Jaa-a - retosteltuani toisaalla riippumattomuuttani ostaessani keikkalippuni itse, saan sitten toisaalta kivoja kutsuja kivoihin yksityistilaisuuksiin, joissa soittaa ties mitä, ja taas retostelen enkä yhtään häpeä. Retost! Retost!
Illan avasi
Lasten Hautausmaa - moniaalta kehuja kerännyt ja toisaalta itselleni entuudestaan nimeä lukuunottamatta tuntematon suuruus. Jotain tiettyä iskelmällisyyttä musiiki heijasteli (eivätkä tanssilavasävyt jääneet parketilla pyörähdelleeltä yleisöltä huomaamatta).
|
Lasten hautausmaa 21.1.2017 |
|
Tai oikeastaan kaiho ei ollut edes iskelmällisyyttä - se kuulosti autoilumusiikilta mittaamattomille metsätaipaleille, joita vain aurausmerkit valaisevat. Joltain, mikä on tarpeeksi kaukana menneisyydessä jäädäkseen tavoittamattomiin, ja silti koko ajan läsnä.
|
Lasten hautausmaa 21.1.2017 |
|
Illan ohjauspyörää reippaampaan ja metallisempaan suuntaan käänsi
Revocnikufesin Anthrax-covereillaan. Yleisö tosin vielä näin alkuillasta katseli menoa kohteliaasti kauempana lavasta, paitsi erittäin raivoisasti käskettynä. (Tosin, kuten havaittua, oikea Anthraxkaan ei välttämättä saa ihmisiä pysymään lavan edessä...)
|
Revocnikufesin 21.1.2017 |
|
|
Revocnikufesin 21.1.2017 | |
Myös päivänsankarit kutsuttiin mukaan lavalle osallistumaan, mikä oli sangen mukava ele.
|
Revocnikufesin 21.1.2017 | |
Bändin taholta Indiansin spiikkaaminen sillä kuinka on valkoisella lihaasyövällä heteromiehellä niin vaikeaa oli kuitenkin - no, aika älytön veto. Jos omat valinnat tuntuvat keski-ikäisenä epätyydyttäviltä, se on kuitenkin aika ensimmäisen maailman ongelmia verrattuna alkuperäiskansojen ihmisoikeuksiin tai niiden puutteeseen. Ja jos oikeasti harmittaa, että joku biisi ei kerrokaan pelkästään ensimmäisen maailman ongelmista, voisikohan sen jättää soittamatta? No, tietysti Indians on kova biisi, ja jos menisin ihan vasiten katsomaan Anthrax-covereita, voisin aika lailla odottaa kuulevani myös sen. Lienee cover-settien kokoaminen semmoista tasapainoilua aina - soitetaanko biisit jonkun tietyn periaatteen mukaan vai leikitäänkö elävää jukeboksia. Ja kiinnostaako lopulta kiviäkään jonkun cover-bändin laulajan poliittiset mielipiteet, vai olisiko ne syytä säästää vaikka originaalimateriaalia soittavan bändin keikoille, jos sellaista löytyy... (Ja joo, tajuan kyllä, ettei yksityistilaisuudessa voi olla varma moniko välispiikki on lopulta jatkumoa jostain vuonna 1992 pettuleipää kannonnokassa syödessä alkaneesta kuittailusta. Istuipahan vaan kokonaisuuteen niin huonosti että pisti pahasti korvaan.)
Seuraavaksi
Pyhä Klaani soitti
Dingo-covereita. Hetkinen, Dingo? Jotenkin yllättävä artistivalinta - tai ehkä ei niinkään. Dingo oli kuitenkin aikalaisiinsa varsin väkevästi vaikuttanut sukupolvikokemus, josta jokaisella sen vaikutuspiiriin joutuneella oli mielipide. Itsehän kuuluin ala-asteella Dingonvastustamisseuraan, jossa oli noin kolme jäsentä, kun kaikki muut olivat faneja. Sillä taustalla ei liene sattumaa, etten ole osunut koskaan näkemään oikeaa Dingoa livenä, joten Pyhän Klaanin vertailu alkuperäiseen perustuu lähinnä tallenteisiin. Enkä myöskään tiedä millaisia keikkasettejä esikuva on soitellut, joten ilmeisimpien hittien sekaan siroteltujen, vähemmän radiosta raikuneiden rallien kuvittelen olevan mahdollisesti merkityksellisiä henkilökohtaisemmalla tasolla - koska ilmeisesti bändillä ja toisella päivänsankareista oli enemmänkin yhteistä historiaa.
