perjantai 24. helmikuuta 2017

the Kolmas ja Verde Kirjakahvilassa 11. 2. 2017

 ...kun keikalle lähtee vähän ex tempore ja työiltana, saattaa käydä niin, että useampikin illan esityksistä jää näkemättä. Esimerkiksi nyt kävi niin.  Kokeellisen musiikin iltamassa oli ollut tarjolla laajempikin bändikattaus, mutta niinpä vain könysimme paikalle kesken kolmantena soittaneen the Kolmannen keikkaa, jonka jälkeen tarjolla oli enää viimeinen esiintyjä.


 Nähdyn ja kuullun otannan perusteella matkalaukuissa keskittyneinä näperrelleistä äijistä koostunut the Kolmas oli varsin rytmikästä tavaraa. Ensin kuulosti siltä, että juna ei lähde veivaamatta käyntiin, mutta kerran käyntiin lähdettyään alkaa flirttailla ja suorastaan sekoilla ties minkä polttomoottorien, roottorien ja herhiläiskunkelssien kanssa! Hauskaa.

The Kolmas 11.2.2017
Verde kiikutti framille melkoisen valikoiman erilaisia instrumentteja, joista osan saattoi mielikuvissa yhdistää perinteisempään bändisoitantaan, osa taas näytti erilaisilta uniikkiluomuksilta.  Perinteisempiäkään instrumentteja ei tosin aina välttämättä käytetty perinteisin tavoin, vaan esimerkiksi kitaran kielten kitkasta kaulaa vasten irtosi äänikudosta siinä missä niiden näppäilystäkin.

Verde 11.2.2017
Alun lokkien huudoista saattoi päätellä tämän esityksen juhlivan läheisempää luontosuhdetta kuin edeltävän esiintyjän retrofuturististen liikennekuulokuvien. Luontoäänet muodostivat osansa äänimaisemista läpi koko setin, ja päällimmäiseksi tunnelmaksi  kuulokuvista muodostui joutilaisuus, kuin katsoen pilvien kiitoa taivaalla.

Verde 11.2.2017
Jykevämpi rytmi puski ilmoille vasta vessaharjalla soitetun shamaanirummun myötä - ja senkin jälkeen tunnelman joutilaisuus palasi.

Verde 11.2.2017
Rytmipuoleen liittyy myös lopulta jännittävimmäksi seurattavaksi noussut instrumentti - luilla soitettavat sähkörummut (tmv?), joista lähti perusnaputusten, kolausten ja suhausten lisäksi myös ainakin tiaisten ja naakkojen ääniä.

Verde 11.2.2017
Verde 11.2.2017
Setin päätöskappale toimi kitaramelodian varassa, josta sai korvakin kiinni eri tavalla. Ehkä juuri siksi, että siinä oli jotain perinteisempää tulokulmaa.

Osalla muista kielisoittimista oli ilmeisesti joitain soundiongelmia. Tässä välissä täytyy myös pahoitella heikkoa kuvanlaatua, jonka ansiosta uniikkisoittimista saa lähinnä viitteellisen tai olemattoman kuvan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti