Näytetään tekstit, joissa on tunniste Spiritus Mortis. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Spiritus Mortis. Näytä kaikki tekstit

perjantai 9. helmikuuta 2024

Ruuhi, Cardinal's Folly ja Spiritus Mortis Apollossa 6.5.2023

 Tuomionkatkuisen illan avaa Ruuhi, jonka saattelee lavalle shamaani kelttirummun kera. Ruuhella on väkevät tunnelmat, mutta ihan kaikkia lupauksia se ei vielä lunasta - osasyynä kitaroiden puuroutuminen, jota epäilen ennemmin Apollon kuin bändin syyksi. Jospa joskus toiste tulisi tämäkin bändi nähtyä hiukan erottelevammilla soundeilla. 

Ruuhi 6.5.2023

Ruuhi 6.5.2023

Seuraavana lauteille kapuaa vanha tuttu Cardinal's Folly ja meno on reipasta. ("Onko kevätaurinko tehnyt pojille tepposet vai marjapuuroako siellä on naamaan läästitty?" lukee muistiinpanoissa, eli ilmeisesti jollain monitulkintaisella sotamaalauksella menoa reipastutetaan entisestään.) Sen verran on aikaisemmin todistetuista keikoista tapahtunut edistystä, että keikan jälkimmäisellä puoliskolla laulajan ääni hetkittäin jopa soi - jonkunlainen äänen avaus ennen keikan alkua ei kenties olisi pahitteeksi. 

Cardinal's Folly 6.5.2023


Illan pääesiintyjänä on niin ikään vanha tuttu - Spiritus Mortis! Nykyisen, varsin monipuolisen laulajan säästeliäästi käyttämät kimakat kiljaisut kuulostavat kyllä pirun aavemaisilta. Ilo on kuunnella kaikkinensa näin painavaa ja tarkkaa lanausta.

Spiritus Mortis 6.5.2023

Spiritus Mortis 6.5.2023



maanantai 9. syyskuuta 2019

Cardinals Folly, Spiritus Mortis ja Jess And The Ancient Ones TVO:lla 7.6. 2019

(No, jopas! Pro tip: Kannattaa vuoden kiireisimmän ajan kynnyksellä jättää keikan jälkeisen raakaluonnoksen kirjoittaminen "johonkin toiseen päivään", huomata parin kuukauden päästä että et muuten tehnyt sitä, ja että muistiinpanot keikasta ne on kryptisiä ja keskittyy johonkin ihan muuhun kuin muistot keikasta. Tai siis nimen omaan ei kannata.)

Keikkapäiväksi osui ankara helle, joten joka bändillä oli omanlaisensa hikinen tunnelma. Cardinals Folly ratkaisi lavashown esittelemällä enemmänkin paljasta pintaa kuin tavaramerkkipersvaon. Lava ei bändiä myöskään pidätellyt, vaan yleisön seassa kirmailtiin.
Cardinals Folly, 7.6.2019
Musiikillisesti Cardinals Folly on mukavan vanhakantainen, samaan aikaan reipas ja jurnuttava.  Meininki on sinänsä ihan hyvä, mutta silti samaan aikaan jokin jarruttaa, aineksia tuntuu olevan enempään kuin mitä niistä saadaan irti.

Cardinals Folly, 7.6.2019 
Kappaleet kulkevat pitkälti kielisoitinten varassa ja kovin sävytön laulu lähinnä laahaa mukana jonkinlaisena välttämättömänä pahana. Tietyllä tavalla sävyttömyys voi olla genreen liittyvä tyylikeinokin (tai kuumuuden mukanaan tuoman huonon olon vaikutusta), mutta toisaalta vanhakantainen doom tunnetaan myös taitavista ja persoonallisista tulkitsijoista, joten tuskin olisi mikään kardinaalivirhe hioa juuri tätä osa-aluetta paremmaksi jatkossa.

Cardinals Folly, 7.6.2019 
Seuraavana lavan valtaa joskus monessakin mielessä Suomen raskaimmaksi bändiksi kutsuttu Spiritus Mortis. Tämä onkin ensimmäinen kerta, kun kuulen uutta laulajaa tositoimissa (koska en päässyt sinne Svartfestiin, jossa oli kaikki muut ja niiden kaverit), joten keikkaan sisältyi myös semmoinen jännitysmomentti.

