Näytetään tekstit, joissa on tunniste Testament. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Testament. Näytä kaikki tekstit

perjantai 15. syyskuuta 2017

Porispere, Pori 4.8.2017

(No shit Sherlock - rupesin ihmettelemään vasta tätä otsikoidessa, että mikähän logiikka tässä "festarin nimi, kaupunki"-otsikoinnissa on verrattuna klubikeikkojen otsikointiin mainitsematta kaupunkia erikseen. Ei varmaan mikään. Jatketaan.)

Aluetta lähestyessä siellä jo Kotiteollisuus soitteli päälavalla kepeässä kesäsateessa. Kokoonpano on kasvanut sitten viime näkemän, josta on vierinyt tavattomasti aikaa - onkohan yhtyeessä jälleen joku Hullu Ukko? Kokoonpanon lisäksi myös karvat ovat kasvaneet sitten viime näkemän. Minähän tykkäsin Kotiteollisuudesta silloin, kun Hynynen oli vielä kalju, ja lakkasin käymästä keikoillaan siinä vaiheessa kun tällä oli polkkatukka hiukan alle korvien.

Rahojen sijoittamista muiden bändien keikkalippuihin edesauttoi aikanaan se, että Kotiteollisuus kehittyi julkaisuillaan ihan eri suuntaan kuin oma musiikkimaku. Nyt oli sitten aika todeta, että livenä musiikissa on edelleen sellaista potkua, joka myöhempien aikojen levyiltä loisti poissaolollaan.
Kotiteollisuus 4.8.2017
Asiaan saattoi myös vaikuttaa se, että ehtiessäni lavan läheisyyteen pilkistämään miltä siellä nyt näyttää, hyrähti käyntiin myös hittimedley sen ajan kappaleista, jotka minäkin vielä muistan sieltä viimenäkemältä. Vuonna yksi ja kaksi sekä Kielletyn puun hedelmä rokkasivat ja rullasivat suorastaan nostalgisen kurittomasti, mutta uudemmat kappaleet kuulostivat taas aikuisrock-kauden Apulannalta, ja jouduin toteamaan etten selvästikään ole ympäröivän yleisön kanssa samaa mieltä niiden hitikkyydestä.

Mutta joo - ehkä Kotiteollisuus livenä toimii juuri siksi, että se on niin simppeliä ja keskittyy hauskanpitoon.

Thor 4. 8. 2017
Seuraavana hiukan pienemmällä energia-lavalla (! Miten sopivaa!) esiintyi niin ikään hyvin simppeliä raskasta rokkia soittanut Thor, mutta tällä olikin pääosassa show pelkän musiikin tai hauskanpidon sijaan. Bändissä tällä hetkellä soittavat nuore(mma)t muusikot ovat ilmeisen vaihdettavissa (jopa siinä määrin, että esitellessään bändiä laulaja sekoili siinä, kuka mitäkin soittaa) ja konsepti henkilöityy laulajaansa.

Thor 4. 8. 2017 
Thor 4. 8. 2017 
Thor 4. 8. 2017 
Thor 4. 8. 2017 
Asut ja naamiot vaihtuivat suorastaan hengästyttävää tahtia, ja enimmäkseen lentelivät yleisöön lyhyen käytön jälkeen. Viitat ja kypärät olivat vielä jossain määrin odotettavia, mutta luchador-painijamaskit ja Batman-naamari pääsivät yllättämään kyllä vähän puskista! No, sarjakuvaestetiikkaanhan nekin nojasivat, ja Batmanin jälkeen naamareissa esiintyi myös muita sarjakuvasankareita. Myös bändin soittajia oli ehostettu vähän sarjakuvahenkisesti, mutta näillä sama lookki säilyi koko keikan.
Thor 4. 8. 2017 
Thor 4. 8. 2017 
Thor 4. 8. 2017 
Camp on joissain yhteyksissä määritelty "ontuvaksi vakavuudeksi" ja "vilpittömäksi epäonnistumiseksi", ja kieltämättä nämä määritelmät käyvät mielessä Thorin shown yhteydessä  kerran jos toisenkin. Jumalallista alkuperää olevan supersankarin heavybändi on pöhkö konsepti jo alkujaankin, ja iän ja painovoiman myötä juopa idean ja sen toteutuksen välillä kasvaa - mutta toisaalta pöhkönkin idean vilpittömän innostunut toteutus on myös yksi Thorin vahvuuksista. Entä sitten, vaikka lennokkaiden ideoiden tuominen reaalimaailmaan menee vähän sinne päin? Ainakin sitä on yritetty, ja rock on rajaton riemu. Muista kuolevaisuutesi - mutta vaikka hetken kestää vain elämää, ei sen koko ajan tarvitse olla synkkää ja ikävää. Artistin hyväntuulisuus on ilmeisen tarttuvaa laatua.

