Näytetään tekstit, joissa on tunniste Awake Again. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Awake Again. Näytä kaikki tekstit

lauantai 2. lokakuuta 2021

SmugglerRok Liedossa 6.8.2021

 Samalle viikonlopulle osui lähikaupungeissa lukuisia festareita. Lukuisista vaihtoehdoista vaaka kallistui tällä kertaa perinteisemmän rokkikattauksen ulkoilmatapahtumaan. Onhan se Amorphis nähtävä ainakin kerran kesässä, myös näinä kummallisina aikoina.

Sää suosi perjantaista yhden päivän täsmäiskun tekijää poutaisena muttei liian kuumana. Alueelle mennessä jonot vetivät nopeasti, vaikka ihan aluksi niitä pääsikin syntymään. Myös yhden päivän lipulla sai rannekkeen, jolla pääsi liikkumaan festarialueelta välillä kaupungille ja takaisin - ja luultavasti festarikansan lisäksi moista joustavuutta kiittivät myös lietolaiset yrittäjät, joilta festaroinnin ohessa haettiin evästä. 

Illan korkkasi Suomen tämän vuoden euroviisuedustaja Blind Channel. (Olenkin nyt sitten nähnyt livenä kolme Suomen euroviisuedustajaa - Blind Channelin lisäksi Lordin ja Teräsbetonin. Pitääkös se laatia bingo näistäkin?) Bändin materiaali ei ole entuudestaan sen tutumpaa, mutta lähes joka kappale kuulostaa siltä kuin olisin kuullut sen useampia kertoja ennenkin - esimerkiksi joskus vuosituhannen taitteessa elokuvissa tai baareissa tai jossain, mutten ihan saa kiinni siitä, koska ja missä ja millä nimellä. Tietyllä tavalla tämmöinen anakronistinen hittipotpuri tuo mieleen myöhemmin illalla esiintyvän Beast In Blackin, vaikka bändit ammentavatkin innoituksensa eri aikakausilta. Toisaalta siinä vaiheessa kun tunnistan Blind Channelin soittavan Anastacian Left Outside Alonea, alan miettiä onko tuttuuden illuusio sittenkin johtunut siitä, että bändi on rytyyttänyt enemmänkin joskus kaikkialla, kuten busseissa ja kaupoissa, soineita vanhoja discohittejä oman sabluunansa läpi. Vaikka kappaleet eivät olisi tuttuja tai niiden tyylilaji varsinaisesti omin kuppi teetä, Blind Channelista välittyvä riemu ja esiintymisen ilo ovat hyvin tarttuvaa laatua. Euroviisuhitti on säästetty setin viimeiseksi, koreografia kulkee edelleen kuin viisulavalla (taitaa lähteä sellaisenaan ihan selkäytimestä vielä pitkään) ja festarialueella kuin myös aidan takana heiluu varsinainen keskarien meri. Festarialue on K-18, mutta Blind Channelilla on joukko myös alaikäisiä faneja, jotka ovat kerääntyneet aidan taakse toisen lavan paikkeille ja ihanan innoissaan. Monikohan siitä porukasta perustaa ennen pitkää oman bändin, ellei jo soitakin jossain?

Blind Channel 6.8.2021
Blind Channel 6.8.2021

Blind Channel 6.8.2021
Blind Channel 6.8.2021

Pikkulavalla esiintyy illan aikana useampia Turku Rock Academyn bändejä, ja näistä ensimmäisenä on vuorossa Atomic Annie, joka kuulostaa vanhempien äijien bändiltä kuin näyttää. Kuulostaisivat olevan kotonaan vaikka jossain proto-heavyn paikkeilla. Festarialueen toiselle laidalle sointi on jotenkin laiskahko, lähempänä lavaa groovaa paremmin mutta matalammat taajuudet eivät kauemmas oikein erotu.  (Basistilla on kyllä todella makean näköinen soittopeli.)

