkäänkin odotettu. Ja samalla tuo mainostettu viimeinen tilaisuus nähdä bändi Hynninen bassonvarressa. Jos viimeksi tämän kokoonpanon nähdessäni mies piileskeli kainosti jossain nurkassa, nyt lavapresenssi oli vapautuneempi tavalla, joka muistutti Reverend Bizarren päivistä.
Ja voi että rakastin Reverend Bizarrea. Kun kaikki kymmenen vuoden
aikana kapseloitunut kaipuu takaisin bändin keikoille purskahtaa
kerralla pintaan, lopputulos ei ainakaan helpota keikkarapsan kirjoittamista. Reverend Bizarre oli varsin usein kokemuksena jostain sanojen ja
käsitteellistämisen tuolta puolen, ja taas huomaan olevani saman mykkyyden äärellä.
Takaisin nykypäivässä ja Korjaamolla, vola oli edelleen turhan lähellä kipurajaa, mutta Lord Vicar kuulosti silti puuroisen sijaan dynaamiselta. Aika lailla niin kuin Reverend Bizarre onnistui aina kuulostamaan massiiviselta tiloissa, jotka söivät pahasti muiden bändien sointia. ( Ja nyt olen jo maininnut Reverend Bizarren niin monta kertaa, että taidanpa tästä mennä pimeään
huoneeseen peilin ääreen hokemaan Reverend Bizarre Reverend Bizarre
Reverend Bizarre ja katsomaan millainen mörkö sieltä peilistä tulee
ulos!)
Ja Lord Vicar on kuitenkin Lord Vicar. Herkkyys herkempää ja rokkaavuus rokkaavampaa kuin Reverend Bizarrella. Ilmeisesti sama sanallistamisen vaikeus koskee molempia bändejä, koska harvoin jos koskaan huomaan kirjoittaneeni Lord Vicarista mitään järkevää - joskaan sen tuntemuksen nimeäminen ei sekään ole onnistunut. Rokkaavuuden olen maininnut aiemminkin, ja aina se silti yllättää puskista. Tämän kertaisessa yhteydessä, äärimmäisempien äänikudosten välissä se kuulostaa hyvin perinteiseltä. Perinne, josta piiskautuu kuitenkin illan pakahduttavinta antia. Tietyllä tavalla perinteisyyttä korostaa sekin, että taustavisualisaationa pyörii livekuvaa lavalta sen kummempien taidepläjäysten sijaan.
En aina muista sanoa sitä, mutta arvostan Kimi Kärkeä biisinkirjoittajana ja tunnelmanluojana aika kovasti. Ja ajan kuluessa arvostus on vain kasvanut.
Enkä saata olla hekumoimatta hiukan myös Hynnisen soiton saatanallista groovea.
Conan kuulosti jostain syystä rivakammalta kuin olin odottanut. Päävokalisoinnin hoitanut kitaristi rääkkyi varsin piinallisesti, mutta basistin tuottamista äänistä irtosi paljon enemmän viihdykettä.
Käsitys jäi silti tälläkin kertaa varsin pintapuoliseksi, sillä Tuhkimon lailla jouduin karauttamaan tieheni kesken keikan ehtiäkseni bussiin. Onneksi sentään kengät pysyivät jalassa.
Illan avasi Morbid Evils ja Albinö Rhino-yhteistyö. Jotenkin odottelin, että lavalla nähtäisiin kollaboraatiomeiningillä molemmat bändit yhtä aikaa, mutta sielläpä kävikin niin, että ensin soitti yksi kokoonpano, sitten toinen, ja äijelit soittimineen vaihdettiin kesken kaiken. Ihastelin erityisesti sitä, että rumpusettiä ruuvailtiin kovalla kiireellä biisien välissä. Vasta loppuvaiheessa lavalla taisi olla enemmän porukkaa kerralla.
 | |
| Morbid Evils + Albinö Rhino 15.10. 2016 |
 | |
| Morbid Evils + Albinö Rhino 15.10. 2016 |
Toinen kokoonpano oli sitten varmaankin Morbid Evils, taustavisualisaation pommisavuineen, jotka näyttivät pyörivän räjähtämisen sijaan luhistumisen suuntaan. Ja tosiaan lopuksi pommi ja pyramidit ilmestyivät valkokankaalle kaksoisvalotuksena.
