perjantai 15. syyskuuta 2017

Mystons, Cardinals Folly ja Count Raven TVO:lla 2. 9. 2017

 Paikalle saapuessa Mystonsin keikka oli jo tukevasti vauhdissa. Pääasiassa kitaran ja rumpujen varassa toimiva duokokoonpano toi osittain mieleen Mantarin. Tosin äänivallivellonnan sijaan Mystons kuulosti enemmän isommaltakin rokkibändiltä, paisuteltua voimaballadia myöten.

Mystons 2.9.2017
Mystons 2.9.2017 
Tai ehkä se oli imago ja asustus, joka vei ajatukset kohti areenarokkia.

Cardinals Folly ehti tyrmistyttää lavalta loistaneella työmiehen hymyllä jo ennen kuin keikka ehti edes alkaa. Onneksi suurin osa esiintymisestä tapahtui kuitenkin etupuoli yleisöä kohden.
Cardinals Folly 2. 9. 2017
Cardinals Folly 2. 9. 2017 
Doomiksi Cardinals Folly on varsin reipasta ja svengaavaa, ja tuntuu sikäli vetoavan laajempaankin yleisöön, joskin keikkamuistiinpanoissa olen taas vaihteeksi fiilistellyt jonkun "loppuhidastuksen" toimivan jopa svengipaloja paremmin. Biisin nimen olen ilmeisesti kuullut väärin, tai sitten kirjoitellut muuten vaan sekavia.

Cardinals Folly 2. 9. 2017 
Cardinals Folly 2. 9. 2017 
Basso soi vastaansanomattoman mukaansatempaavasti, mutta laulajan ääni ei oikein kanna.
Count Ravenin sangen tunnistettavalla äänellä naukuvasta laulajakitaristista lähtee yllättävän monen sorttisia muitakin ääniä kappaleiden vaatiessa useampien roolien esittämistä. Lisäksi ulkoinen habitus näyttää prätkäjengiin liittyneeltä Väinämöiseltä.
Count Raven 2.9.2017
Count Raven 2.9.2017 
Keikkasetti painottuu lehdistössä ennalta luvatusti High on Infinityn materiaaliin, mutta edellisellä TVO:n keikalla 2005 kuultua Children's Holocaustia ei tällä kertaa soitettu. Sen sijaan ihan uudesta, tulevan levyn materiaalista saadaan svengaava ja eeppisiin mittoihin kurotteleva maistiainen. Uuteen kappaleeseen tuntui myös istuvan nykyisen basistin jotenkin pamppuinen soittotyyli saumattomammin.

Count Raven 2.9.2017 
Aika heavy metalia, ja aika ...hauskaa. Yleisvaikutelma on jokseenkin perinneheavya, jonka pinnan alta kuitenkin purskahtaa doomin pahaenteisyys esille aina välillä.
Count Raven 2.9.2017 
(Illan teema selvästikin oli hauskaa doomia.)

Porispere, Pori 4.8.2017

(No shit Sherlock - rupesin ihmettelemään vasta tätä otsikoidessa, että mikähän logiikka tässä "festarin nimi, kaupunki"-otsikoinnissa on verrattuna klubikeikkojen otsikointiin mainitsematta kaupunkia erikseen. Ei varmaan mikään. Jatketaan.)

Aluetta lähestyessä siellä jo Kotiteollisuus soitteli päälavalla kepeässä kesäsateessa. Kokoonpano on kasvanut sitten viime näkemän, josta on vierinyt tavattomasti aikaa - onkohan yhtyeessä jälleen joku Hullu Ukko? Kokoonpanon lisäksi myös karvat ovat kasvaneet sitten viime näkemän. Minähän tykkäsin Kotiteollisuudesta silloin, kun Hynynen oli vielä kalju, ja lakkasin käymästä keikoillaan siinä vaiheessa kun tällä oli polkkatukka hiukan alle korvien.

