Kesäkuun aloitti Amorphis kahdella keikalla. Bändin 30-vuotisjuhlavuodesta on jo tullut ikimuistoinen, joskin vähän eri tavalla kuin kukaan olisi odottanut ja toivonut! Toinen kahdesta saman vuorokauden sisään striimatusta keikasta oli suunnattu erityisesti Amerikan ja toinen Euroopan aikavyöhykkeille katsojien kannalta mukavaan aikaan, mutta molemmat pystyi lipun maksaneena katsomaan pari päivää jälkikäteen. Työpäivän aamuna kolmelta livenä pyörineen ensimmäisen keikan katsoin ihan suosiolla vasta iltapäivällä tallenteena, seuraavaa vetoa odotellessa. Ei kesää ilman Amorphista, joten nyt voi kesä virallisesti tulla! Keikkojen tunnelma yleisesti oli varsin kohottava, ja muistui mieleen, miten on niitä useinkin nähtyjä artisteja ehtinyt tulla ikävä kun ei ole paikan päällä pidettäville keikoille päässyt.
Keikat oli ilmeisesti kuvattu Kaapelitehtaalla, ja kokoonpano aseteltu ympyrään, jota kamera kiersi, tavallisten keikkojen rivistä poiketen. Oli ilahduttavaa saada tämän asetelman kautta parempi näkymä rumpalin työskentelyyn, siinä missä tavallisella keikalla tämä jää yleisöstä katsottuna taka-alalle. Toisaalta kahdesta keikasta ensimmäisellä kameran liike tuntui vähän turhankin itsetarkoitukselliselta, varsinkin kun paikallaankin pysyvät kamerat kuvasivat pyörivien valojen takaa, jotka saivat kuvakenttään vilistämään palkkeja. (Harvemmin tulee matkapahoinvointia kotona oman koneen ääressä istuessa, joten välillä parempi vaihtoehto oli vain kuunnella ja puuhastella muuta toisessa välilehdessä). Ensimmäisellä keikalla ei myöskään zoomattu nimeltä esiteltyihin soittajiin ajallaan, vaan piti odottaa että kiertävä kamera pääsee oikeaan soittajaan asti käytyään ensin kaikki muut läpi, millä välin soolo oli tietysti jo loppunut. Toinen keikka vaikutti visuaalisesti rauhallisemmalta ja harkitummalta, joten voi olla, että ensimmäinen meni kuvauksen osalta vähän harjoittelun tai aamun pikkutuntien piikkiin.
Settilista oli kahdella keikalla puoliksi sama ja puoliksi eri - mikä kokemukseni mukaan vastaan aika pitkälti sitä, minkä verran settilista on vaihdellut myös perinteisemmillä keikoilla. Tietyt hitit soitetaan aina, mutta niiden järjestys setissä voi vaihdella, ja niiden lisäksi soitetaan sitten vaihtelevasti muuta. Esimerkiksi Elegyltä soitettiin toisella keikalla On Rich And Poor ja toisella Against Widows. Tietystä 30-vuotisjuhlaleimasta huolimatta molemmat keikat olivat bändiltä enemmän sellaisia peruskeikkoja, jollaisen voisi kuulla vaikka festareilla - ja varsinaiset erikoisuudet on sitten varmaankin säästetty niille tuleville vuosikymmenkohtaisille spesiaalikeikoille, joiden ajankohtaa on jouduttu koronatilanteen takia siirtämään useampaan otteeseen. Tietysti bändi joutuu mahdollisimman laajalle yleisölle suunnattuja settilistoja miettiessään tasapainoilemaan sen kanssa, että (ilmeisesti kasvava) osa uudempaa fanipohjaa ei tunne vanhempaa materiaalia kuin keikoilta, siinä missä vanhat fanit tuppaavat toivomaan jotain oman nuoruutensa suosikkeja joka tapauksessa. Euroopan settilista tuntui jakaantuvan tasaisemmin useamman levyn kesken, siinä missä Amerikan settilista painottui uusimman ja Talesin puoleen.
Koska katsoin ensimmäisen keikan tallenteena, en tiedä oliko lähetyksessä ollut häiriöitä. Toinen livenä katsottu ilmeisesti jumitti useammalla katsojalla - mikä voi tietysti johtua näiden yhteyksistäkin, koska valokuitua pitkin keikka pelitti koko ajan vallan mainiosti ja viiveettä, kunnes katkesi äkkiä Death Of A Kingin kohdalla, ja yhteys lähetykseen palautui vasta biisin jo vaihduttua. Ajattelin, että täytyy katsoa sitten uusinta jossain välissä, mutta kompastuskiveksi muodostuikin se, että tallenne oli katsottavissa vain kaksi päivää ja olisin ehtinyt palata sen pariin vasta kolmantena. Täytyy sanoa, että viikon tallenne-ajat ovat olleet sopivampia varsinkin näin loppukeväästä/alkukesästä kun on ollut muutakin tekemistä, vaikka kahden päivän tallenneaika olisikin ollut alkukeväästä riittävä kun sitä muuta tekemistä ei liiemmälti ollut. Ja vaikken tiedäkään, mistä lähetyksen kyykkääminen johtui, muistuu silti mieleen että esimerkiksi Lordin striimikeikan kerrottiin kyykänneen alustan tarjoajaan kohdistuneen palvelunestohyökkäyksen takia. Miten rajoittuneita ja ilkeitä ovat ihmiset, jotka tekevät palvelunestohyökkäyksiä keikkastriimeihin tai yrittävät kalastella toisten luottokorttitietoja valestriimisivuilla? Meinaan noita jälkimmäisiä näkyy kuhisemalla joka ikisen nettikeikan mainoksissa, myös ilmaisten keikkojen. Soittaisivat itse, niin joku voisi heidänkin striimejään vapaaehtoisesti katsoa tai niistä jopa joitain roposia maksaa - mutta kun sen eteen täytyisi nähdä enemmän vaivaa! Olisi semmoinen vaiva kyllä huomattavasti paremmin käytettyä aikaa.