Thor 4. 8. 2017 
Thor 4. 8. 2017 
Thor 4. 8. 2017

Musiikillisesta annista on vielä todettava, että Anger on oikeastikin hyvä biisi! Samaa ei kyllä välttämättä voi sanoa jo useammilta dokumenteilta tutusta Keep The Dogs Awaysta, jonka valitsemiseen edustussävelmäksi vuodesta toiseen selviää syy välispiikistä - aikanaan se on käväissyt Kanadan listaykkösenä. Olikohan hiljainen julkaisuviikko.
Thor 4. 8. 2017 
Thor 4. 8. 2017 


Seuraavaksi tulee seurailtua päälavan tarjonnasta Timo Rautiaista ja Trio Niskalaukausta jo toistamiseen tänä kesänä. Setti tuntuu olevan jokseenkin sama kuin Tuskassa - tosin aluksi ilman välispiikkejä, ja sitten kun niitä alkaa tulla, niin niitähän riittää. Taustalakanalla pyörii tällä kertaa jotain kappaleittain vaihtuvia kuvituksia ja jopa uuden biisin video.

Uudet kappaleet on sitten Tuskan jo juntattu samaan muottiin vanhojen kanssa. Ja jälleen on samalla kitaristilla sitä hauskempaa lavalla, mitä ankeammin biisien teksteissä henkilöillä menee.  (Itselläni on bändin diskografia sen verran omituisin variaatioin hallussa, että Alavilla mailla onnistuu hämmentämään livenä joka kerran, koska Swallow the Sunin versio on tutumpi)

Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus 4. 8. 2017
Muistaakseni joskus Niskis ei soittanut encoreita (voin toki muistaa väärinkin), mutta Porisperessä irtoaa encorekin, ja sehän on Barathrum-cover  Viimeinen päivä taivaan. Lavan taakse taivaalta tippuilevat laskuvarjohyppääjät näyttävät tämän kappaleen aikana melkein suunnitellulta osalta showta!
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus 4. 8. 2017 

Energialavalla Steven's Seagulls saapuu lavalle Bonanzan tahtiin, ja onnistuu kuulostamaan pelimannisoittimineen irkkufolkpopilta. Avausbiisi Over the Hills and Far Away toki kuulostaa siltä muutenkin, mutta näiden versiona kuulostaa Trooperkin.

Steven's Seagulls 4. 8. 2017
Steven's Seagulls 4. 8. 2017 
Kuuluisat heavy- ja rock-hitit saavat siis riemukkaat ja yllätykselliset pelimanniversioinnit. Yleisö on mukana suorastaan raivokkaasti alusta asti - varsinainen bilebändi!

Steven's Seagulls 4. 8. 2017 
Steven's Seagulls 4. 8. 2017 
Olin jostain syystä luullut, että bändi käyttäisi enemmänkin jotain skiffle-soittimia, mutta niin ei ollutkaan. Banjot, balalaikat ja haitarit soivat sen sijaan. Se se vasta on näkymä, kun basisti riepottelee itseään isompaa pystybassoa.

