Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ereb Altor. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ereb Altor. Näytä kaikki tekstit

perjantai 24. helmikuuta 2017

Lasten Hautausmaa, Revocnikufesin, Pyhä Klaani, Skyforger ja Ereb Altor T-Talolla 21.1.2017 (yksityistilaisuus)

Jaa-a - retosteltuani toisaalla riippumattomuuttani ostaessani keikkalippuni itse, saan sitten toisaalta kivoja kutsuja kivoihin yksityistilaisuuksiin, joissa soittaa ties mitä, ja taas retostelen enkä yhtään häpeä. Retost! Retost!


Illan avasi Lasten Hautausmaa - moniaalta kehuja kerännyt ja toisaalta itselleni entuudestaan nimeä lukuunottamatta tuntematon suuruus. Jotain tiettyä iskelmällisyyttä musiiki heijasteli (eivätkä tanssilavasävyt jääneet parketilla pyörähdelleeltä yleisöltä huomaamatta).
Lasten hautausmaa 21.1.2017

Tai oikeastaan kaiho ei ollut edes iskelmällisyyttä - se kuulosti autoilumusiikilta mittaamattomille metsätaipaleille, joita vain aurausmerkit valaisevat. Joltain, mikä on tarpeeksi kaukana menneisyydessä jäädäkseen tavoittamattomiin, ja silti koko ajan läsnä.

Lasten hautausmaa 21.1.2017
Illan ohjauspyörää reippaampaan ja metallisempaan suuntaan käänsi Revocnikufesin Anthrax-covereillaan. Yleisö tosin vielä näin alkuillasta katseli menoa kohteliaasti kauempana lavasta, paitsi erittäin raivoisasti käskettynä. (Tosin, kuten havaittua, oikea Anthraxkaan ei välttämättä saa ihmisiä pysymään lavan edessä...)
Revocnikufesin 21.1.2017

Revocnikufesin 21.1.2017 

Myös päivänsankarit kutsuttiin mukaan lavalle osallistumaan, mikä oli sangen mukava ele.
Revocnikufesin 21.1.2017 
Bändin taholta Indiansin spiikkaaminen sillä kuinka on valkoisella lihaasyövällä heteromiehellä niin vaikeaa oli kuitenkin - no, aika älytön veto. Jos omat valinnat tuntuvat keski-ikäisenä epätyydyttäviltä, se on kuitenkin aika ensimmäisen maailman ongelmia verrattuna alkuperäiskansojen ihmisoikeuksiin tai niiden puutteeseen. Ja jos oikeasti harmittaa, että joku biisi ei kerrokaan pelkästään ensimmäisen maailman ongelmista, voisikohan sen jättää soittamatta? No, tietysti Indians on kova biisi, ja jos menisin ihan vasiten katsomaan Anthrax-covereita, voisin aika lailla odottaa kuulevani myös sen. Lienee cover-settien kokoaminen semmoista tasapainoilua aina - soitetaanko biisit jonkun tietyn periaatteen mukaan vai leikitäänkö elävää jukeboksia. Ja kiinnostaako lopulta kiviäkään jonkun cover-bändin laulajan poliittiset mielipiteet, vai olisiko ne syytä säästää vaikka originaalimateriaalia soittavan bändin keikoille, jos sellaista löytyy... (Ja joo, tajuan kyllä, ettei yksityistilaisuudessa voi olla varma moniko välispiikki on lopulta jatkumoa jostain vuonna 1992 pettuleipää kannonnokassa syödessä alkaneesta kuittailusta. Istuipahan vaan kokonaisuuteen niin huonosti että pisti pahasti korvaan.)