 | |
| Morbid Evils + Albinö Rhino 15.10. 2016 |
Viimeksi Skepticismiä levynnauhoituskeikalla kristallin kirkkailla soundeilla kuulleena, tällä kertaa ääntä särkevällä ja kalloa halkaisevalla volyymillä seinistä kimpoillut ja kaikista pinnoista resonoinut urkudrone kuulosti äkkiseltään melko pöyristyttävältä.
 | |
| Skepticism 15. 10. 2016 |
 | |
| Skepticism 15. 10. 2016 |
 | |
| Skepticism 15. 10. 2016 |
Onneksi se ei kokonaan piilottanut esimerkiksi kitarapuolen haikeita hienouksia. No, olen ehkä joskus jossain nähnyt ja kuullut Skepticismiä paskemmillakin soundeilla, ja ollut silti innoissani. Osa viehätystä on kieltämättä painostavan pauhun kaiken alleen lanaava murskaavuus, mutta nyt kun siihen sisältyvistä sävyistä on paremmin perillä, niiltäkin jotenkin odottaa enemmän.
 | |
| Skepticism 15. 10. 2016 |
 | |
| Skepticism 15. 10. 2016 |
 | |
| Skepticism 15. 10. 2016 |
 | |
| Skepticism 15. 10. 2016 |
 | |
| Skepticism 15. 10. 2016 |
Lord Vicar, tuo arvaamattoman pitkäänkin odotettu. Ja samalla tuo mainostettu viimeinen tilaisuus nähdä bändi Hynninen bassonvarressa. Jos viimeksi tämän kokoonpanon nähdessäni mies piileskeli kainosti jossain nurkassa, nyt lavapresenssi oli vapautuneempi tavalla, joka muistutti Reverend Bizarren päivistä.
 | |
| Lord Vicar 15.10.2016 |
 | |
| Lord Vicar 15.10.2016 |
 | |
| Lord Vicar 15.10.2016 |
 | |
| Lord Vicar 15.10.2016 |
 | |
| Lord Vicar 15.10.2016 |
 | |
| Lord Vicar 15.10.2016 |
 | |
| Lord Vicar 15.10.2016 |
 | |
| Lord Vicar 15.10.2016 |
 | |
| Lord Vicar 15.10.2016 |
 | |
| Lord Vicar 15.10.2016 |
Enkä saata olla hekumoimatta hiukan myös Hynnisen soiton saatanallista groovea.
 | |
| Lord Vicar 15.10.2016 |
 |
| Conan 15. 10. 2016 |
 | |
| Conan 15. 10. 2016 |
 | |
| Conan 15. 10. 2016 |
 | |
| Conan 15. 10. 2016 |
tiistai 11. lokakuuta 2016
Jess And The Ancient Ones ja Lyijykomppania TVO:lla 8. 10. 2016
Jos kesällä tuli nähtyä Jess And The Ancient Onesin keikasta alku muttei loppua, nyt syksyllä tuli sitten tilaisuus nähdä toisesta keikasta loppu muttei alkua. En tiedä paljonko missasin alusta - sävelet sykkivät ulos ovesta kuin menneessä unessa kun ehdin paikalle ja ryntäsin sisään.
Ajattelin ottaa myös kuvia, ja tempaisin kassin pohjalta soijakaakaon. Varmaan kolmesti, ennen kuin käteen lopulta osui kamera. (Tosin lopputulosta läpi käydessä epäilin hetkittäin, olisiko kaakaolla saanut sittenkin parempia kuvia.)
Hillitön ja hurmaava oli taas svengi ja meininki. Valaistus sai taustakankaankin näyttämään punaiselta sametilta, vaikka oikeasti rievut olivat vihreitä.
Illan toinen bändi oli puolestaan jotain aivan muuta. Jos Jess And The Ancient Onesin taikamatto leijui pyörteilevän huurun päällä, Lyijykomppania oli jotain tavattoman kulmikasta, mutta silti hyvin vastaansanomattomalla tavalla mukaansa tempaavaa. Niin kuin kivivyöry.
On myös lystiä, miten Lyijykomppania kuulostaa aina Lyijykomppanialta, vaikka ilmeisesti ovi käy aina välillä. (Sain vastattavakseni haastavan kysymyksen, mistä kokoonpanosta olen pitänyt enemmän - enkä osannut vastata, kun en ollut kiinnittänyt edes huomiota kokoonpanon muuttumiseen.)