Rahojen sijoittamista muiden bändien keikkalippuihin edesauttoi aikanaan se, että Kotiteollisuus kehittyi julkaisuillaan ihan eri suuntaan kuin oma musiikkimaku. Nyt oli sitten aika todeta, että livenä musiikissa on edelleen sellaista potkua, joka myöhempien aikojen levyiltä loisti poissaolollaan.
Kotiteollisuus 4.8.2017
Asiaan saattoi myös vaikuttaa se, että ehtiessäni lavan läheisyyteen pilkistämään miltä siellä nyt näyttää, hyrähti käyntiin myös hittimedley sen ajan kappaleista, jotka minäkin vielä muistan sieltä viimenäkemältä. Vuonna yksi ja kaksi sekä Kielletyn puun hedelmä rokkasivat ja rullasivat suorastaan nostalgisen kurittomasti, mutta uudemmat kappaleet kuulostivat taas aikuisrock-kauden Apulannalta, ja jouduin toteamaan etten selvästikään ole ympäröivän yleisön kanssa samaa mieltä niiden hitikkyydestä.

Mutta joo - ehkä Kotiteollisuus livenä toimii juuri siksi, että se on niin simppeliä ja keskittyy hauskanpitoon.

Thor 4. 8. 2017
Seuraavana hiukan pienemmällä energia-lavalla (! Miten sopivaa!) esiintyi niin ikään hyvin simppeliä raskasta rokkia soittanut Thor, mutta tällä olikin pääosassa show pelkän musiikin tai hauskanpidon sijaan. Bändissä tällä hetkellä soittavat nuore(mma)t muusikot ovat ilmeisen vaihdettavissa (jopa siinä määrin, että esitellessään bändiä laulaja sekoili siinä, kuka mitäkin soittaa) ja konsepti henkilöityy laulajaansa.

Thor 4. 8. 2017 
Thor 4. 8. 2017 
Thor 4. 8. 2017 
Thor 4. 8. 2017 
Asut ja naamiot vaihtuivat suorastaan hengästyttävää tahtia, ja enimmäkseen lentelivät yleisöön lyhyen käytön jälkeen. Viitat ja kypärät olivat vielä jossain määrin odotettavia, mutta luchador-painijamaskit ja Batman-naamari pääsivät yllättämään kyllä vähän puskista! No, sarjakuvaestetiikkaanhan nekin nojasivat, ja Batmanin jälkeen naamareissa esiintyi myös muita sarjakuvasankareita. Myös bändin soittajia oli ehostettu vähän sarjakuvahenkisesti, mutta näillä sama lookki säilyi koko keikan.
Thor 4. 8. 2017 
Thor 4. 8. 2017 
Thor 4. 8. 2017 
Camp on joissain yhteyksissä määritelty "ontuvaksi vakavuudeksi" ja "vilpittömäksi epäonnistumiseksi", ja kieltämättä nämä määritelmät käyvät mielessä Thorin shown yhteydessä  kerran jos toisenkin. Jumalallista alkuperää olevan supersankarin heavybändi on pöhkö konsepti jo alkujaankin, ja iän ja painovoiman myötä juopa idean ja sen toteutuksen välillä kasvaa - mutta toisaalta pöhkönkin idean vilpittömän innostunut toteutus on myös yksi Thorin vahvuuksista. Entä sitten, vaikka lennokkaiden ideoiden tuominen reaalimaailmaan menee vähän sinne päin? Ainakin sitä on yritetty, ja rock on rajaton riemu. Muista kuolevaisuutesi - mutta vaikka hetken kestää vain elämää, ei sen koko ajan tarvitse olla synkkää ja ikävää. Artistin hyväntuulisuus on ilmeisen tarttuvaa laatua.

Thor 4. 8. 2017 
Thor 4. 8. 2017 
Thor 4. 8. 2017

Musiikillisesta annista on vielä todettava, että Anger on oikeastikin hyvä biisi! Samaa ei kyllä välttämättä voi sanoa jo useammilta dokumenteilta tutusta Keep The Dogs Awaysta, jonka valitsemiseen edustussävelmäksi vuodesta toiseen selviää syy välispiikistä - aikanaan se on käväissyt Kanadan listaykkösenä. Olikohan hiljainen julkaisuviikko.
Thor 4. 8. 2017 
Thor 4. 8. 2017 


Seuraavaksi tulee seurailtua päälavan tarjonnasta Timo Rautiaista ja Trio Niskalaukausta jo toistamiseen tänä kesänä. Setti tuntuu olevan jokseenkin sama kuin Tuskassa - tosin aluksi ilman välispiikkejä, ja sitten kun niitä alkaa tulla, niin niitähän riittää. Taustalakanalla pyörii tällä kertaa jotain kappaleittain vaihtuvia kuvituksia ja jopa uuden biisin video.