Spiritus Mortis, 7.6.2019
Spiritus Mortis, 7.6.2019 
...ja hyvältähän joulutontun näköinen uusi laulaja kuulosti, etenkin osuessaan mikrofoniin, joka kaiken eläytymisen lomassa heilui välillä turhankin kaukana äänen lähteestä. Ääni vaikutti varsin ulottuvaiselta moneen suuntaan, messiasmarcolinmaisesta vibraatosta Holiday in Cemetaryn matalampaan ääntelyyn. Tosin sitä häijymmältä juuri viimeksi mainitussa biisissä kuulosti äkillinen korkeampi naukaisu yllättävässä kohdassa. Hyvin sopii häijyys tähän meininkiin!
Spiritus Mortis, 7.6.2019 
Kovan ilmeilyn ja elehdinnän lisäksi showsta tuli pantua merkille, miten pikkuiselta näyttää instrumentti kitaristin kourissa ja silti tarkasti osuu kohdilleen korkeimmatkin nuotit.

Spiritus Mortis, 7.6.2019 
Spiritus Mortisin massiivisen mustan sävyissä lanauksen päälle Jess And The Ancient Ones sekä kuulosti että näytti riehakkaalta värien räjähdykseltä. Vaikka toisaalta kontrasti hämmensi, keikan edetessä pidemmälle alkoi tuntua, että näin sen pitää ollakin ja että juuri kontrastista kumpikin puoli ruokki toisiaan. Tiedä sitten, oliko yhdistelmä edes erityisen suunniteltu, koska tämä oli lopulta kahden aikaisemman peruutuksen korvaava keikka, ja ylipäätään ilmeisesti viimeisiä tilaisuuksia soittaa TVO:lla.

Jess And The Ancient Ones, 7.6.2019
Laulajan heittäytyminen ja maaninen lavapresenssi on edelleen omaa luokkaansa.

Jess And The Ancient Ones, 7.6.2019
Mieleen tulee myös se takavuosien yhdistelmä, jolloin JATAO ja Mansion soittivat samalla keikalla, samaan aikaan toistensa antiteeseinä ja silti saman kolikon kääntöpuolina. Siinä, miten Jess ja Alma Mansion hallitsevat suvereenisti koko tilaa ympärillään on jotain hyvin samankaltaista.

Jess And The Ancient Ones, 7.6.2019
Sinänsä kyllä sopivaa, että juuri Rainbowmouthin aikana valaistus sai kaiken sykkimään sateenkaaren väreissä...

Jess And The Ancient Ones, 7.6.2019
JATAO on myös yksi niistä  bändeistä, jotka vievät kuulijansa toiseen todellisuuteen. Tällä kertaa se tapahtui kerralla ja rajusti nykäisten.
Jess And The Ancient Ones, 7.6.2019
Tämä jäi omaltakin osaltani viimeiseksi keikaksi TVO:lla. Taas vaihteeksi. Eihän siitä taida olla kuin kymmenisen vuotta, kun sitä oltiin hautaamassa edellisen kerran. Ruohonjuuritason keikkapaikkojen hautaaminen ei ainakaan vetristä Turun kulttuurielämää.

perjantai 27. lokakuuta 2017

Blowup vol 3, 14. 10. 2017

 Kaikista päinvastaisista puheista ja suurista suunnitelmista huolimatta päädyin tänäkin vuonna Blowuppiin vain yhdeksi päiväksi. Koska olen pönttö, mitä tulee esimerkiksi lipunostoasioihin. Parempi silti se toinen päivä kuin ei mitään.

PH oli jo lavalla soittamassa saapuessani sisään. Kuulosti avaruusoopperalta, jossa alus syöksyy läpi madonreikien jatkumon, sen tekoäly evolvoituu omia aikojaan ja omaan suuntaansa, ihmiskunnan rippeitten uinuessa kennoissaan hamaan aikajatkumoon.

PH, 14. 10. 2017
Ei kun...siis... Erittäin painava mutta avaruudelliseen suuntaan tehostettu äänivalli, jossa harvoin kuultu kaksiääninen laulukin oli vain yksi instrumentti muiden joukossa.
PH, 14. 10. 2017
Jos PH:ssa olikin  väkeä kuin pienessä kylässä, seuraavaksi lavan vallannut Domkraft luotti voimatrion voimaan. Lupaavimmillaan mieleen tuli hetkittäin Mantarin ja Hawkwindin äpärät ja ruohoaavikoiden mastodontit, mutta jotenkin ei sitten kuitenkaan lähtenyt. Tunnelman intensiteetti katkeili ja huomio karkaili taustavisualisaation puuhun, joka näytti riemukkaasti rumpalin päästä kasvavalta parsakaalilta.

Domkraft, 14. 10. 2017
Aina ajoittain kappaleissa oli hyviä kohtia (ja lavakameran taustakankaalle heijastamat yleisön päät näyttivät hautakiviltä), sitten taas tunnelma venyi ja vanui ja mieleen karkasi parsakaalit.

