Elokuussa tuli käännyttyä taas myöskin verkon kautta nautittavan viihteen puoleen. Skyforger soitti Laivā-festareilla, jotka striimasi usealla kameralla ja monesta eri suunnasta kuvattuna sikäläinen matkapuhelinoperaattori. Ihmettelin festarin nimeä etukäteen (kääntäen sen "veneessä" tai "laivalla") ja mietin, onko se joku risteilykeikka. Filmatisoinnista se sitten selvisi - sen sijaan että esiintyjät olisivat soittaneet laivalla, esiintymislava oli rannassa, katettu mutta avoin neljään suuntaan ja yleisöä oli niin maalla kuin veneillä merellä! Hauskan näköinen esillepano, eikä veneiden keikkuminen nähtävästi hillinnyt riekkumista sikäli kun yleisöllä alkoi menojalka vipattaa. Hyvin näytti myös bändi ottavan kontaktia yleisön kanssa kaikkiin ilmansuuntiin, vaikka mikrofonien ja esimerkiksi rumpusetin sijoittelu hiukan rajoittikin. Kotikentällä laulaja tuntui myös tarinoivan kapåpaleiden taustoista enemmän kuin vieraalla kielellä - mutta mitä, esiintyikö basisti tavallista rauhallisemmin, vai osuiko kamera tallentamaan vain rauhallisia hetkiä? Skyforgerin jälkeen esiintyi selloja, perkussioita ja syntetisaattoreita yhdistellyt DaGamba. Varsin viihteellistä settiä (joskin myönnän, että ensin skippasin, ja palasin vasta myöhemmin kuuntelemaan lisää). Lopuksi DaGamba kutsui vielä Skyforgerin takaisin, ja yhtyeet soittivat yhdessä Kad Usins Jaj'n - peräti kahdesti yleisön riemuksi. Kyllähän se komealta soundasikin sellojen hoidellessa perinteisesti pillein soitetut melodiat!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Skyforger. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Skyforger. Näytä kaikki tekstit
lauantai 2. lokakuuta 2021
torstai 7. maaliskuuta 2019
Apparition, The Carnival, Black Mass Pervertor ja Skyforger TVO:lla 9.2. 2019
Apparition oli varsin rivakkaa ja suoraviivaista voimatrion räimettä. Lavalla näytti olevan muistakin yhteyksistä tuttuja hemmoja hiukan ehostettuina.
Kovin pysyviä muistijälkiä ei kappalemateriaalista vielä jäänyt, illan seuraavien orkesterien puskiessa jo päälle.
The Carnivalin esityskieli oli suomi, toisin kuin nimen perusteella olisi voinut odottaa, ja aloitusbiisi toi mieleen Mana Manan toisteisella äänivallitripillä.
Muukin hitaamman temmon materiaali muistutti ajoittain Mana Manasta, mutta nopeammat, punkahtavammat rypistykset repesivät täydeksi kaaokseksi.
Hämmentävän ja erottuvan ensivaikutelman teki tämä bändi. Lisäksi olen melko varma, että laulajan olen nähnyt joskus aiemminkin TVO:n lavalla, mutta jonkun eri bändin keulilla. (PS. Hyvä paitavalinta.)
Black Mass Pervertor toi mieleen ensiksi Okkultokratin - niin kuin Venomit olisi kierrätetty tähän päivään, jonkun suodattimen kautta eikä sellaisenaan.
Musiikin yllä leijui muutenkin ilahduttavasti 1980-luvun aave niin kovin tallattujen 1990-luvun polkujen sijaan.
Yleisvaikutelma oli kerrassaan hauska, joskin hauskanpidon ohessa oli myös uhkaavampia sävyjä, etenkin setin loppupuolella.
Skyforger on sekin nähtynä vuosien varrella lukuisia kertoja. Aina livesoundin hyökkäävyys yllättää kuitenkin puskista.
Setti painottui yllättävänkin paljon debyyttilevyn materiaaliin, joskin debyytin 20-vuotisjuhlat ja tuore vinyylipainos ovat tietenkin sen verran ajankohtaisia, että saattoivat vaikuttaa setin suunnitteluun.