Uudet kappaleet on sitten Tuskan jo juntattu samaan muottiin vanhojen kanssa. Ja jälleen on samalla kitaristilla sitä hauskempaa lavalla, mitä ankeammin biisien teksteissä henkilöillä menee.  (Itselläni on bändin diskografia sen verran omituisin variaatioin hallussa, että Alavilla mailla onnistuu hämmentämään livenä joka kerran, koska Swallow the Sunin versio on tutumpi)

Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus 4. 8. 2017
Muistaakseni joskus Niskis ei soittanut encoreita (voin toki muistaa väärinkin), mutta Porisperessä irtoaa encorekin, ja sehän on Barathrum-cover  Viimeinen päivä taivaan. Lavan taakse taivaalta tippuilevat laskuvarjohyppääjät näyttävät tämän kappaleen aikana melkein suunnitellulta osalta showta!
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus 4. 8. 2017 

Energialavalla Steven's Seagulls saapuu lavalle Bonanzan tahtiin, ja onnistuu kuulostamaan pelimannisoittimineen irkkufolkpopilta. Avausbiisi Over the Hills and Far Away toki kuulostaa siltä muutenkin, mutta näiden versiona kuulostaa Trooperkin.

Steven's Seagulls 4. 8. 2017
Steven's Seagulls 4. 8. 2017 
Kuuluisat heavy- ja rock-hitit saavat siis riemukkaat ja yllätykselliset pelimanniversioinnit. Yleisö on mukana suorastaan raivokkaasti alusta asti - varsinainen bilebändi!

Steven's Seagulls 4. 8. 2017 
Steven's Seagulls 4. 8. 2017 
Olin jostain syystä luullut, että bändi käyttäisi enemmänkin jotain skiffle-soittimia, mutta niin ei ollutkaan. Banjot, balalaikat ja haitarit soivat sen sijaan. Se se vasta on näkymä, kun basisti riepottelee itseään isompaa pystybassoa.

Steven's Seagulls 4. 8. 2017 

Tämä hauska setti jäi kuitenkin kesken, koska teki mieli pilkistää myös miltä näyttää ja kuulostaa samaan aikaan teltassa soittanut Ranger. Ensimmäiseksi huomion kylläkin vei telttalava itsessään - värikäs sirkusteltta, jossa vieläpä roikkui valtavia värikkäitä ilmapalloja katosta. Ja niiden alla pyöri pitti, jossa tosin kaikilla oli vielä vaatteet päällä. 
Ranger 4.8.2017
Ranger 4.8.2017 
 Lavan takaosassa spottivalot pyörivät mielipuolisesti ja screenit välkkyvät. Ja kuulokuva bändistä on yhtä meluisa kuin visuaalinen ylöspanokin.
Ranger 4.8.2017 
Ranger 4.8.2017 
Tietenkin taas on ajankohtaista kysyä, miksi ilahdun aina kun joku rässibändi pudottaa tempoa, että nyt päästään asiaan. No, tässä tapauksessa siksi, että Rangerin keskitempo kuulostaa Masterilta!

Ranger 4.8.2017 
Ranger 4.8.2017 
Thorin rytmiryhmä eksyi paikalle hiukan liian myöhään, ja näyttivät pettyneiltä siihen, että bändi häipyi jo lavalta heidän saapuessaan.


 Päälavalla on seuraavaksi vuorossa Testament, joka on tullut vuosien varrella nähtyä useammillakin festareilla. Tällä kertaa bändi kuulostaa jykevämmältä kuin vaikka jokunen vuosi sitten Jalometallissa.

Testament 4.8.2017 
Testament 4.8.2017
Pitti pyörii raivokkaasti nytkin (joskin kaikilla on edelleen vaatteet päällä. Vaikuttikohan kylmä ja sateinen sää?).  Chuck Billy ohjailee lavalta käsin pitin suuntaa mahtavin puurokattilanhämmennyselkein.
Testament 4.8.2017 
Testament 4.8.2017 
Testament 4.8.2017 
Basson kirjaimellisesti metallinen sointi myös ilahduttaa jostain syystä ihan erityisesti.