Steven's Seagulls 4. 8. 2017 

Tämä hauska setti jäi kuitenkin kesken, koska teki mieli pilkistää myös miltä näyttää ja kuulostaa samaan aikaan teltassa soittanut Ranger. Ensimmäiseksi huomion kylläkin vei telttalava itsessään - värikäs sirkusteltta, jossa vieläpä roikkui valtavia värikkäitä ilmapalloja katosta. Ja niiden alla pyöri pitti, jossa tosin kaikilla oli vielä vaatteet päällä. 
Ranger 4.8.2017
Ranger 4.8.2017 
 Lavan takaosassa spottivalot pyörivät mielipuolisesti ja screenit välkkyvät. Ja kuulokuva bändistä on yhtä meluisa kuin visuaalinen ylöspanokin.
Ranger 4.8.2017 
Ranger 4.8.2017 
Tietenkin taas on ajankohtaista kysyä, miksi ilahdun aina kun joku rässibändi pudottaa tempoa, että nyt päästään asiaan. No, tässä tapauksessa siksi, että Rangerin keskitempo kuulostaa Masterilta!

Ranger 4.8.2017 
Ranger 4.8.2017 
Thorin rytmiryhmä eksyi paikalle hiukan liian myöhään, ja näyttivät pettyneiltä siihen, että bändi häipyi jo lavalta heidän saapuessaan.


 Päälavalla on seuraavaksi vuorossa Testament, joka on tullut vuosien varrella nähtyä useammillakin festareilla. Tällä kertaa bändi kuulostaa jykevämmältä kuin vaikka jokunen vuosi sitten Jalometallissa.

Testament 4.8.2017 
Testament 4.8.2017
Pitti pyörii raivokkaasti nytkin (joskin kaikilla on edelleen vaatteet päällä. Vaikuttikohan kylmä ja sateinen sää?).  Chuck Billy ohjailee lavalta käsin pitin suuntaa mahtavin puurokattilanhämmennyselkein.
Testament 4.8.2017 
Testament 4.8.2017 
Testament 4.8.2017 
Basson kirjaimellisesti metallinen sointi myös ilahduttaa jostain syystä ihan erityisesti.

perjantai 15. elokuuta 2014

Jalometalli, Oulussa 8. - 9. 8. 2014

Kauan olen elänyt ennen kuin ensimmäistä kertaa sulostutin kesää Jalometallireissulla, mutta nyt on sekin tehtynä ja koettuna. Kaiken lisäksi, voikos festarireissua enää helpommaksi tehdä, kun pakettina saa ostettua kerralla bussireissun, majoituksen ja festariliput...

Festarialueella oli tarjolla kolmella lavalla ohjelmaa limittäin ja päällekkäin, ja ilmeisesti jokin periaatepäätös vähentää paperia, joten ensimmäiset tovit menikin ihmetellessä että kuka soittaa ja missä ja mihin aikaan, kun ei ollut tullut etukäteen mieleen printata ohjelmakarttaa kätevästi käteensopivana versiona, josta näkyisi kaikkien lavojen ohjelma kerralla. Päälavan vieressä välkkyi toki screeni, jossa näkyi kerralla yhden lavan ohjelma, mutta yleensä sitä tuli vilkaistua aina juuri silloin kun esillä oli jonkun muun lavan ohjelma kuin sen mitä sillä hetkellä kaipasi, ja sitten pitikin katsoa läpi pitkä rotla sponsoreiden mainoksia ennen kuin näkyviin tuli seuraavan lavan ohjelma. Eikä sitä nyt koko aikaa jaksaisi puhelimella netissäkään roikkua.
Perjantaina päiväni ensimmäiseksi bändiksi osui Speedtrap vauhdikkaalla ja aurinkoiseen festaripäivään sopivalla setillään. Väkeä oli paikalla vielä varsin vähän, mutta pienenkin joukon bändi sai villittyä circlepittiin.
Speedtrap, Jalometalli 8.8.2014

