Tänä vuonna tuli palattua perinteiseen yhden päivän täsmäisku-kantaan, mitä tulee festarointiin. Mielenkiintoista nähtävää ja kuultavaa olisi riittänyt mitä ilmeisimmin muillekin päiville, mutta työaikataulun sallivuus rajoitti sen verran, että piti valita parhaat päältä.
Oli taas niin into ja kiire paikalle ajoissa, että hyvin ehti nähdä myös ensimmäisenä päälavalla riekkuneen
Likin.
 |
| Lik 1.7.2017 |
|
Sellaistahan se oli, aika rivakkaa tikutusta ja hilpeitä hemmoja. Basistilla oli Freddy Kruegers Ünderwear-paita...
 |
| Lik 1.7.2017 | |
Päivän ensimmäinen kovasti odotettu bändi oli
Avatarium telttalavalla. Jos viime vuonna telttalava kärsikin soundiongelmista, tänä vuonna oli ongelmat korjattu, ja sillä soittaneet bändit kuulostivat viimeisen päälle hyvältä. Niin kuin oikein olikin.
 |
| Avatarium 1.7.2017 |
|
 |
| Avatarium 1.7.2017 | |
Kunnollisista soundeista oli myös erityisesti iloa Avatariumin musiikin aaltoillessa äärimmäisen herkistä akustisista pätkistä äärimmäisen painavaan poljentoon. Kokonaisuudessa löivät 70-luku ja modernimpi mutta silti vanhakantainen doom metal kättä. Uudempi materiaali tosin oli vanhaa happoisempaa, vaikka kummempien huurujen sijaan aika korvakarkkitasolla edelleen.
 |
| Avatarium 1.7.2017 | |
 |
| Avatarium 1.7.2017 | |
Valaistuksessa oli joka kappaleella oma värimaailmansa, mikä myös ilahdutti vanhaa esteetikkoa.
 |
| Avatarium 1.7.2017 | |
Biisintekijä-mastermind Leif Edling ei itse bändissä soita, mutta basso kuulosti silti aivan törkeän hyvältä, kuplien, kiemurrellen ja kietoutuen kaiken ympärille kuin maailmankäärme.
 |
| Avatarium 1.7.2017 | |
Kitaristi tosin lienee iloisen ilmehdintänsä perusteella varsinainen metallin Dieter Bohlen, kas kas...
 |
| Avatarium 1.7.2017 | |
 |
| Avatarium 1.7.2017 | |
Ja kyllä, laulaja kuulosti hyvältä. Näyttikin hyvältä, joskin epäilen että suurin osa ruotsalaisnaisista näyttäisi myös keskellä yötä herätettyinä aivan valmiilta vaikka poseeraamaan saman tien tyylikkäästi muotilehden kannessa.
 |
| Avatarium 1.7.2017 | |
Seuraavana olikin vuorossa päälavalla
Impaled Nazarene. Päälavan sijoittelu oli muuten sikäli mukava hyiseen tuuleen nähden, että lavan eteen ei ottanut tuuli lainkaan - eikä ilmeisesti lavallekaan, koska Luttista ei oltu esimerkiksi sidottu mihinkään ettei tuuli vie pientä miestä.
 |
| Impaled Nazarene 1.7.2017 |
|
Luttinen näytti muuten häkellyttävän paljon Vladimir Putinilta. Onkohan Impaled Nazarene suosittukin Venäjällä - ja kuinka yllättävissä piireissä?
 |
| Impaled Nazarene 1.7.2017 | |
 |
| Impaled Nazarene 1.7.2017 | |
No mutta. Olihan tämäkin bändi osaltaan, joskin eri tavalla odotettu, ja hauskaa oli keikalla. Oleellisia hittejä soitettiin. Erityisen hauskaa näytti olevan myös sillä pitissä ilmakirvestä heiluttaneella tontulla, vaikka samaan aikaan lavalta raikaavassa biisissä perkeleen tontut saavat kuulaa kalloon. Vaarallisessa elämässä on viehätyksensä!
 |
| Impaled Nazarene 1.7.2017 | |
Välillä tulee harjoitettua sosiaalista elämää jopa muualla kuin Siljan terminaalissa, mutta sen jälkeen päälavalle kipuaakin jo paluuta tekevä
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus.
 |
| Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus, 1.7.2017 | | |
Dystopiaa! Ankeita kohtaloita! Painavalla poljennolla, murhetta pursullaan! Ilmeisen hauskaa on silti olla lavalla tauon jälkeen, koska etenkin yksi kitaristeista hymyilee läpi keikan niin, ettei meinaa naamalleen mahtua. Ei ne ainakaan kappaleiden tarinat ihan noin hauskoja ole.