Kerrankin pidemmätkään jutustelut kappaleiden välissä eivät katkaisseet tunnelmaa, vaan tuntuivat olevan paikallaan, sillä niissä valotettiin kappaleiden sanoitusten taustaa ja niihin liittyvää historiaa. Laulaja onnistuu pitämään yleisön otteessaan myös tarinoidessaan, ennen kuin mennään taas, keskiaikaisesta sodankäynnistä maailmansotiin ja takaisin. Myös yleisön joukossa oli suoranainen taistelukentän tunnelma, sillä myllytys pakkasi käymään väkivaltaiseksi.
Basisti oli perinteiseen tapaansa jo yksistään suunnaton show, joka ehti kieriä pitkin lattiaa jo ensimmäisen biisin aikana, ja lisäsi vielä koko ajan kierroksia jo entisestään täydellä höyryllä käyvään koneeseen.
Basistin ja nykyisen kitaristin puhtaat lauluäänet tarjoavat toisilleen oivan vastinparin, ja Kauja pie Plakaniemin tulkintaan näiden kuoro toi suorastaan Bathorymaista tatsia.
Jos kohta vanhempi materiaali kyntää selvästi äärimetallista sarkaa, uudemmissa ote on paikoin jopa rockimpi tai hyvin painava perusheavy. On näitten pitkän linjan bändien kohdalla aina lystiä kuunnella, miten koko kuljettu matka kuuluu tuotannossa.
 | |
| Apparition, 9.2.2019 |
 | |
| Apparition, 9.2.2019 |
 | |
| The Carnival, 9.2.2019 |
 | |
| The Carnival, 9.2.2019 |
 | |
| The Carnival, 9.2.2019 |
 | |
| The Carnival, 9.2.2019 |
 | |
| The Carnival, 9.2.2019 |
Black Mass Pervertor toi mieleen ensiksi Okkultokratin - niin kuin Venomit olisi kierrätetty tähän päivään, jonkun suodattimen kautta eikä sellaisenaan.
 |
| Black Mass Pervertor, 9.2.2019 |
 |
| Black Mass Pervertor, 9.2.2019 |
 | |
| Black Mass Pervertor, 9.2.2019 |
Skyforger on sekin nähtynä vuosien varrella lukuisia kertoja. Aina livesoundin hyökkäävyys yllättää kuitenkin puskista.
 | |
| Skyforger, 9.2.2019 |
 | |
| Skyforger, 9.2.2019 |
 | |
| Skyforger, 9.2.2019 |
 | |
| Skyforger, 9.2.2019 |
 | |
| Skyforger, 9.2.2019 |
 | |
| Skyforger, 9.2.2019 |
perjantai 24. helmikuuta 2017
Lasten Hautausmaa, Revocnikufesin, Pyhä Klaani, Skyforger ja Ereb Altor T-Talolla 21.1.2017 (yksityistilaisuus)
Jaa-a - retosteltuani toisaalla riippumattomuuttani ostaessani keikkalippuni itse, saan sitten toisaalta kivoja kutsuja kivoihin yksityistilaisuuksiin, joissa soittaa ties mitä, ja taas retostelen enkä yhtään häpeä. Retost! Retost!
Illan avasi Lasten Hautausmaa - moniaalta kehuja kerännyt ja toisaalta itselleni entuudestaan nimeä lukuunottamatta tuntematon suuruus. Jotain tiettyä iskelmällisyyttä musiiki heijasteli (eivätkä tanssilavasävyt jääneet parketilla pyörähdelleeltä yleisöltä huomaamatta).
Tai oikeastaan kaiho ei ollut edes iskelmällisyyttä - se kuulosti autoilumusiikilta mittaamattomille metsätaipaleille, joita vain aurausmerkit valaisevat. Joltain, mikä on tarpeeksi kaukana menneisyydessä jäädäkseen tavoittamattomiin, ja silti koko ajan läsnä.
Illan ohjauspyörää reippaampaan ja metallisempaan suuntaan käänsi Revocnikufesin Anthrax-covereillaan. Yleisö tosin vielä näin alkuillasta katseli menoa kohteliaasti kauempana lavasta, paitsi erittäin raivoisasti käskettynä. (Tosin, kuten havaittua, oikea Anthraxkaan ei välttämättä saa ihmisiä pysymään lavan edessä...)