Tietyssä määrin Lyijykomppanian perintö kuuluu myös laajempaan kansansuosioon ponnistaneiden virtaviivaisempien tekijöiden taustalla, mutta kantaisä änkyröitsee edelleen omalla ladullaan. Ja juuri niin on hyvä.
----
Kaula-aukkokatsaus, ennen kuin yleisö ehtii pyytää:
Jess And The Ancient Ones: Anteliaita kaula-aukkoja.
Lyijykomppania: Konservatiivisia kaula-aukkoja.
 | |
| Jess And the Ancient Ones, 8.10.2016 |
 |
| Jess And the Ancient Ones, 8.10.2016 |
 | |
| Jess And the Ancient Ones, 8.10.2016 |
 | |
| Jess And the Ancient Ones, 8.10.2016 |
 | |
| Jess And the Ancient Ones, 8.10.2016 |
 | |
| Lyijykomppania, 8.10.2016 |
 | |
| Lyijykomppania, 8.10.2016 |
On myös lystiä, miten Lyijykomppania kuulostaa aina Lyijykomppanialta, vaikka ilmeisesti ovi käy aina välillä. (Sain vastattavakseni haastavan kysymyksen, mistä kokoonpanosta olen pitänyt enemmän - enkä osannut vastata, kun en ollut kiinnittänyt edes huomiota kokoonpanon muuttumiseen.)
 | |
| Lyijykomppania, 8.10.2016 |
 | |
| Lyijykomppania, 8.10.2016 |
 | |
| Lyijykomppania, 8.10.2016 |
Kaula-aukkokatsaus, ennen kuin yleisö ehtii pyytää:
Jess And The Ancient Ones: Anteliaita kaula-aukkoja.
Lyijykomppania: Konservatiivisia kaula-aukkoja.
maanantai 10. lokakuuta 2016
Swallow the Sun ja Insomnium Logomossa 7. 10. 2016
Paikalla edusti myös lämppäribändi Pressure Points, josta osuin näkemään vasta loppuhehkutukset ja lavalta poistumisen, joten eipä jäänyt oikein minkäänlaista käryä kummoinen bändi se oli. Paitsi että niillä oli paljon tukkaa.
Swallow the Sun nyt on tänä vuonna jo nähty kerran jos neljännenkin, ja silti aina yhtä odotettu. Ajoittain, mutta mielihyvällä. Uudestaan, uudestaan, huusivat teletapit ja taputtivat suuria karvaisia käsiään. Mitä näitä asiaintilaa kuvailevia fraaseja nyt on...
Keikka alkoi akustisen materiaalin puitteissa, kokoonpanokin laajennettuna kuin Tuskassa. Ihan Tuskan vedon veroista tunnelman hartautta ja maagisuutta ei silti tällä kertaa saavutettu. Ei ollut huono. Oli vaan erilainen. Oli... no, jollain tavalla tunnelmasta tuli hetkittäin mieleen Far From Sunin aikainen Amorphis.
Ehkä vertailukohta tuli mieleen siksi, että tietyllä tavalla keikkakokemuksen reunaehdot tuntuivat muuttuneen, ja mielessä käy onko aitauksessa seisoskelu niska kenossa lavalle killittäen sittenkään oikea tapa kuluttaa tälläistä musiikkia - akustisemman osuuden lopussa iskelmäkitarat ja jatsisempi rytmiryhmä tuovat mieleen jopa tanssilavameiningin, tai jonkunlaisen idealisoidun mielikuvan siitä.
Tunnelma oli toisaalta taas kerran jotenkin hyvin vedenalainen. Annan veden läpi siilautuvan sinisen auringon sokaista itseni ja maailman pinnan yllä virrata omia menojaan jonnekin kauas.
Metallisemman materiaalin pariin päästyä epäilyti jopa pääsikö se maailma virtaamaan jonnekin liian kauas, sillä hetkeen tarttuminen tuntui jotenkin vaikealta ja puraisevammasta materiaalista huolimatta etäiseltä.