Speedtrap, Jalometalli 8.8.2014
Suoraan sen jälkeen aloitti päälavalla Dark Angel, joiden soundcheck oli alkanut jo ennen Speedtrapia ja jatkunut läpi keikan, ja soundit olivat silti päin persettä. No, lähes kaikki bändit kärsivät perjantaina jos jonkinlaisista soundiongelmista, enimmäkseen siltä pohjalta että volyymit ylittivät kipurajan korvatulpista huolimatta. (Paikallisilla ei juuri korvatulppia näkynyt - ehkä nämä asiat korreloivat keskenään?) Dark Angelilla on ilmeisesti soiton nopeus kunniassaan, ja hurjastelu puuroutui diskanttivoittoiseksi rätinäksi ja pörinäksi, josta ei juuri tolkkua ottanut. Fanijoukko tuntui olevan riemuissaan joka tapauksessa.
Dark Angel, Jalometalli 8.8.2014

Dark Angel, Jalometalli 8.8.2014

Seuraavaksi kakkoslavalla soittaneella High On Firellä oli selvästi parempi meno: rauhallisempi tempo ja selvästi enemmän botnea ja svengiä. Ja Aladobixin näköinen laulaja.
High On Fire, Jalometalli 8.8.2014

Koska kakkoslavankin soundit ovat edelleen kipurajalla, valinta kohdistuikin pikkuiseen kolmoslavaan, jossa soitti samaan aikaan tuntematon suuruus Woland lievästi Satyriconista muistuttavaa bläkkistään. Tai mitä lienee goottimetallia mahtoi olla, kun pikkutakkiasuinen, lievästi nuoren Antonio Banderaksen näköinen laulaja siemaili skumppaa ja rumpalillekin juotti. Ja mikkitelineen päin vähälukuista yleisöä sinkosi. Tsaijai! Woland puolestaan kärsi sellaisesta soundiongelmasta, etteivät kitarat ja taustanauhalta tunnelmaa kuiskutelleet koskettimet (tai välillä mikään muukaan) tahtoneet erottua kauempana menemään posottaneen High On Firen bassojen alta. Viihdyttävä elämys silti.


Woland, Jalometalli 8.8. 2014

Woland, Jalometalli 8.8. 2014
Toisten skumppabileitä katsellessa iski tarve kofeiinipitoisten virvokkeiden nauttimiseen, joten seuraavaksi päälavalla soittanut Japanin ihme Loudness jäi väliin. Alueen ulkopuolelle se kuulosti hyvin iloiselta ja hyvin 80-lukuiselta, niin kuin odottaa sopi.

Sinnepä kuulosti kakkoslavalla seuraavaksi soittanut Sacred Reichkin 80-lukuiselta joskin vähemmän hilpeältä.  Ensimmäiseksi matka suuntautuikin taas kohti kolmoslavaa - jossa oli sitten viime näkemän nostettu volyymiä sielläkin, joten Algazanth soitti tosissaan kilpaa Sacred Reichin kanssa. Soundia tukevoitti toki myös se, että toisin kuin lavan edellisellä esiintyjällä, lavalla tönötti ihan oikea urkuri loihtimassa aavemaista tunnelmaa. Algazanthin monipuoliset kappaleetkin houkuttelivat kuuntelemaan - mutta jossain vaiheessa tuli kuitenkin mieleen käydä katsomassa lähempää myös Sacred Reichiä, kun lavan edessä näytti olevan ihan mahtava meno. Eikä mikään ihme - soittajien riemu oli suorastaan käsinkosketeltavaa ja hyvin tarttuvaa. Myös cover-valinta  Black Sabbathin War Pigs kuulosti erinomaisen painavalta. Päivän positiivinen yllätys, jota olisi toki voinut kauemminkin katsoa!