Myös päivänsankarit kutsuttiin mukaan lavalle osallistumaan, mikä oli sangen mukava ele.
Bändin taholta Indiansin spiikkaaminen sillä kuinka on valkoisella lihaasyövällä heteromiehellä niin vaikeaa oli kuitenkin - no, aika älytön veto. Jos omat valinnat tuntuvat keski-ikäisenä epätyydyttäviltä, se on kuitenkin aika ensimmäisen maailman ongelmia verrattuna alkuperäiskansojen ihmisoikeuksiin tai niiden puutteeseen. Ja jos oikeasti harmittaa, että joku biisi ei kerrokaan pelkästään ensimmäisen maailman ongelmista, voisikohan sen jättää soittamatta? No, tietysti Indians on kova biisi, ja jos menisin ihan vasiten katsomaan Anthrax-covereita, voisin aika lailla odottaa kuulevani myös sen. Lienee cover-settien kokoaminen semmoista tasapainoilua aina - soitetaanko biisit jonkun tietyn periaatteen mukaan vai leikitäänkö elävää jukeboksia. Ja kiinnostaako lopulta kiviäkään jonkun cover-bändin laulajan poliittiset mielipiteet, vai olisiko ne syytä säästää vaikka originaalimateriaalia soittavan bändin keikoille, jos sellaista löytyy... (Ja joo, tajuan kyllä, ettei yksityistilaisuudessa voi olla varma moniko välispiikki on lopulta jatkumoa jostain vuonna 1992 pettuleipää kannonnokassa syödessä alkaneesta kuittailusta. Istuipahan vaan kokonaisuuteen niin huonosti että pisti pahasti korvaan.)
Seuraavaksi Pyhä Klaani soitti Dingo-covereita. Hetkinen, Dingo? Jotenkin yllättävä artistivalinta - tai ehkä ei niinkään. Dingo oli kuitenkin aikalaisiinsa varsin väkevästi vaikuttanut sukupolvikokemus, josta jokaisella sen vaikutuspiiriin joutuneella oli mielipide. Itsehän kuuluin ala-asteella Dingonvastustamisseuraan, jossa oli noin kolme jäsentä, kun kaikki muut olivat faneja. Sillä taustalla ei liene sattumaa, etten ole osunut koskaan näkemään oikeaa Dingoa livenä, joten Pyhän Klaanin vertailu alkuperäiseen perustuu lähinnä tallenteisiin. Enkä myöskään tiedä millaisia keikkasettejä esikuva on soitellut, joten ilmeisimpien hittien sekaan siroteltujen, vähemmän radiosta raikuneiden rallien kuvittelen olevan mahdollisesti merkityksellisiä henkilökohtaisemmalla tasolla - koska ilmeisesti bändillä ja toisella päivänsankareista oli enemmänkin yhteistä historiaa.
Eipä silti, mukavasti rokkasi, ja yleisö oli selvästi pähkinöinä. Oli lystiä kuulla Autiotalosta kitarapainotteisempi versio kuin tallenteilla on tullut vastaan. Bändin ulkoasussa oli glam-henkistä värikkyyttä, vaikkei sentään oltu vedetty kasariövereitä. Laulaja emuloi myös hyvin uskottavalla soundilla Neumannin ohutta ja värisevää ääntä, mutta artikuloi huomattavasti selkeämmin.
Dingon yleinen toiveikkuus pisti miettimään, etenkin vertailukohtana Lasten hautausmaan tummuuteen. En ole varma toimiiko perinteinen itä-länsi-jako juuri tässä yhteydessä, vai onko kyse ehkä sittenkin 1980- ja 2010-lukujen eroista.
Skyforgeria tältä illalta oli odotettukin. Spesiaalitapahtumassa soitettiin tietysti spesiaalisti akustinen folkkisetti, vaikka kuulemma muuten folkkisetit on jo jätetty historiaan. Kelpasipa sitä kuunnella silti, tai juuri sen vuoksi! Kokoonpanokin oli puoliksi vaihtunut sitten viime näkemän.