|
Pyhä Klaani 21.1. 2017 |
|
Eipä silti, mukavasti rokkasi, ja yleisö oli selvästi pähkinöinä. Oli lystiä kuulla Autiotalosta kitarapainotteisempi versio kuin tallenteilla on tullut vastaan. Bändin ulkoasussa oli glam-henkistä värikkyyttä, vaikkei sentään oltu vedetty kasariövereitä. Laulaja emuloi myös hyvin uskottavalla soundilla Neumannin ohutta ja värisevää ääntä, mutta artikuloi huomattavasti selkeämmin.
Dingon yleinen toiveikkuus pisti miettimään, etenkin vertailukohtana Lasten hautausmaan tummuuteen. En ole varma toimiiko perinteinen itä-länsi-jako juuri tässä yhteydessä, vai onko kyse ehkä sittenkin 1980- ja 2010-lukujen eroista.
Skyforgeria tältä illalta oli odotettukin. Spesiaalitapahtumassa soitettiin tietysti spesiaalisti akustinen folkkisetti, vaikka kuulemma muuten folkkisetit on jo jätetty historiaan. Kelpasipa sitä kuunnella silti, tai juuri sen vuoksi! Kokoonpanokin oli puoliksi vaihtunut sitten viime näkemän.
|
Skyforger 21.1.2017 | |
|
Nyt oli mukava kuulla myös Petersin tarinointia setissä kuultujen kansanlaulujen taustoista ja aihepiireistä. Toistuva teema on ollut sotaan lähtö, ja vaikka vallat ja väet ovat vaihtuneet ja vuosisatojen saatossa sodittu aina uusia sotia, yhtä epävarmaa on ollut eron hetkellä, pääseekö lähtijä enää koskaan palaamaan kotiinsa. Suomalaisittain mielenkiintoinen yksityiskohta oli mm. se, että samoihin aikoihin on jouduttu tsaarin armeijaan Baltiasta kuin täältäkin.
Sotalaulujen lisäksi mukana oli myös rituaalilauluja, kuten miekan taontaan liittyvä Zobena dziesma - ja pojan mieheksi tulosta erinäisten kokeiden kautta kertova Zirgi zviedza (jota bändi luonnehti "latvialaisen kansanmusiikin We Will Rock Youksi" - ja tiettyä rytmistäkin yhtäläisyyttä toki löytyy.)
|
Skyforger 21.1.2017 | |
Levyttämänsä materiaalin lisäksi Skyforger yllätti myös parilla uutuudella - vanhalla perinnelaululla, joka oli ensi kerran tallennettu samana vuonna kuin Skyforger levytti debyyttilevyään, ja coverilla latvialaisen kansanmusiikkiyhtyeen tuotannosta.
Jouhikkoa muistuttavan gigan monipuolisuus instrumenttina pääsi taas yllättämään vähän puskista - vaikka niinhän ne on instrumentit kuten ne soitetaan!
Illan viimeisenä bändinä soitti juuri edellisen kanssa kiertänyt
Ereb Altor setillisen
Bathory-covereita. Stemmat kajahtivat todella komeasti, mutta vähempää näiltä tekijöiltä tuskin voisi odottaakaan.
|
Ereb Altor 21. 1. 2017 |
|
(Hienosti olen muuten merkinnyt muistiin "tykkään basistin soundista" ja jättänyt erittelemättä, oliko kyse bassosta vai laulusta, kun kommentti oli suoraan stemmakommentin perässä. Ehkä molemmista!)
|
Ereb Altor 21. 1. 2017 | | |
|
Ereb Altor 21. 1. 2017 | |
Toinen päivänsankari ja promoottori sai taas kutsun mukaan lavalle.
|
Ereb Altor 21. 1. 2017 | |
Tässä vaiheessa iltaa hillittyys oli jo enimmäkseen karissut yleisöstäkin, vaikka isoimmasta mylläkästä pitkin salia vastasivatkin kiertuetoverit.
Oli kyllä mainiot kekkerit kaikkineen. Ja varsin monipuolinen, mainio keikkakattaus!