Seuraavaksi Pyhä Klaani soitti Dingo-covereita. Hetkinen, Dingo? Jotenkin yllättävä artistivalinta - tai ehkä ei niinkään. Dingo oli kuitenkin aikalaisiinsa varsin väkevästi vaikuttanut sukupolvikokemus, josta jokaisella sen vaikutuspiiriin joutuneella oli mielipide. Itsehän kuuluin ala-asteella Dingonvastustamisseuraan, jossa oli noin kolme jäsentä, kun kaikki muut olivat faneja. Sillä taustalla ei liene sattumaa, etten ole osunut koskaan näkemään oikeaa Dingoa livenä, joten Pyhän Klaanin vertailu alkuperäiseen perustuu lähinnä tallenteisiin. Enkä myöskään tiedä millaisia keikkasettejä esikuva on soitellut, joten ilmeisimpien hittien sekaan siroteltujen, vähemmän radiosta raikuneiden rallien kuvittelen olevan mahdollisesti merkityksellisiä henkilökohtaisemmalla tasolla - koska ilmeisesti bändillä ja toisella päivänsankareista oli enemmänkin yhteistä historiaa.
Pyhä Klaani 21.1. 2017
Eipä silti, mukavasti rokkasi, ja yleisö oli selvästi pähkinöinä. Oli lystiä kuulla Autiotalosta kitarapainotteisempi versio kuin tallenteilla on tullut vastaan. Bändin ulkoasussa oli glam-henkistä värikkyyttä, vaikkei sentään oltu vedetty kasariövereitä. Laulaja emuloi myös hyvin uskottavalla soundilla Neumannin ohutta ja värisevää ääntä, mutta artikuloi huomattavasti selkeämmin.

Dingon yleinen toiveikkuus pisti miettimään, etenkin vertailukohtana Lasten hautausmaan tummuuteen. En ole varma toimiiko perinteinen itä-länsi-jako juuri tässä yhteydessä, vai onko kyse ehkä sittenkin 1980- ja 2010-lukujen eroista.


Skyforgeria tältä illalta oli odotettukin. Spesiaalitapahtumassa soitettiin tietysti spesiaalisti akustinen folkkisetti, vaikka kuulemma muuten folkkisetit on jo jätetty historiaan. Kelpasipa sitä kuunnella silti, tai juuri sen vuoksi! Kokoonpanokin oli puoliksi vaihtunut sitten viime näkemän.

Skyforger 21.1.2017 

Nyt oli mukava kuulla myös Petersin tarinointia setissä kuultujen kansanlaulujen taustoista ja aihepiireistä. Toistuva teema on ollut sotaan lähtö, ja vaikka vallat ja väet ovat vaihtuneet ja vuosisatojen saatossa sodittu aina uusia sotia, yhtä epävarmaa on ollut eron hetkellä, pääseekö lähtijä enää koskaan palaamaan kotiinsa. Suomalaisittain mielenkiintoinen yksityiskohta oli mm. se, että samoihin aikoihin on jouduttu tsaarin armeijaan Baltiasta kuin täältäkin.

Sotalaulujen lisäksi mukana oli myös rituaalilauluja, kuten miekan taontaan liittyvä Zobena dziesma - ja pojan mieheksi tulosta erinäisten kokeiden kautta kertova Zirgi zviedza (jota bändi luonnehti "latvialaisen kansanmusiikin We Will Rock Youksi" - ja tiettyä rytmistäkin yhtäläisyyttä toki löytyy.)

Skyforger 21.1.2017 
 Levyttämänsä materiaalin lisäksi Skyforger yllätti myös parilla uutuudella - vanhalla perinnelaululla, joka oli ensi kerran tallennettu samana vuonna kuin Skyforger levytti debyyttilevyään, ja coverilla latvialaisen kansanmusiikkiyhtyeen tuotannosta.

Jouhikkoa muistuttavan gigan monipuolisuus instrumenttina pääsi taas yllättämään vähän puskista - vaikka niinhän ne on instrumentit kuten ne soitetaan!


Illan viimeisenä bändinä soitti juuri edellisen kanssa kiertänyt Ereb Altor setillisen Bathory-covereita. Stemmat kajahtivat todella komeasti, mutta vähempää näiltä tekijöiltä tuskin voisi odottaakaan.

Ereb Altor 21. 1. 2017
(Hienosti olen muuten merkinnyt muistiin "tykkään basistin soundista" ja jättänyt erittelemättä, oliko kyse bassosta vai laulusta, kun kommentti oli suoraan stemmakommentin perässä. Ehkä molemmista!)
Ereb Altor 21. 1. 2017  

Ereb Altor 21. 1. 2017 
Toinen päivänsankari ja promoottori sai taas kutsun mukaan lavalle.

Ereb Altor 21. 1. 2017 
Tässä vaiheessa iltaa hillittyys oli jo enimmäkseen karissut yleisöstäkin, vaikka isoimmasta mylläkästä pitkin salia vastasivatkin kiertuetoverit.