Nyt oli mukava kuulla myös Petersin tarinointia setissä kuultujen kansanlaulujen taustoista ja aihepiireistä. Toistuva teema on ollut sotaan lähtö, ja vaikka vallat ja väet ovat vaihtuneet ja vuosisatojen saatossa sodittu aina uusia sotia, yhtä epävarmaa on ollut eron hetkellä, pääseekö lähtijä enää koskaan palaamaan kotiinsa. Suomalaisittain mielenkiintoinen yksityiskohta oli mm. se, että samoihin aikoihin on jouduttu tsaarin armeijaan Baltiasta kuin täältäkin.
Sotalaulujen lisäksi mukana oli myös rituaalilauluja, kuten miekan taontaan liittyvä Zobena dziesma - ja pojan mieheksi tulosta erinäisten kokeiden kautta kertova Zirgi zviedza (jota bändi luonnehti "latvialaisen kansanmusiikin We Will Rock Youksi" - ja tiettyä rytmistäkin yhtäläisyyttä toki löytyy.)
Levyttämänsä materiaalin lisäksi Skyforger yllätti myös parilla uutuudella - vanhalla perinnelaululla, joka oli ensi kerran tallennettu samana vuonna kuin Skyforger levytti debyyttilevyään, ja coverilla latvialaisen kansanmusiikkiyhtyeen tuotannosta.
Jouhikkoa muistuttavan gigan monipuolisuus instrumenttina pääsi taas yllättämään vähän puskista - vaikka niinhän ne on instrumentit kuten ne soitetaan!
Illan viimeisenä bändinä soitti juuri edellisen kanssa kiertänyt Ereb Altor setillisen Bathory-covereita. Stemmat kajahtivat todella komeasti, mutta vähempää näiltä tekijöiltä tuskin voisi odottaakaan.
(Hienosti olen muuten merkinnyt muistiin "tykkään basistin soundista" ja jättänyt erittelemättä, oliko kyse bassosta vai laulusta, kun kommentti oli suoraan stemmakommentin perässä. Ehkä molemmista!)
Toinen päivänsankari ja promoottori sai taas kutsun mukaan lavalle.
Tässä vaiheessa iltaa hillittyys oli jo enimmäkseen karissut yleisöstäkin, vaikka isoimmasta mylläkästä pitkin salia vastasivatkin kiertuetoverit.
Oli kyllä mainiot kekkerit kaikkineen. Ja varsin monipuolinen, mainio keikkakattaus!
Illan avasi Lasten Hautausmaa - moniaalta kehuja kerännyt ja toisaalta itselleni entuudestaan nimeä lukuunottamatta tuntematon suuruus. Jotain tiettyä iskelmällisyyttä musiiki heijasteli (eivätkä tanssilavasävyt jääneet parketilla pyörähdelleeltä yleisöltä huomaamatta).
 | |
| Lasten hautausmaa 21.1.2017 |
Tai oikeastaan kaiho ei ollut edes iskelmällisyyttä - se kuulosti autoilumusiikilta mittaamattomille metsätaipaleille, joita vain aurausmerkit valaisevat. Joltain, mikä on tarpeeksi kaukana menneisyydessä jäädäkseen tavoittamattomiin, ja silti koko ajan läsnä.
 | |
| Lasten hautausmaa 21.1.2017 |
 | |
| Revocnikufesin 21.1.2017 |
 | |
| Revocnikufesin 21.1.2017 |
Myös päivänsankarit kutsuttiin mukaan lavalle osallistumaan, mikä oli sangen mukava ele.