Algazanth, Jalometalli 8.8.2014
Algazanth, Jalometalli 8.8.2014
Sacred Reich, Jalometalli 8.8.2014


Seuraavaksi päälavan valtasi teatraalisuuteen ja näyttävään rekvisiittaan panostanut King Diamond, joka onneksi oli toipunut kuulemma aiemmin kiertueella kärsimistään ääniongelmista ja tarjoili vaikuttavan shown. Sounditkin ovat jokseenkin kohdillaan ja hyvä niin. Livenä Kinkun kimakka falsetti kuulostaa todellakin tuonpuoleiselta, vaikka levytettynä se käy pahimmillaan varsin rasittavaksi varsin pian. Lava on koristeltu viimeisen päälle ja taustalakanatkin vaihtuvat toisiin useamman kerran shown aikana. Soittajien lisäksi lavalla nähdään niin noita-akka, nukke, varjo-olento, viimeisillään oleva morsian, patologi kuin pappikin, ja soittimet toisiin vaihtavat lennossa synkeät munkit. Jollain tavalla taas tuntuu, kuin näyttävä show olisi tuulahdus toisesta ajasta, vähän niin kuin taannoisella Hellinkin keikalla. Toisaalta - oli aika toinen tai ei, show-elementit ja teatraalisuus tuntuvat olevan hyvinkin hengissä ja voimissaan omassa genressään.


King Diamond, Jalometalli 8.8.2014

King Diamond, Jalometalli 8.8.2014

King Diamond, Jalometalli 8.8.2014

King Diamond, Jalometalli 8.8.2014

Illan päättää kakkoslavalla Kuolemanlaakso, jota olen odottanut kovasti. Taas iskee soundiongelma rumpujen haudatessa alleen kaikki kielisoittimet, mikä on vähän sääli siinä mielessä, että bändin riffittelyä on kuitenkin ilo kuunnella levyltä ja mielellään sitä livenäkin todistaisi. Käyn välillä testailemassa miksauskopin vieressä kuuluisiko sinne paremmin, mutta ei tunnu kuuluvan kuin rummut sinnekään! Mukavan jylhän tunnelman keikka silti jätti - jälkimaulla että tätä täytyy saada myöhemmin lisää.





Kuolemanlaakso, Jalometalli 8.8.2014
Kuolemanlaakso, Jalometalli 8.8.2014
Kuolemanlaakso, Jalometalli 8.8.2014

Kuolemanlaakson kanssa kilpaa sai soittaa ja pikkuisen kauemmin jatkaa kolmoslavalla hilpeydessään toista äärimmäisyyttä edustava Dreamtale, jonka loppuhehkutuksista räpsäisty kuva ohessa.

Dreamtale, Jalometalli 8.8.2014

Lauantaina oli ehtinyt jo jonkunmoinen valikoima bändejä soittaa ennen allekirjoittaneen saapumista festarialueelle, jossa vastaan löivät 70-luvun huuruista muistuttava musiikki ja juuri puhjennut ukonilma. Alueen ulkopuolelle naislauluvetoiselta occult rockilta kuulostanut Uncle Acid And The Deadbeats yllätti, kun lavan eteen ehtiessä ääntelijät paljastuivatkin aika partaisiksi kavereiksi laulamassa kuorossa! Ehkä Conchita Wurst näyttäisi siltä, jos olisi vähän huonompi tukka- ja meikkipäivä, paitsi ettei hänellä varmaankaan ole sellaisia.
Uncle Acid And The Deadbeats, Jalometalli, 9.8.2014

Seuraavaksi kakkoslavalla aloitti dynaaminen duo nimeltä Mantar, joka vaikutti osuvan johonkin jumitusgenreen. Ehkä.