Domkraft, 14. 10. 2017 
Domkraft, 14. 10. 2017 
Setin päättävä rivakampi instrumentaali kuitenkin säilytti intensiteetin koko matkan ja paremmin kuin edeltäjänsä.
Domkraft, 14. 10. 2017 


Noothgrushin aloittaessa ehti jo käväistä mielessä, että kylläpä tänään maalataan suppealla paletilla, eikä isompi dynaaminen vaihtelu bändien välillä olisi pahitteeksi. Alun yhtenevistä askelmerkeistä Noothgrush sai kuitenkin lanattua uran sittenkin omankuuloiselleen möyrinnälle.

Noothgrush, 14.10.2017 

Noothgrush, 14.10.2017
Noothgrush, 14.10.2017 
Vokalisti etenkin riekkui ja rääkkyi kuin heikkopäinen (ja hihitteli biisien väleissä), ja yleisö toki ennen kaikkea oli ilmeisen pähkinöinä (ja sai puhallettavasta delfiinistä päähänsä.)
Noothgrush, 14.10.2017
Noothgrush, 14.10.2017 
Noothgrush, 14.10.2017 


Loukkaantumisen takia alkuperäisestä aikataulusta aikaistettu Saint Vitus pääsi ääneen seuraavaksi, ja johan alkoi vaihtelevampaa dynamiikkaakin löytyä jo kappalerakenteista kuin yleisestä tunnelmastakin. Aina raskauden tuntu ei tule siitä, että kaikki väännetään tasaisesti täysille, vaan vaihtelusta ja osien välisistä suhteista.

Saint Vitus, 14.10. 2017

Saint Vitus, 14.10. 2017 
Saint Vitus, 14.10. 2017 
Dark Worldilla alkanut ja Born Too Lateen päättynyt keikka oli kerrassaan hauska ja hikinen. Pitti tosin äityi välillä suorastaan pelottavaksi, eritoten jonkun omilla jaloillaan paikalle tulleen mutta ilmeisesti sittemmin itsensä jalattomaksi juoneen sankarin toimesta, joka kovasti yritti päästä kaatumaan eturivin pyörätuolissa istujan päälle, ja kun häntä siitä estettiin, kaatuili sitten korvaukseksi kameramiesten ja kaikkien muittenkin päälle.

Saint Vitus, 14.10. 2017 
Saint Vitus, 14.10. 2017 
Saint Vitus, 14.10. 2017 
Ikämiessarjalaisiksi bändillä oli varsin tuuheat kutrit. Ehdin hetken jopa ihmetellä rumpalin erityisen ilmavaa kampausta, kunnes silmiin osui sitä selvästi edistänyt tuulikone.
Saint Vitus, 14.10. 2017 
Saint Vitus, 14.10. 2017 
Saint Vitus, 14.10. 2017 

Spiritus Mortis päätti sitten illan Hynninen viimeistä kertaa keulillaan. Bändi kuulosti musertavan painavalta ja laulu uljaalta. Käväisipä mielessä, että nämä peräkkäin soittaneet ja pitkän uran tehneet bändit eivät kuulostaneet yhtään toisiltaan, saati illan muilta orkestereilta.
Spiritus Mortis, 14.10.2017
Spiritus Mortis, 14.10.2017
Vähän enemmänkin materiaalia olisin kaivannut Year Is Onelta kuin nyt ainoaksi jääneen Holiday In Cemetaryn. Vaikka tulihan noita kuultua viimeksi nähdessä muitakin. Uudestaan, uudestaan, huusivat teletapit ja taputtivat suuria karvaisia käsiään...
Spiritus Mortis, 14.10.2017 
Spiritus Mortis, 14.10.2017
Spiritus Mortis, 14.10.2017

Olen myös näköjään erikseen maininnut muistiinpanoissani, että Spiritus Mortiksessa kaikilla näyttivät pysyvän vaatteet päällä. Ilmeisesti myös yleisössä. Tämä pikku tiedon kultajyvä täytyy teidän kanssanne ehdottomasti jakaa.

Spiritus Mortis, 14.10.2017
Spiritus Mortis, 14.10.2017
Spiritus Mortis, 14.10.2017

Yleisökin pääsi soittamaan osansa yhdestä kitarasoolosta, vaikka kuvasta sitä ei välttämättä voisikaan päätellä.

Spiritus Mortis, 14.10.2017
Spiritus Mortis, 14.10.2017
Spiritus Mortis, 14.10.2017

(Salamattomuuden dogma ei tänä vuonna ollut yhtä tiukka kuin viime vuonna, koska jotkut kuvailivat tyynesti kännykkäkameroillaan salamalla - mutta eri asia, saiko salamalla kuvaa muusta kuin yleisön päistä.)