Atomic Annie 6.8.2021
Atomic Annie 6.8.2021

Atomic Annie 6.8.2021
Atomic Annie 6.8.2021

Atomic Annie 6.8.2021
Atomic Annie 6.8.2021


Päälavalla soittaakin seuraavaksi Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus. Sitten viime näkemän ei ole hirveästi tainnut muuttua - setti painottuu edelleen uudempaan materiaaliin, joka ei olekaan pusertunut samaan jynkytysmuottiin minkä läpi vanhoina aikoina tuntui menevän kaikki ennen pitkää. Uusi setti on siis edelleen vaihteleva. Ja taas  näyttää olevan kaljulla kitaristilla sitä hauskempaa, mitä ankeammin kappaleiden sanoituksissa käy. Vanhimmat biisit Rautiainen spiikkaa kertoen niiden ilmestyneen kun Blind Channelin poikien isät olivat vielä teini-ikäisiä. Niin se aika vierii! Kovin profeetallisilta kuulostavat nyt yli 20 vuotta vanhojen kappaleiden sanoitukset, jotka aikanaan pystyi vielä kuvittelemaan tulevaisuuteen. Toisaalta Niskis todistaa, että kun on selkeä näkemys siitä, mitä taiteellaan pyrkii ilmaisemaan, ahdistus ja ahdistavuus välittyy ihan ilman ulkoisia kommervenkkejä. Musiikista ja sanoista.

Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus 6.8.2021
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus 6.8.2021

Pikkulavan valtaa seuraavaksi Underclass, ja kun senkin sointi kuulostaa jotenkin laiskalta vaikka tempo on reippaampi ja esiintyjät poukkoilevat iloisesti ympäriinsä, alan epäillä että pikkulavan äänisäädöissä on jotain pielessä, ja "laiskalle" olisi joku oikeampikin termi. Underclass on muuta illan aikana näkemääni tarjontaa popahtavampaa rockia - mieleen tulee ehkä Garbage ja 90-luvulta biisejä, joiden esittäjien nimet ovat jääneet mysteereiksi. Lavan edessä tanssivia fanejakin riittää - Blondie-cover vetää niitä paikalle joukoittain, siinä missä sinkkubiisi Mr Instagramin tahtiin joku joraa soolona vaaleanpunaiset reinot ja eripariset pitsisukat säihkyen. Ehkäpä hän sitten on Mr Instagram...

Underclass 6.8.2021
Underclass 6.8.2021

Liedon antimien tarkistuksen jälkeen ehdinkin takaisin festarialueelle sopivasti Beast In Blackiksi. Yleisössä tuntui humalatilat syventyneen huomattavasti, samalla kun turvavälit alkoivat jo monelta unohtua. Jos siihen mennessä turvavälin pitäminen tuntemattomiin oli onnistunut mainiosti, Beast In Blackin aikaan ihmisillä oli hyvä halu tungeksia, ja pyrkiä levittämään sitä tungosta muillekin. Rauhallisempaa paikkaa, jossa joku potentiaalinen viruslinko ei tunge iholle eikä suuhun, joutui hakemaan keikan aikana muutaman kerran uudestaan, ja paras optio niiden löytämiseen oli valitettavasti sen verran sivussa, että näkyvyys kärsi. Tosin komeat pyrot pimenevässä illassa erottuivat kauemmaskin. Samoin kuin tarttuva iloisuus esiintyjistä.  Kuten todettua, myös Beast In Black kuulostaa villiintyneeltä anakronistiselta jukeboksilta - joka kappale kuulostaa tutulta jostain ajallisesti kaukaisemmasta ympäristöstä, mutta juuri ennen kuin saat kappaleen päästä kiinni että mikäs se muistiisi tullut ralli olikaan nimeltään, viitataankin jo seuraavaan ja sitä seuraavaan hämärästi tuttuun kappaleeseen, joiden muistikuvista yhdessä muodostuukin taas jo ihan omanlaisensa kokonaisuus.

Beast In Black 6.8.2021
Beast In Black 6.8.2021

Beast In Black 6.8.2021
Beast In Black 6.8.2021

Beast In Black 6.8.2021
Beast In Black 6.8.2021

Awake Again soittaa seuraavaksi pikkulavalla. Pikkulavan soundipolitiikassa on jotain pielessä edelleen, mutta nyt eri tavalla - kuulostaa siltä, että kaikki säädöt on väännetty kaakkoon ja volyymit täysille, eikä sekään tosiaankaan imartele sitä, miltä niiden säätöjen läpi soittava kuulostaa. Awake Againista tuli taas mieleen 90-luku, tällä kertaa Rage Against The Machine ja muut sen tyyppiset
nytkytykset. Esiintyminen oli pirteää ja bändillä näytti olevan innokkaita faneja.