Mantar, Jalometalli 9.8.2014
Mantar, Jalometalli 9.8.2014
Mantar, Jalometalli 9.8.2014

Bändi olisi varmaankin ollut mielenkiintoinen katsottava ja koettava, mutta päätin jotenkin päätyä uuden ja jännittävän sijaan vaihteeksi tuttuun ja turvalliseen, ja lähdinkin katsomaan kolmoslavalle Omnium Gatherumia. Meno on rivakkaa ja yleisö hyvin messissä sateesta huolimatta - ja jollain kierolla tavalla sadepisarat sopivatkin hyvin kuvittamaan melskeessä kaikuvia melodioita.

Omnium Gatherum, Jalometalli 9.8.2014
Omnium Gatherum, Jalometalli 9.8.2014


Päälavan seuraava esiintyjä Samael paljastui industrialiksi - mikä tuli ihan puskista, kun bändiin lähemmin tutustumatta olin aina kuvitellut sitä blackmetalliksi.  Olihan se omalla tavallaan synkkää ja raskasta, ja kitaravoittoisena metallistakin - mutta toisaalta teollisen poljennon svengi oli hyvin erilaista kuin joidenkin muiden bändien, vaikkapa sen Happosedän 70-luvulta ammentava svengi. Bändin ulkoinen habituskin näytti enemmän gootti-, fetissi- ja jopa suoraan teknovaikutteiselta kuin metallin perinteestä ammentavalta. Rumpali-kosketinsoittaja-rumpukonemies näytti olevan varsinainen shoumiäs western wööldistä riekkuessaan arsenaalinsa takana soittaen sitä muun muassa nyrkein samalla kujeilevasti virnistellen. Aika riemukkaalta vaikuttivat muutkin soittajat, kontrastina konemörköoopperalleen. Tämä oli sitten se lauantain positiivinen yllättäjä!
Samael, Jalometalli 9.8.2014


Samael, Jalometalli 9.8.2014



Testamentin aikana ei ole ihan selvää, mitkä välkkymiset ovat peräisin bändin valoshowsta ja mitkä ukkosesta. Sade yltyy kaatosateeksi ja pitissä näköjään riehutaan varsin vähissä vaatteissa, joskin kalsarit näkyvät pysyvän jalassa. (Kerran olen todistanut myös housuttoman mosh pitin, mutta tämä ei ole se päivä.) Testamentista saisin luultavasti enemmän irti, jos tuntisin materiaalia paremmin. Nyt se jäi hieman etäiseksi.
Testament, Jalometalli 9.8.2014

Jos suinkin mahdollista, kaatosade yltyy vielä hillittömämmäksi päivän päättävän ja hartaasti odotetun Triptykonin aikana. Bändi aloittaa Black Snowlla ja taivaalta ryöppyävä neste muuttuu siinä määrin mustaksi lumeksi, että tuntuu kertyvän kinoksiksi jalkoihin - tai oikeastaan koko asfalttipeitteinen festaritanner on yhtä jaloissa pyörteilevää lammikkoa.  Sadetakin luoma valheellinen turvan illuusio ei kauaa kestä kun kaikki vaatteet ovat läpimärkiä  joka tapauksessa, ja yötä kohti alkaa tulla kylmä. Kieltämättä säätila kuvittaa oivallisesti musiikin tunnelmia. Keikan tunnelma on kuitenkin harras ja lämmin - bändi ja yleisö jakavat jotain ja molemmat saavat toisiltaan jotain. Ja kuitenkin joka kerta juuri Triptykonin kohdalla sanat tuntuvat loppuvan kesken...
Päätösbiisi on tosiaan Prolonging, joka herättää joissain yleisön edustajissa epäuskoisuutta. Mutta niinhän se oli Finnish Metal Expossakin jokunen vuosi sitten. Ja väliin mahtuu materiaalia myös Celtic Frostin ja Hellhammerin tuotannosta.


Triptykon, Jalometalli 9.8.2014

Triptykon, Jalometalli 9.8.2014


Triptykon, Jalometalli 9.8.2014


Triptykon, Jalometalli 9.8.2014

Triptykon, Jalometalli 9.8.2014