Saattoi johtua toisaalta soundeistakin, joissa oli jotain pielessä tavalla, joka sai vähän väliä haromaan korvatulppia josko ovat pudonneet tai muuten huonosti mokomat, mutta vika tuntui tulppien sijaan olevan oikeasti soundeissa, koska sama vika jatkui läpi Insomniumin ja kuului yhtä häiritsevänä myös lähemmäs ovea, eli en pelkästään seissyt jonkun omille taajuuksilleni väärän vahvistimen edessä. Aiemmin on tuntunut Logomossa olleen soundit kohdillaan, joten harmillista tämmöinen.
Silti tuntui keikka loppuvan ihan liian pian. (Uudestaan, uudestaan, huusivat teletapit jne.)
Illan pääesiintyjä Insomniumin olen viimeksi nähnyt keikalla Music Bar Shadowssa - eli varmaan lähemmäs 12 kuin 10 vuotta sitten, veikkaisin. Lienee siis korkea aika päivittää käsitystä bändistä tähän päivään? Päivitys ei tosin ehkä ollut kaikkein onnistunein, kiitos sen edellä kuvaillun soundiongelman.
Tiedä häntää, onko tuoreimman, yhdestä biisistä koostuvan julkaisun esittelevä keikka myöskään se ihan otollisin vaihtoehto lähteä tutustumaan bändin tuotantoon. Ehkä. Ainakin ajoittain tulee mieleen, että siihenhän voisi tutustua ihan levylläkin! Tai ainakin päivittää käsityksen bändistä seuraavan kerran vähän lyhyemmän ajan kuluttua.
Taiteellisen kokonaisuuden perään seurasi sitten normisettiä. Yleisö ympärillä oli aivan pähkinöinä ja ilmeisesti oli kovia hittejä. Itse aloin kuitenkin tuntea olevani jotenkin väärässä paikassa tai väärällä aaltopituudella.
Swallow the Sun nyt on tänä vuonna jo nähty kerran jos neljännenkin, ja silti aina yhtä odotettu. Ajoittain, mutta mielihyvällä. Uudestaan, uudestaan, huusivat teletapit ja taputtivat suuria karvaisia käsiään. Mitä näitä asiaintilaa kuvailevia fraaseja nyt on...
 | |
| Swallow the Sun 7. 10. 2016 |
 | |
| Swallow the Sun 7. 10. 2016 |
 | |
| Swallow the Sun 7. 10. 2016 |
 | |
| Swallow the Sun 7. 10. 2016 |
 | |
| Swallow the Sun 7. 10. 2016 |
Saattoi johtua toisaalta soundeistakin, joissa oli jotain pielessä tavalla, joka sai vähän väliä haromaan korvatulppia josko ovat pudonneet tai muuten huonosti mokomat, mutta vika tuntui tulppien sijaan olevan oikeasti soundeissa, koska sama vika jatkui läpi Insomniumin ja kuului yhtä häiritsevänä myös lähemmäs ovea, eli en pelkästään seissyt jonkun omille taajuuksilleni väärän vahvistimen edessä. Aiemmin on tuntunut Logomossa olleen soundit kohdillaan, joten harmillista tämmöinen.
 | |
| Swallow the Sun 7. 10. 2016 |
Illan pääesiintyjä Insomniumin olen viimeksi nähnyt keikalla Music Bar Shadowssa - eli varmaan lähemmäs 12 kuin 10 vuotta sitten, veikkaisin. Lienee siis korkea aika päivittää käsitystä bändistä tähän päivään? Päivitys ei tosin ehkä ollut kaikkein onnistunein, kiitos sen edellä kuvaillun soundiongelman.
 |
| Insomnium 7. 10. 2016 |
 | |
| Insomnium 7. 10. 2016 |
Tiedä häntää, onko tuoreimman, yhdestä biisistä koostuvan julkaisun esittelevä keikka myöskään se ihan otollisin vaihtoehto lähteä tutustumaan bändin tuotantoon. Ehkä. Ainakin ajoittain tulee mieleen, että siihenhän voisi tutustua ihan levylläkin! Tai ainakin päivittää käsityksen bändistä seuraavan kerran vähän lyhyemmän ajan kuluttua.
 | |
| Insomnium 7. 10. 2016 |
 | |
| Insomnium 7. 10. 2016 |
 | ||||
| Insomnium 7. 10. 2016 |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)