Awake Again 6.8.2021
Awake Again 6.8.2021

Päälavalla päivän viimeisenä esiintyjänä soitti Amorphis. Niinhän se on kuin vanhaa ystävää tapaisi, kun Amorphista kuulee livenä! Beast In Blackin tungeksijoista viisastuneena päätän pysytellä joka tapauksessa kauempana lavasta, mutta fanikulttuuri näillä orkestereilla tuntuu olevan sen verran erilainen, että kaikki pysyvät rauhallisesti paikoillaan kuuntelemassa soittoa. Ja hyvältähän se kuulostaa. Jotenkin ilahduttaa erityisesti, miten voimakkaasti basso nousee esiin esimerkiksi Silent Watersissa, ja toisaalta Bad Bloodissa jään kuuntelemaan erityisesti rumpuja, Joutsenen murean murinan lisäksi. Settilistasta ei yllätyksiä löydy, hyvin perus- greatest hits-kattaushan se on - ja mieluusti kuulisin pitkän uran varrelta välillä myös jotain harvemmin soitettua. House of Sleepiä käytetään yleisönhuudatukseen, ja oma osallistuminen tulee kuitattua Eläkeläisten sanoilla, jotka istuvat niin mainiosti tähän merkilliseen puoleentoista vuoteen - "humpata ei täällä edes saa, kylmä kangistaa, leegot jäätyy laseihin!" Silti setin päättävän ja niin monesti ennenkin kuullun My Kanteleen kohdalla tulee itku - soitto on suruista tehty.


Amorphis 6.8.2021
Amorphis 6.8.2021

Amorphis 6.8.2021
Amorphis 6.8.2021


Amorphis 6.8.2021
Amorphis 6.8.2021

maanantai 11. toukokuuta 2020

Koronakevät 2020 - Maalis- ja huhtikuu striimien varassa

Etukäteen näytti siltä, että tästä on tulossa kerrassaan oivallinen keikkakevät. Oli lippuja buukattuna yhteen jos toiseenkin tapahtumaan, joita kannatti odottaa. Sen sijaan tulikin maailmanlaajuinen pandemia ja yksi toisensa jälkeen odotetut tapahtumat siirrettiin syksymmälle, ensi vuoteen tai peräti peruutettiin. Tilalle tuli kotona kökkiminen ja striimattujen keikkojen katsastaminen netistä.

Alkuun ajattelin skipata striimikeikoista kirjoittamisen - enhän yleensä ole kirjoittanut siitäkään, jos olen vaikka katsellut Wackenin striimejä, tai keikkatallenteita DVD:ltä. Ennen pitkää alkoi kuitenkin näyttää siltä, että alkuun oudolta ja väliaikaiselta vaikuttanut tilanne onkin uusi normaali, ja siitä saattaa poikia jotain uutta kulttuuriin jatkossakin. Olihan striimikeikkoja ollut aiemminkin - isossa mittakaavassa esimerkiksi juuri nuo Wackenin jokakesäiset striimaukset, ja pienemmässä skaalassa esimerkiksi erilaiset "treenikämppäkeikat".

Tietysti erilaisilla esiintyjillä on hyvin erilaiset mahdollisuudetkin tehdä striimejä. Siinä missä sooloartistin tai hyvin pienimuotoisen kokoonpanon on mahdollista polkaista keikka pystyyn vaikka kännykän kameran edessä kotisohvalta, isommat kokoonpanot tarvitsevat isompia puitteitakin. Varsinkin jos haluavat välittää katsojilleen kauemmaskin myös tavallisilta keikoilta tuttuja show-elementtejä, kuten valoja ja koreografioita. Ja isompien juttujen toteuttaminen tietysti tulee myös kalliimmaksi. Toki äänentoisto ja kuvaus vaikuttavat myös siihen, miltä se sooloartistikin kuulostaa. Joidenkin on helpompi toteuttaa kotikutoisempia juttuja nopealla aikataululla kuin joidenkin toisten. Toisaalta striimikeikat voisivat antaa myös mahdollisuuden toteuttaa yleisön nähtäväksi musiikkivideon ja keikan välimaastossa juttuja, joita olisi hankala viedä klubikeikoille tai kiertueelle. Vaikka soittaa pehmoleluilla täytetystä kylpyammeesta käsin, jos niikseen tulee.