 | |
| Revocnikufesin 21.1.2017 |
Seuraavaksi Pyhä Klaani soitti Dingo-covereita. Hetkinen, Dingo? Jotenkin yllättävä artistivalinta - tai ehkä ei niinkään. Dingo oli kuitenkin aikalaisiinsa varsin väkevästi vaikuttanut sukupolvikokemus, josta jokaisella sen vaikutuspiiriin joutuneella oli mielipide. Itsehän kuuluin ala-asteella Dingonvastustamisseuraan, jossa oli noin kolme jäsentä, kun kaikki muut olivat faneja. Sillä taustalla ei liene sattumaa, etten ole osunut koskaan näkemään oikeaa Dingoa livenä, joten Pyhän Klaanin vertailu alkuperäiseen perustuu lähinnä tallenteisiin. Enkä myöskään tiedä millaisia keikkasettejä esikuva on soitellut, joten ilmeisimpien hittien sekaan siroteltujen, vähemmän radiosta raikuneiden rallien kuvittelen olevan mahdollisesti merkityksellisiä henkilökohtaisemmalla tasolla - koska ilmeisesti bändillä ja toisella päivänsankareista oli enemmänkin yhteistä historiaa.
 | |
| Pyhä Klaani 21.1. 2017 |
Dingon yleinen toiveikkuus pisti miettimään, etenkin vertailukohtana Lasten hautausmaan tummuuteen. En ole varma toimiiko perinteinen itä-länsi-jako juuri tässä yhteydessä, vai onko kyse ehkä sittenkin 1980- ja 2010-lukujen eroista.
Skyforgeria tältä illalta oli odotettukin. Spesiaalitapahtumassa soitettiin tietysti spesiaalisti akustinen folkkisetti, vaikka kuulemma muuten folkkisetit on jo jätetty historiaan. Kelpasipa sitä kuunnella silti, tai juuri sen vuoksi! Kokoonpanokin oli puoliksi vaihtunut sitten viime näkemän.
 | ||
| Skyforger 21.1.2017 |
Nyt oli mukava kuulla myös Petersin tarinointia setissä kuultujen kansanlaulujen taustoista ja aihepiireistä. Toistuva teema on ollut sotaan lähtö, ja vaikka vallat ja väet ovat vaihtuneet ja vuosisatojen saatossa sodittu aina uusia sotia, yhtä epävarmaa on ollut eron hetkellä, pääseekö lähtijä enää koskaan palaamaan kotiinsa. Suomalaisittain mielenkiintoinen yksityiskohta oli mm. se, että samoihin aikoihin on jouduttu tsaarin armeijaan Baltiasta kuin täältäkin.
Sotalaulujen lisäksi mukana oli myös rituaalilauluja, kuten miekan taontaan liittyvä Zobena dziesma - ja pojan mieheksi tulosta erinäisten kokeiden kautta kertova Zirgi zviedza (jota bändi luonnehti "latvialaisen kansanmusiikin We Will Rock Youksi" - ja tiettyä rytmistäkin yhtäläisyyttä toki löytyy.)
 | |
| Skyforger 21.1.2017 |
Jouhikkoa muistuttavan gigan monipuolisuus instrumenttina pääsi taas yllättämään vähän puskista - vaikka niinhän ne on instrumentit kuten ne soitetaan!
Illan viimeisenä bändinä soitti juuri edellisen kanssa kiertänyt Ereb Altor setillisen Bathory-covereita. Stemmat kajahtivat todella komeasti, mutta vähempää näiltä tekijöiltä tuskin voisi odottaakaan.
 | |
| Ereb Altor 21. 1. 2017 |
 | ||
| Ereb Altor 21. 1. 2017 |
 | |
| Ereb Altor 21. 1. 2017 |
 | |
| Ereb Altor 21. 1. 2017 |
 | |
lauantai 28. syyskuuta 2013
Hammer Open Air Liedossa 19.- 20. 7. 2013
Kukaanhan ei halua kuulla festareiden kohdalla listausta missatuista bändeistä, tai typeristä syistä, joiden takia niitä on missattu, mutta jokunen eeppinen typärehtiminen ja siitä seurannut missaus viikonlopun varrelle osui. Ihan ensiksi tuli tietenkin uhrattua Cataleptic kapitalismin alttarille - samoin kuin kaikki sitä edeltäneet bändit ja osan sen jälkeisistäkin. Töistä kotiin ja kotoa Kauppatorille ei vaan päässyt tarpeeksi nopeasti - ja huonolla tuurilla Kauppatorilla joutui odottelemaan bussia melkein tunnin, vaikka muihin aikoihin festaribussien vuoroväli oli huomattavasti lyhyempi. Mitä lienee matkan varrella sattunut...
