perjantai 23. syyskuuta 2022

Ruuhi ja Evoken Utopiassa 3.8.2022

Illan avausbändi Ruuhi oli uusi tuttavuus, johon tutustuminen jäi vähän lyhyenlännäksi. Ensivaikutelma lönköttelytahtiin suomeksi lauletusta metallista viittasi Moonsorrown suuntaan, mutta kyllähän sieltä hiukan enemmän tuomion katkua leijui loppua kohti, vaikka kansanmusiikkivaikutteet olivat nekin ilmeisiä.  Seurueessa joku ihasteli kahden laulajan tulkintaa, mutta totta puhuen se kuulosti hiukan siltä, että on vielä tekijöilleenkin melko uusi asia ja tulee paranemaan ajan ja harjoittelun myötä. Laitetaan siis kategoriaan "lupaava, täytynee katsastaa toistekin."

Ruuhi 3.8.2022

Illan pääesiintyjä Evoken taisi saapua suoraan iltalaivalta lavalle, ja soundcheck venähti lopulta tuntiin. Ei mikään erityisen herkullinen aikataulu esiintyjällekään. Kun lopulta pääsi soitto soimaan, niin melkoisessa rannattomassa autiudessa kellumista se kyllä  tajunnan kankaalle maalaili. Rannattomassa autiudessa, jossa sinileväpuuron alla kuhisevat ankeriaat ja muut kummat otukset, ja satunnaiset kaaosrypistykset sen keskellä kuulostivat tunnistamattomaksi limoittuneilta jätepyörteiltä.


Evoken 3.8.2022

Evoken 3.8.2022


Evoken 3.8.2022


keskiviikko 21. syyskuuta 2022

Amorphis Logomon terassikesässä 21.7.2022

 Kun hyvä perinne nähdä Amorphis livenä ainakin kerran kesässä (tai edes vuodessa) jatkui koko pandemiankin ajan, ei sitä tietenkään kannata enää sen jälkeen keskeyttää.  Tämän kesän tilaisuus oli festareiden sijaan yksittäinen ulkoilmakeikka Logomon pihamaalla, jossa välillä junat suihkivat ohi kuin Kaisaniemen aikaisessa Tuskassa ikään. Äänentoisto oli kylläkin sillä volyymillä, että junia ei edes kuullut.

Amorphis 21.7.2022


Amorphis 21.7.2022

Settiä on muokattu sitten viime näkemän, uuden Halo-levyn kappaleet saavat osuutensa ja edellisen levyn hitti the Bee on siirretty encoreen. Video taustalakanana on uusi lisä sekin - joka kappaleelle on tehty omia visualisointejaan, ja Amongs Stars esitetään kappaleen promovideon kanssa niin, että Anneken osuudet tulevat nauhalta. Tosin osa visualisaatioista saa melko läheltäkin otetut kuvat näyttämään pikselisiltä.

Amorphis 21.7.2022


Amorphis 21.7.2022

Uusissa kappaleissa on myös Koivusaarelle örinäosuuksia - sen lisäksi, että Into Hidingissa on suorastaan molempien Tomien duetto. Onhan tuo mukavaa, että kunniakas historia kulkee mukana nykypäivään ja tulevaisuuteen. 

Amorphis 21.7.2022

Kieltämättä hyvässä perinteessä nähdä Amorphis vähintään kerran vuodessa on puolensa ja puolensa - perushyvistä mukavista kesäkeikoista harvemmin enää tässä vaiheessa keksii mitään erityisempää sanottavaa, varsinkin jos muistiinpanoihin on raapustanut lähinnä settilistaa muiden huomioiden sijaan. Eipä se sitä silti muuta, että mukava fiilis näistä keikoista yleensä jää.

Sauna Open Air 9.7.2022

Ennen pandemiaa festareita järjestettiin vielä kaupunkien keskustoissa. Nyt näkyy Sauna Open Airkin muuttaneen jonnekin lähiöön. Tampere on kuitenkin sen kokoinen kaupunki, että joukkoliikenne toimii ja niinpä keskustasta festarialueelle ja festarialueelta keskustaan pääsee yhdessä hujauksessa. 