 
Oli kyllä mainiot kekkerit kaikkineen. Ja varsin monipuolinen, mainio keikkakattaus!

lauantai 26. syyskuuta 2015

Autumnal, Ereb Altor ja Saturnus TVO:lla 10.9. 2015

Totta se on: TVO:lla on taas keikkoja. Tosin sijainti on uusi ja niin on tilakin. Tämä keikka olikin ensimmäinen kerta, kun pääsin korkkaamaan uuden TVO:n. Tila on pieni, mutta korkea. Keikka näkyy koko saliin, eikä vastakkainasettelua baaritiskin ja lavanedustan välillä synny samaan tapaan kuin vanhalla TVO:lla. Lisäksi lava on jopa hiukan korotettu, joten näkyväisyys on sikälikin entistä parempi.

Ihan omaa tyhmyyttäni seikkailin paikalle sen verran myöhässä, että ehdin nähdä illan avanneelta Espanjan ihmeeltä Autumnalilta vain pari viimeistä biisiä. Ensi vaikutelma ovesta pihalle asti raikuvista tuskanparahduksista (siis oikeista, ei sananmuunnoksista) ja kitaravallista muistutti jotenkin Greyswanista, vaikka ennen pitkää käytiin kyllä My Dying Bridenkin tontilla kääntymässä.

Autumnal 10.9.2015
Autumnal 10.9.2015
Rumpalilla oli käynnissä ehkä jopa kovempi elämöinti ja taustalaulanta kuin Lars Ulrichilla Freddie Mercuryn muistokonsertissa, mistä muodostui melko hilpeä kontrasti muun musisoinnin haikeuteen ja tuskailuun.

Autumnal 10.9.2015
Autumnal 10.9.2015
Ereb Altor on nimi, jonka muistan kuulleeni joskus jossain, mutta siihen se sitten rajoittuikin, minkä verran olin bändistä ennakkoon kuullut. Edelliseen (ja seuraavaan) verrattuna se kuulosti keskitempoisemmalta ja pirteämmältä, ja varsin bläkkisävyiseltä.  Teemat tuntuivat liikkuvan pitkälti skandimytologiassa, ja toisaalta hyvinkin kuulaat stemmalaulut siloittelivat niitä mustempia sävyjä.

 Ereb Altor 10.9. 2015
No, on kyllä sangen mustan sävyisiä nämät kuvatkin.
  
Ereb Altor 10.9. 2015

Niin. Ensimmäiseksi tuli mieleen, että onpas tuo taustoja laulava blondi partapotso kovasti sen yhden Isolen partapotson näköinen. Jossain vaiheessa kun maalit alkoivat karista myös toisen laulavan kitaristin naamasta, myös tämän piirteet muistuttivat kovasti Isolesta, siis mikäli luonteenomaiset kitarointiasennot eivät sitä jo tehneet. Niin kuin kyllä ne stemmalaulutkin. Mutta silti piti vaan tarkistaa netistä, että onko ne nyt samoja hemmoja vai miksi kuvittelen katsovani väärää bändiä. (Siihen nähden, millä frekvenssillä yleensä tunnistan ihmisten naamoja, on vähintäänkin hämmentävää osua välillä oikeaan.)

Ereb Altor 10.9. 2015
Ereb Altor 10.9. 2015
Naaman koristelun poisvaluminen selvästi vähensi sitä mustuutta.

Illan päättävän Saturnuksen blondeilla partapotsoilla on parrat suorastaan letitetty. Potsojen yö! Saturnus myös vaikuttaa omalta osaltaan vahvistavan todeksi väitteen, jonka mukaan murheellisinta musiikkia tekevät levottomimmat käkättäjät. Bändi tirskui keskenään yhtenään, ja lisäksi joku yleisöstä sai vielä villittyä laulajan esittämään Barbie Girliä sillä välin, kun setvittiin miten saataisiin vahvistimista kuulumaan koskettimien äänet eikä pelkkää rätinää.

Saturnus 10.9.2015
Saturnus 10.9.2015

Saturnus 10.9.2015
Soittamaan päästyään Saturnus on varsin terävän ja hyökkäävänkin kuuloinen tallenteiden tiettyyn kuiskaustunnelmaan verrattuna. Toisaalta omanlaisensa melodisuus kulkee kyllä läpi setin. Saturnus kuulostaa leimallisesti Saturnukselta eikä joltain muulta bändiltä.

Saturnus 10.9. 2015
Saturnus 10. 9. 2015

Saturnus 10. 9. 2015

Saturnus 10. 9. 2015
Giger-basso!



Saturnus 10. 9. 2015