 |
| Morrigan, Hammer Open Air 19.7. 2013 |
 |
| Morrigan, Hammer Open Air 19.7. 2013 |
 |
| Stormheit Hammer Open Air 19.7.2013 |
Stormheit ei ilmeisesti ole oikeistolaisen kansallismielisyytensä kynttilää mitenkään vakan alla pitänyt. Musiikillisen innoituksensa sekin on hakenut tallenteista päätellen varsin voimakkaasti Bathorysta, vaikkakin livenä toteutus oli punkimpi, ja suomeksi laulettuihin lyriikkoihin on sitten haettu vaikutteita myös Eino Leinosta ja suuremmista folk-vaikutteistakin olen kuullut ainakin huhuja. Niinpä hämmennykseni bändiä ensi kerran livenä todistaessa oli suuri, kun osa suomeksi lauletuista kappaleista kuulostikin rytmitykseltään ja instrumentaatioltaan suorastaan Aki Sirkesalolta. Mikä perverssi yhdistelmä! Se tosin on sanottava, että laulaja näyttää huomattavasti paremmalta kuin kuulostaa. Jos pelkkien ideologisten kannattajien sijaan havitellaan laajempaa kansansuosiota, lienee syytä laittaa laulaja laulutunneille oppimaan muitakin ääntelytapoja kuin ponnetonta käninää nuotin lähimaastoissa. Tai hommata kulisseihin parempi laulaja hoitamaan ääntelyt, jos nykyisen tarkoitus on lähinnä aukoa suutaan ja vakuuttaa yleisö siitä, että juuri tämän aatesuunnan bileissä on tarjolla näyttäviä blondeja. Lavarekvisiittanaan Stormheitillä oli Suomen liput, jotka kaatuilivat vähän väliä häpeällisesti nurin pitkin lavaa. Innokkain ja äänekkäin palaute yleisöltä vaikuttikin koskevan juuri lippujen kuntoa ja tilaa. Tekstiileillä tosin näytti olevan vähän huono päivä muutenkin, sillä joku yritti yleisön joukossa aloitella innokkaasti housutonta moshpittia saamatta yhtään vastakaikua.
 | |
| Stormheit ja harvinainen hetki - liput yhtä aikaa pystyssä kameran valotuksen ajan!
Hammer Open Air 19.7. 2013
|
Gorgoroth kuulosti varsin oivalta ja painovoimaa uhmaavissa naularannekkeissa olisi riittänyt katsottavaa.
 |
| Gorgoroth Hammer Open Air 19.7.2013 |
Suurin osa setistä tuli kuitenkin todistettua pelkin korvin ruokajonosta käsin, ja seuraava bändikin ehti aloitella ennen kuin oli eväät käsissä. Viime vuonna Hammerin ruokakojun kasvispyttäri oli todella hyvää ja täyttävää, joten olin tällä kertaa varautunut ostamaan kannatuksen vuoksi ruokani festarialueelta, enkä suuremmin varannut eväitä mukaan. Kun tällä kertaa päivän kasvisruoka-annos olikin pienehkö hampurilainen, joka lisäksi vaati pitkän jonotuksen viilenevässä illassa, voisin luonnehtia ruokatarjontaa jossain määrin pettymykseksi. Ja siihen nähden, miten hyvät ja toimivat järjestelyt Hammerissa muuten on, jostain sämpylän jonottamisesta valittaminen tuntuu vähän hävettävältä - mutta ruokajonot näyttivät vain kasvavan lauantaina, kun useammille rymyilijöille tuli nälkä. No, mainittakoon tasapainon vuoksi esimerkkinä festarielämää huomattavasti mukavoittavasta onnistuneesta järjestelystä vaikkapa huomattavan siistit vessat, joita on riittävästi niin ettei tarvitse jonottaa, ja joissa riittää paperia ja käsidesiä koko festareiden ajan.