Kun paikan päälle keikalle meno ei enää ollut vaihtoehto, vaan kaikki tarjonta oli striimejä netissä, tuli pikkuhiljaa havainnoitua myös muutoksia omassa keikkakäyttäytymisessä. Voi johtua siitä fyysisen osallistumisen tarpeesta, että jossain vaiheessa tuli seurattua melkein enemmän erilaisia jumppaohjausstriimejä ja liikuttua niiden tahtiin, kuin varsinaisia keikkoja. Samoin kun osa esiintyjistä tarjosi keikkansa katsottavaksi myöhemminkin kuin juuri siinä hetkessä, joitain erityisen korvanmukaisia keikkoja tuli kuunneltua useita kertoja, vaikkei niinkään katsottua kuin sen ensimmäisen kerran. Keikka pyörimään yhteen selaimen välilehteen ja puuhaamaan jotain muuta samaan aikaan toisella välilehdellä! Jollain tavalla tästä tuli mieleen jopa se teoretisoitu ero (leffateatterissa katsotun) elokuvan ja television välillä, jos elokuvaa katsotaan keskittyneesti ja televisiota silmäillään muiden puuhien ohessa.
Samoin oikeilla keikoilla harvemmin tulee juteltua kavereiden kanssa samaan aikaan kun bändi soittaa, mutta striimien kohdalla se on jo pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Ehkä siksi, että tekstipohjainen jutustelu ei sotke kuuntelemista siinä missä ämyreiden vieressä kilpaa karjuminen. Ja onhan siinä tiettyä hohtoa kommentoida kaukana asuvien kavereiden kanssa reaaliaikaisesti kerrankin samaa keikkaa, siinä missä yleensä päästään korkeintaan vertailemaan saman kiertueen keikkoja eri kaupungeissa.


Kun kokoontumisrajoitukset sulkivat keikkapaikat maaliskuussa, Anniina Auf ehti ensimmäisten joukossa striimaamaan intiimin keikan kotisohvalta. Ja hiukan myöhemmin toisen, jossa oltiin jo liikkuvaisempia. Rajatusta biisimateriaalista huolimatta keikoilla esitettiin keskenään eri versio samastakin biisistä, joten yllätyksellisyyttäkin oli. Tunnelma keikoilla oli lämmin ja läheinen, ja kappaleet yhtä merkillisellä tavalla koskettavia kuin aiemminkin, joten ensi kokemusten perusteella livestriimit vaikuttivat joltain kerrassaan lupaavalta.

Varsin alkuvaiheessa päädyin myös katselemaan striimiä, jossa Galderian laulaja soitteli pianoa ja lauloi toivebiisejä (sikäli kun ne olivat pianon ja laulun voimin toteutettavissa) ja jutusteli webbikameralle näyttäen jokseenkin humalaiselta, vaikka ahkerasti siemaillussa lasissa vaikuttikin olevan vettä.  Ilmeisesti osa esimerkiksi läppäreiden kiinteistä kameroista saa niiden ääressä istuvat ihmiset näyttämään vähintään oudolta, ja äkilliset kumartumiset lähemmäs näyttöä lukemaan tekstejä vielä lisäävät humalaista vaikutelmaa. Koska en varsinaisesti voi väittää tuntevani Galderian materiaalia ja striimin jutustelukin tapahtui pääosin oudolla kielellä, en tainnut saada siitä irti ihan sitä mitä bändin fanit. Varsin mukava kädenojennus kuitenkin faneille tilanteessa, jossa ei tiedetä koska on taas mahdollisuus nähdä fyysisesti samassa tilassa.

Varsin alkuun striimeissä pisti myös silmään ahkera siemailu ihan eri tavalla kuin livekeikoilla. Mitä sitten itse kunkin lasissa olikaan. Siinä missä Anniina Aufin jäsenillä oli soreat viinilasit ja Galderian laulajalla tavallinen juomalasi, Njihe siemaili Jaloviinaa suoraan pullosta. Kappaleiden nyrjähtänyt tunnelma oli edelleen kohdillaan, ja tähän esitykseen kuulunut jatkokertomus uutisesta sopi sekin settiin mainiosti. Aiemmalla livekeikalla vaikutuksen tehnyt Silmälasit oli mukana, mutta vähän petyin, kun toinen suosikkini Ristikkoaarre puuttui.  Myöhemmin palattuani etsimään linkkiä katsomaani keikkaan, huomasin että niitähän on tullut sivulle lisää. Täytynee jälkikäteisesti katsoa nekin!

