Linnan pihalta vei soihduin valaistu tie sellaisille portaille, joita asiakkaana tulee harvemmin käytettyä, vaikka varmaankin linnan kirkkoa esimerkiksi häihinsä käyttävät tyypit varmaankin juoksevat niitä jatkuvasti, henkilökunnasta puhumattakaan. Keikkapaikan tavallisesta poikkeavaa sisustusta, kuten aidattuja penkkirivejä ja katosta roikkuvaa kirkkolaivaa sai myös ihastella kirkkaassa valaistuksessa, kuten koko keikkaakin. Harmillisesti kameran mielestä valaistus ei ollut yhtä kirkas kuin ihmissilmään, ja muutenkin sieltä omalta aidatulta penkkiriviltä sai vähän huonosti kuvia esiintyjistä alttarin edessä.
Lämmittelijän osassa tänä iltana oli Kimi Kärki, jota en vielä soolona ollutkaan todistanut, koska aika-avaruusjatkumossa on ollut semmoisia kummallisia reikiä, ettei ole tullut tilaisuutta.
 | |
| Kimi Kärki, 16. 2. 2019 |
Koska olen vanhemmiten kehittynyt karmeaksi keikkavetistelijäksi, suunnilleen kaikki kuultu itketti enemmän tai vähemmän. Kirkon penkit myös resonoivat soitetun suoraan selkärankaan, mikä oli vähintään erikoinen efekti.
...enkä kieltämättä olisi odottanut kuulevani Black Widow'n Come To The Sabbathia kirkossa, levyltä soitettuna ennen kuin Hexvessel aloitti settinsä...
 | |
| Hexvessel, 16.2.2019 |
 | |
| Hexvessel, 16.2.2019 |
Valoisassa samoillaan ilon ja ihmetyksen poluilla, ja vaikka välillä matka veisi kohti tummuvaa horisonttia, sen jälkeen odottaa aina uusi päivä ja uteliaisuus kurkistaa seuraavan nurkan taakse.
 | |
| Hexvessel, 16.2.2019 |
 | |
| Hexvessel, 16.2.2019 |
Jossain määrin masentavaa oli huomata, ettei tällaisellakaan erikoiskeikalla osa yleisöstä osannut olla hiljaa ja keskittyä musiikkiin, kun omien ruumiintoimintojen raportoiminen kaverille äänekkäästi kiinnosti enemmän. Ei tosin kiinnostanut ketään muuta kuin raportoijaa itseään. Mistä näitä jaarittelijoita aina oikein riittää?