 |
| Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus, 1.7.2017 | |
Aika lailla samaltahan nuo vanhat kappaleet kuulostaa kuin silloin aikoinaan - tosin nyt vasta selviää, kuinka hartaasti väärin olenkaan kuullut Rekkamiehen sanat useista kohdista aikoja sitten. (Kokonaisuuden kannalta nyt kuullut ovat osaltaan loogisempia, joten kyllä, kuulin ne vuosia väärin.)
 |
| Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus, 1.7.2017 | |
Pari uutta kappaletta kuulostavat joukossa notkeammilta eivätkä kaikkineen niin sidotuilta Lyijykomppanian perintöön, vaikka sekin siellä kaikuu taustalla. Vai erottuvatko uudet joukosta siksi, ettei niitä ole vielä ehditty moukaroida vuosia keikkamuottiin?
 |
| Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus, 1.7.2017 | |
Koska sitä sosiaalistakin elämää piti viettää, Kattilahallin tarjonta jäi tänä vuonna osaltani harmillisen vähälle huomiolle, vaikka sisätiloissa olisi ollut miellyttävän lämmintä.
Sleep of Monsters piti yrittää tsekata, mutta ehdin näkemään vain lopusta biisin tai pari. Se kuulosti...viihteelliseltä. Lavalla oli väkeä kuin pienessä pitäjässä, kokonaista taustakuoroa myöten. (Pari vuotta sitten jossain teatterikappaleessa kuulostivat kolmen
noidan stemmat niin hyvältä, että menin ennustelemaan occult rockin seuraavaksi trendiksi kolmea naislaulajaa yhden sijaan
yhdessä bändissä. Onkohan se ennustus jo toteutunut?) Pitää laittaa listalle "tsekkaa joskus kokonainen keikka"!
 |
| Sleep Of Monsters, 1.7.2017 |
|
Samaan aikaan oli telttalavalla meuhkaamassa
Lost Society, joka ansaitsikin uudelleentsekkauksen viimekesäistä kuralätäkköä paremmassa ympäristössä. Telttakatoksen alla oli ainakin kuivaa, mutta eihän siellä silti tarjennut kuin perkkele palella. Toki bändin nuoret ja liikkuvaiset poitsut olivat kerrassaan somia, mutta kesäinen Helsinki oli niin hyinen, ettei ihan siellä telttakatoksen laitamilla ihmetellessä ja laulajan anteliaita helvetinikkunoita lähinnä screeniltä pällistellessä siltikään tullut kuuma katsellessa. Josko tämä orkesteri nyt joskus tulisi tilaisuus tsekata sisätiloissakin, vähemmillä säätilan tuottamilla häiriöillä!
 |
| Lost Society, 1.7. 2017 |
|
On myös mainittava, että kovasti bändi villitsi yleisöä liikkumaan, joten lähempänä lavaa ehkä olikin lämpimämpää.
 |
| Lost Society, 1.7. 2017 | |
Musiikilliset mielikuvat muodostuivat viime vuotta letkeämmiksi. Jollain määrittelemättömällä tavalla tuli mieleen 90-luvun alku, mutta vaikea sanoa johtuiko se musiikista sinänsä, vai sen henkimästä yleisestä hauskuudesta ja huolettomuudesta.
 |
| Lost Society, 1.7. 2017 | |
Päälavalla soittaneen
Soilworkin materiaali ei ollut entuudestaan tuttua - eikä kyllä varsinaisesti houkuttanut tutustumaan tai jättänyt juuri muistikuvia itsestään. Pisteet Seitsemänteen sinettiin viittaavasta taustalakanasta.
 |
| Soilwork, 1.7.2017 |
|
Electric Wizard soitti telttalavalla sakean punaisen usvan keskellä ja kuulosti
mekaaniselta indricotheriumilta.
 |
| Electric Wizard 1.7.2017 |
|
 |
| Electric Wizard 1.7.2017 | |
 |
| Electric Wizard 1.7.2017 | |
Jos jo valaistus häivytti soittajien piirteet pelkiksi varjokuviksi, screenitkin oli valjastettu elokuvallisempaan käyttöön eikä lavan tapahtumien välittämiseen piippuhyllylle asti. Kesti silti jonkin aikaa (kenties ensimmäisiin väriräjähdyksiin asti), ennen kuin hahmotin ettei screeneillä pyörinytkään yksittäinen elokuva todennäköisesti saatanallisine orgioineen, vaan useammasta lähteestä lainaileva kappalekohtainen videotaideteos.
 |
| Electric Wizard 1.7.2017 | |
 |
| Electric Wizard 1.7.2017 | |
 |
| Electric Wizard 1.7.2017 | |
 |
| Electric Wizard 1.7.2017 | |
Teltan suojista tuli kiire sateeseen, sillä
Amorphis oli ehtinyt jo aloittaa päälavalla. Perinteisestihän Amorphis on nähtävä ainakin kerran kesässä. Tänä vuonna uutta odoteltavaa keikkaan toi kokoonpanomuutos - miltäpä kuulostaa vanhan basistin paluu? (Tai kuten jossain jo sanottiin - alkuperäiskokoonpanon paluu parilla lisätyypillä varustettuna.) Hyvältähän se kuulosti!