Vastavirran striimitkin on edelleen kohdillaan, vaikka niissä on nyttemmin yleisöä myös paikan päällä. Punk Lurexin olen muistaakseni nähnyt livenä S-Osiksella joskus... nolkytluvun alkupuolella? (Vai olikohan se Punk Lurex O.K?) Muistojen verestäminen oli siis paikallaan. No mutta tämähän oli lysti. Tarttuvaa rallia toisen perään. Ja niin on saman kokonaisuuden toisellakin bändillä - Pojat. Punk Lurexilla tosin taisi olla kantaaottavampia sanoituksia. Entuudestaan tunsin Pojilta Ramo-cover Lemmikkihautuumaan, jota tietysti pantattiin keikan viimeisimpien biisien joukkoon, joskin muutama muukin sitä taisi livechatin mukaan odotella. No, olipa varsin aiheellista tutustua sitten muuhunkin materiaaliin keikan myötä, sillä tarttuvia ralleja ja lystejä sanoituksia riitti täälläkin.
Suden Aika oli esiintynyt jo ennen noita punkkikeikkoja, mutta muistin vasta niiden jälkeen sen jääneen ajallaan kuuntelematta, enkä ollut ihan varma kuinka kauan se olisi vielä netissä katsottavissa, joten laitoin sen tietenkin soimaan heti perään. Että kerrankos sitä hyppää sieltä ramopunkista moniääniseen lauluun ja perinnesoittimien soitantaan! Muistelin yhtyeen olleen tuttu vain nimeltä, mutta yllättäen tuttuja kappaleitakin oli useampia. Täytynee nostaa Vejen Vasara taas omille soittolistoille.
Erja Lyytinen äänestettiin tässä taannoin maailman toiseksi parhaaksi kitaristiksi ja varsin pian sen päälle hän bändeineen striimasi keikan Kuopiosta Novapoliksen katolta. Kyllä se on aina komiaa kun striimikeikalla tarjotaan vielä jotain sellaista, mitä olisi vaikeampaa toteuttaa klubikeikoilla. (Tai areenakeikoillakaan sen puoleen.) Kauniit maisemat, hyvä svengi, karkkiväriset kitarat ja silminnähtävä helle yhdistyivät mitä kesäisimmäksi kokonaisuudeksi. Ja kyllähän se kitara komeasti soi. Alkaa kuulostaa siltä, että täytyy joskus tulevaisuudessa käydä Erja Lyytistä kuuntelemassa myös paikan päällä keikalla - siis livenä, ei vasiten katolla. Keikkaan kuului myös mainoskatko ja nauhoitettu haastattelu. Tosin tietysti myöhemmin uudestaan tsekkaillessa, että mitä jäikään tuoreeltaan väliin kun pamahdin linjoille kesken keikan, oli kätevää myös hypätä yli mainokset.
Kappas keppis, Battle Beastkin striimasi taas, ja tällä kertaa koko keikka kuului samaan hintaan ilman vaihtoja ilmaisen ja maksullisen kanavan välillä. Selvästi on tekeillä joku sarja, jossa bändin jäsenistä joku on vuoron perään kipeänä, koska edellisen kerran jälkeen toipunut basisti oli nyt pirteänä menossa mukana, mutta kitaristi istui tuolissa umpisuolileikkauksesta toipumassa ja näytti illan mittaan varsin voipuneelta. Muuten oli taas muiltakin keikoilta tutut elementit mukana showssa, ja yhtä hömelöt jutut välispiikeissä kuin aina ennenkin. Jälkikäteen katsottuna jäi näkemättä, oliko faneilla chatissa yhtä hömelöt jutut, vaikka ehkä juontaja tähän suuntaan välillä vihjailikin. Se kieltämättä on ollut striimikeikoissa hauskaa, että fanit eri puolilta maailmaa pääsevät yhtä aikaa saman keikan ääreen. Kunkin bändin yleisöllä on hiukan omanlaistaan yhteisöllisyyttä, mikä usein kukkii siellä chatti-ikkunoissa.
Nyt kun heinäkuun ja höllentyvien rajoitusten myötä alkaa taas elävä musiikki siirtyä klubeille (ja joku kiintoisalta vaikuttava kööri jää katsastamatta ihan siitä syystä, että ne eivät striimaakaan keikkaansa vaan pelkästään soittavat paikan päällä jossain toisella puolella Suomea, jonne ei nyt päivän varoitusajalla pääse ja liputkin on myyneet loppuun), sitä huomaa toivovansa, että striimikeikat säilyisivät silti osana repertuaaria, tavallisten keikkojen rinnalla.