Kun ehdin perille, narikkaan jonottaessa mietin, että mikäs se on tämä kasaribiisi, kun kuulostaa tutulta ja samaan aikaan vieraalta, mutta kyseessä onkin settinsä jo aloittanut Reckless Love. Kovin on hilpeää ja hyväntuulista - ja kuulostaa myös hämmentävän paljon Brother Firetribeltä. Kun ehdin lähemmäs lavaa, sieltä jo laulaja kyseli "onks teillä kaikki hyvin?", ja ennen kuin olin ehtinyt loppuun ajatusta siitä, pitäisköhän huutaa vastaukseksi "ei", tämä jatkoikin siitä, että teillä ei voi olla kaikki hyvin koska olette jossain Tampereella katsomassa Reckless Lovea. Olen aiemmin saanut käsityksen, että itseironia olisi glamrockissa varsin harvinaista, mutta sitä viljellään myöhemminkin kommenteilla taustanauhakohuista, koska riemukkaan juustoiset kasarikoskettimet soivat nauhalta. Tosin en ole ihan varma, onko Reckless Love sittenkään glamrockia, koska kasarimuodista on eläinkuosisten jumppatrikoiden ja huivien sijaan valittu ylle pastellisävyiset kesähousut, jotka toki henkivät tiettyä huolettomuutta ja vaurautta nekin. Päivän positiivinen yllättäjä - ennakko-odotuksia ei oikeastaan ollut, mutta kyllähän tällainen hyväntuulinen meininki festaripäivään sopii vallan mainiosti.

Reckless Love 9.7.2022

Reckless Love 9.7.2022


Reckless Loven itsetietoisen hattaran jälkeen isolla lavalla sisäänpäinkääntynyttä bluespohjaista tunnelmointia soittanut Graveyard tuntui olevan kotoisin suorastaan toisesta universumista. (Oliskohan muuten eka kerta, kun käy niin että suomalainen esiintyjä onkin synkisteleviä ruotsalaisia hilpeämpi?) Tai jos Reckless Love oli värikkäistä likööreistä ja makusiirapeista sekoiteltu paukku, Graveyard oli se illan viimeinen viski nuhjuisen punaisen samettisohvan nurkassa. Muistelin, että viimeksi nähtynä Graveyard olisi ollut kovin hilpeä, mutta voi olla, että siitäkin keikasta on jo yli kymmenen vuotta, ja siinä ajassa ehtii tuotanto kehittyä suuntaan jos toiseen. Jopa reippaammat kappaleet viehkuroivat syvällä jossain sisäavaruudessa. Introverttia retrorokkia.

Graveyard 9.7.2022

Graveyard 9.7.2022



Graveyard 9.7.2022

Teini-ikäisenä muistan olleeni harmissani, kun Klamydia soitti naapurikaupungissa keskellä talvea, enkä päässyt sinneKÄÄN, koska kukaan tuttu jolta olisi kyydin voinut pummata, ei ollut menossa. Se oli varsin yleistä niihin aikoihin. Tästä hyvästä en ole tainnutkaan Klamydiaa nähdä keikalla ennen kuin nyt. Yllätyin hiukan, kun settiin kuului kappaleita jo sieltä teinivuosieni ajalta (Minäminäminä ja Huipulla tuulee). Sekä bändi että yleisö ovat tainneet kasvaa yhdessä, koska tuoreemmassa materiaalissa käsiteltiin kovasti perhe-elämän arkea, ja se näytti myös vetoavan mukana laulavaan yleisöön. Olipa Klamydiakin varsin hyväntuulinen pläjäys, mikä jotenkin vielä korosti sitä Graveyardin joukosta erottumista...