Metsatöll puolestaan toimitti monella kameralla kuvatun näyttävän shown, jossa oli useita vierailijoita. Keikka oli katsottavissa ilmaiseksi "maksa jos jaksat"-periaatteella, ja ilmeisesti monet myös maksoivat. Kommenteista päätellen monet myös tutustuivat bändiin ensi kertaa striimikeikan välityksellä - Metsatöll saattoi olla pandemian aikaan ensimmäisten metallibändien joukossa, jotka ehtivät tarjoamaan oikeaa kokonaista keikkaa koteihinsa jumittuneille katsottavaksi. Tosin, jos en nyt ihan läpiä päähäni puhu, kyseinen keikka saattoi olla jo valmiiksi sovittu ja suunniteltu, ja päätettiin sitten muuttuneessa tilanteessa soittaa joka tapauksessa kameroille ilman paikan päällä olevaa yleisöä.  Vaan saattoipa se olla joku muukin keikka jolle kävi niin. Metsatöllin meininki oli kuitenkin reipasta ja hauskaa, kuten yleensä paikan päälläkin. Metsavihan muistan kuulleeni myös ihan ensimmäisellä näkemälläni Metsatöllin keikalla - tai ainakin se avasi hetkeksi portaalin vuosien takaisiin tunnelmiin.

Awake Againin striimikeikkamainos tuli vastaan Facebookissa. Entuudestaan tuntematon bändi - pitääpä tsekata millainen on meininki. No, meininki oli hilpeä - tuli mieleen jotenkin isojen (yleis)kesäfestareiden sunnuntaibändit. Värikästä pukeutumista ja maskottipehmopossu. Musiikillisesti tunnuttiiin kurottelevan nolkytluvun alun, ehkä jopa 90-luvun suuntaan. Ehkä vähän pomppumeiningillä. (Tätä keikkaa en ainakaan löytänyt enää myöhemmin katsottavaksi, vaikka se ilmeisesti oli jonkun aikaa suorana striimauksen jälkeen ollutkin katsottavissa.)

Myöhemmin luin lehdestä, että näitä Turku Rock Academyn striimikeikkoja olisi ollut enemmänkin, ja ajattelin vilkaista niitä lisää sitten myöhemmin. Josko tulisi välillä kuultua enemmänkin uutta musiikkia, eikä vain koluttua vanhojen tuttujen tekemisiä. Mutta ties kuinka monta ehdin missata välistä! Tässä vaiheessa alkoi myös tulla mieleen, että kannattaisi sittenkin kirjoittaa postauksia myös striimikeikoista, ennen kuin unohdan kokonaan mitä kaikkea kevään aikana on tullut nähtyä ja kuultua.

(Nytkin vaanii epäilys, että olen unohtanut jotain välistä. Saatoin muuten kuunnella jossain välissä myös Juha-Matti Rautiaisen keikan, mutta visuaalit näyttävät täysin vierailta, joten se on varmasti pyörinyt kuulokkeissa samalla kun olen tehnyt jotain muuta.)

Imperial Age veti tietenkin tapansa mukaan kaiken tappiin asti ja vähän yli kolmetuntisella striimishowllaan, jossa kappaleiden välissä oli juontajan houstaamia talk show-osuuksia, joissa oli tarkoitus vastailla yleisön kysymyksiin ja päästää laulajien lisäksi myös muita soittajia ääneen. Aina kappaleen tai parin välein toistuneet talk show-osuudet olivat kyllä keikan tylsintä antia, ehkä vuorottelu olisi toiminut paremmin, jos soittopätkät olisivat olleet useamman kappaleen mittaisia. Suurimmat hitit oli säästetty viimeisiksi, mutta toisaalta niissä kuului myös jo väsymys laulajien äänestä. Tämä keikka pelkästään striimattiin suorana, eli sitä ei ollut katsottavissa enää myöhemmin.