 |
| Amorphis, 1.7. 2017 |
|
 |
| Amorphis, 1.7. 2017 | |
 |
| Amorphis, 1.7. 2017 | |
Amorphis myös selvästi tiesi, miten lämmittää palelevaa yleisöä - taisi olla ensimmäinen kerta kun näin Amo-shown pyroilla koristeltuna! (Tai jos olen nähnyt moista aiemmin, se ei ehkä ole ollut yhtä mieleenpainuva tapaus). Leikki sikseen - suurimpien hittien aikaan ilmoille suitsuavia tulipatsaita tai ei, bändi oli hurjassa vedossa. Yhdessä soittaminen oli selvästi hauskaa, ja ilo tarttui myös yleisöön.
 |
| Amorphis, 1.7. 2017 | |
 |
| Amorphis, 1.7. 2017 | |
Setti tietysti rakentui uudempien aikojen hittien ympärille, mutta kylläpä se vain oli makoisaa kuulla siellä välissä vanha ikisuosikki Into Hiding ynnä Against Widows. Silloin tuntui, niin kuin paikalleen olisi loksahtanut saumattomasti palanen, jota et ole erityisesti ehtinyt vielä etsiä, mutta joka on tärkeä kuvan muodostumisessa eheäksi.
 |
| Amorphis, 1.7. 2017 | |
 |
| Amorphis, 1.7. 2017 | |
Ja kyllä, olen aina pitänyt Olli-Pekka Laineen bassonsoitosta. Nyttemmin ehkä jopa vielä enemmän kuin ennen, jos mahdollista.
 |
| Amorphis, 1.7. 2017 | |
 |
| Amorphis, 1.7. 2017 | |
Jonkun pyron äkillinen äänekäs popsahdus ilmeisesti vähän suunnittelemattomaan kohtaan kappaletta tuotti loppukeikasta yllätyksen - tai no, kauempana olleiden kavereiden mukaan se kuulosti kauemmas kovemmaltakin räjähdykseltä siinä missä edessä ääni oli pöllömpi puttsaus. Tiedä häntää sitten - onneksi ei vaaratilanteita aiheuttanut.
 |
| Amorphis, 1.7. 2017 | |
 |
| Amorphis, 1.7. 2017 | |
Taas sai juosta, sillä telttalavalla oli jo aloittanut niin ikään odotettu
Triptykon. Hyppäys tunnelmasta toiseen Amorphiksen ja Triptykonin välillä oli suurempi kuin lavojen välinen matka. Yllätyin hiukan myös siitä, että Triptykon oli nähtävästi vähemmän suosittu kuin Electric Wizard ja varsin lavan eteen pääsi varsin helposti.
 |
| Triptykon 1. 7. 2017 |
|
 |
| Triptykon 1. 7. 2017 | |
 |
| Triptykon 1. 7. 2017 | |
Savu valui Gigerin maalausten takaa kuin lehtereiltä. Musiikin kylmyys ja tylyys vyöryy ylitse, vaikka tuomiopäivän profeetta myhäileekin lavalla kuin tyytyväinen menninkäinen. (Enkä aivan voi välttyä ajatukselta, että jonain kuuttomana yönä Vanja ryömii lavalookissaan ulos telkkarista, juuri silloin kun sitä vähiten odottaa.)
 |
| Triptykon 1. 7. 2017 | |
 |
| Triptykon 1. 7. 2017 | |
 |
| Triptykon 1. 7. 2017 | |
Keikkasetti painottui kovasti Celtic Frostin materiaaliin, ja Triptykonin omaa materiaalia kuultiin vain kolmen kappaleen verran. Toki Tomppa saa omasta materiaalistaan valkata esitettäväksi mitä haluaa, mutta hiukan jäi ikävä aiemmat näkemäni keikat päättänyttä Prolongingia, ja joitain muitakin levyillä ihastuttaneita kappaleita kuulisi mieluusti livenäkin.
 |
| Triptykon 1. 7. 2017 | |
 |
| Triptykon 1. 7. 2017 | |
Matka tunnelmasta toiseen lavojen välillä oli taas melkoinen, kun päälavalla aloitteli antiaan
HIM. Koska HIM ei ole ollut henkilökohtaisesti mikään kovin läheinen bändi, alunperin tarkoituksena oli katsoa osa keikasta uteliain mielin ennen kuin tulisi kiire bussiin. No, siitä omissa aikatauluissa keikalle varatuista paristakymmenestä minuutista vartti meni vessajonossa, joten kovin syvällistä näkemystä ei keikasta ehtinyt syntyä.
 |
| HIM, 1. 7. 2017 |
|
Täyteläiseltä ja rokkaavalta kuulosti bändi, ja Ville Valo on kyllä taitava ja ulottuvainen laulaja.