Klamydia 9.7.2022


Sittenpä pääsikin ääneen illan odotettu esiintyjä eli Skid Row. Nyttemmin laulajana on tosi-tv:n kautta uralleen lähtölaukauksen saanut nuori ruotsalaiskaveri Erik Grönwall, joka kuulostaa hyvältä. Taisin lukea jonkun valituksen hänen ulkoisesta habituksestaan, mutten ole ihan samaa mieltä. Nykynuorten rock-muoti taitaa erota jonkun verran siitä, mitä se oli siihen aikaan kun Skid Rown muut soittajat olivat nuoria, ja kun laulajalla ja muulla bändillä on varsin reilusti ikäeroa, kyllähän se saa ulkoisestakin olemuksesta näkyä. (Okei, nyt myönnän luulleeni Erikiä ulkoisen habituksen perusteella parikymppiseksi, mutta pikaisen googletuksen perusteella hän on sittenkin jo kolmekymppinen. On sitä ikäeroa muuhun bändiin silti kaksi vuosikymmentä ja ylikin.) Nyt Erik vaikutti hyvin riemukkaalta ja rennolta esiintyjältä, pelkään että jos hänen pitäisi yrittää esittää ulkoisesti paljon vanhempaa rokkaria, se saattaisi muuttaa esiintymistä  väkinäisempään suuntaan. Perinteiseen ruotsalaiseen tyyliin hän kosiskeli yleisöä huutelemalla kippistä ja vittusaatanaa. Onneksi ei sentään "ei saa peittää"...

Skid Row 9.7.2022

Skid Row 9.7.2022

Varsinainen veikeä showmies ja jatkuvasti kontaktissa yleisöön on myös kitaristi Scotti Hill. 90-luvun julistelehtien sivuilla hän taisi jäädä vähän sievempien bänditovereiden varjoon, mutta lavalla kyllä ottaa paikkansa, ja luo vaikutelman että siinäpä vasta mainio veikko.


Skid Row 9.7.2022

Koronan alta siirtynyt ja sittemmin peruttu keikka olisi ilmeisesti ollut osa Slave To The Grind-levyn 30-vuotisjuhlakiertuetta. Tai ainakin sen suuntaisia toiveita pääsi jossain vaiheessa heräämään, ennen kuin pandemia jyräsi nekin alleen. Nyt keikkasetti yhdisteli Slave To The Grindin ja ensimmäisen levyn antia varsin samalla tavoin kuin viimeksi Helsingissä nähty keikka - vaikka olikin mahtavaa kuulla heti aluksi Slave To The Grindin nimibiisi ja hiukan yllättäen sen perään the Threat (joka oli nuoruudessa kovin tärkeä biisi, mutta jota en olettanut varsinaiseksi livesuosikiksi), en olisi pahastunut jos kyseistä levyä olisi painotettu enemmänkin. Debyyttilevyn Big Guns-rallatus näiden perään lässäytti tunnelmaa sen verran, että sen olisi mielestäni voinut vaihtaa johonkin tuoreempaan tai edes parempaan - näinköhän Big Guns on Skid Rowlla samanlainen joka keikan kiviriippa kuin Thorilla Keep The Dogs Away, vaikka parempaakin materiaalia löytyisi... Onneksi muut debyyttilevyn valinnat olivat pakollisia nyyhkyballadeja lukuunottamatta menevämpää materiaalia, ja niihin nyyhkyballadeihinkin saatiin puhallettua livenä sellaista hehkua, mitä ei radiosoitossa kuule.


Skid Row 9.7.2022

Ainoa uusi biisi koko setissä oli tulevan levyn single Gang's All Here, vaikka varmaan myös edellisellä Helsingin keikalla kuultu silloisen tuoreen levyn single olisi ollut ainakin osalle täkäläisistä kuulijoista tuttu. Sinänsä oli iloista nähdä miten Erik selvästi syttyi esiintyjänä laulaessaan oman aikansa biisiä. Jos nyt yhden biisin perusteella voi jotain arvella, tuntuu että Skid Row olisi menossa tyylillisesti takaisin debyyttilevyn suuntaan simppelintarttuvine kertosäerallatuksineen. Tosin yksi biisi on vain yksi biisi - olisipa luvassa myös jotain mikä muistuttaisi enemmän Slave To The Grindin metallisemmasta menosta.



Skid Row 9.7.2022