 |
| Candlemass, Hammer Open Air 19.7. 2013 |
Perjantai-illan pääesiintyjä ja itselleni myös päivän odotetuin bändi oli tietenkin Candlemass uudella laulajallaan. Tosin jossain vaiheessa hahmotin, että itse asiassahan olen nähnyt Mats Levenin Candlemassin kanssa lavalla aikaisemminkin - Sweden Rock-risteilyllä duetoimassa silloisen päälaulajan ”Solitude Aeturnus-mies” Robert Lowen kanssa. (Tai tarkemmin sanottuna taustoja laulamassa - no, kuitenkin.) Laajemmassa roolissa mies paljastui varsin monipuoliseksi äänenkäyttäjäksi. Ja kokonaisuutena bändi kuulosti ilahduttavan painavalta!
 |
| Candlemass, Hammer Open Air 19.7. 2013 |
Jälkikäteen harmitti eniten se, että odottelin videoklippiä varten itsestäänselvintä hittiä Solitudea, joka soitettiin tietenkin vihoviimeisenä, jolloin keikka lienee jo vaatinut veronsa laulajalta - ja enemmän äänessä onkin yleisö.
Jälkikäteen harmitti ylipäätään videoklipin kuvaaminen erityisesti siksi, että sen siirtäminen kameralta koneelle osoittautui seuraavana päivänä yllättävän monipolviseksi ja haasteelliseksi hommaksi, ja koneen kanssa töhöillessä aikaa kului sen verran, että lauantaina hyvin sujuvasti sujuneista kuljetuksista huolimatta missasin Abhorrencen kokonaan!
 | |
| RAM, Hammer Open Air 20.7. 2013 |
Abhorrencen jälkeen soittaneelta ruotsalaiselta RAMilta tuli sen sijaan nähtyä lähes koko setti. Reippaasta ja uhokkaasta meiningistä tuli hakematta mieleen Judas Priest, mutta myös hitaampi materiaali toimi hyvin luoden painostavan tunnelman ja esitellen monipuolisempaa osaamista. Levy meni hankintaan, ja myöhemmin siltä paljastui, että tuo painostava eepos oli ilmeisesti Suomen sotahistoriaa luotaava ”Suomussalmi”. Ilmanko taas lippu liehui!
 | |
| RAM, Hammer Open Air 20.7. 2013 |
 | |
| Skyforger, Hammer Open Air 20.7. 2013 |
 |
| Skyforger, Hammer Open Air 20.7. 2013 |
 | |
| Skyforger, Hammer Open Air 20.7. 2013 |
RAMin jälkeen toisella lavalla pääsi ääneen vanha tuttu ja jo odotettukin Skyforger, joka tällä kertaa esitteli äärimetallisempaa puoltaan. Pillit ja kanteleet oli jätetty kotiin ja kokoonpanoa karsittu sen mukaisesti, mutta levyiltä tutut pillimelodiat soivat kitaroillakin komeasti. Skyforger ei tosiaankaan liimaa pillimelodioita koristeeksi, vaan säveltää myös folk-elementtinsä toimimaan yhtä hyvin kitaroin kuin pillein. Ja toisaalta osa juuristaan yhtyeellä on syvällä blackmetallissa, vaikkeivät muutkaan äärimetallin suuntaukset ihan vieraita lie - etenkin komea ”Caur Aizsaules Vartiem” soi suorastaan doomahtavasti. Showssa oli hurja energialataus kuten aina, ja erityisesti basisti Zirgs riehui kuin riivattu ympäri lavaa. Laulaja puolestaan yllätti spiikkaamalla osan kappaleista suomeksi. Mitä lueskelin muiden kritiikkejä festareiden jälkeen, Skyforger näkyi tehneen hyvän vaikutuksen moneenkin bändin aikaisemmin syystä tai toisesta missanneeseen festarikävijään. Mielellään vuosikausia marginaalissa puurtaneelle ja oman linjansa pitäneelle bändille soisin vähän laajempaakin menestystä - on sääli, jos selkeästi itsensä kuuloinen bändi, joka on yksi genren pioneereista, kärsii toisen ja kolmannen polven lähinnä toisiaan siteeraavien hilipatihippan-retkueitten folkmetallille tuomasta huonosta maineesta.
 |
| Bulldozer, Hammer Open Air 20.7. 2013 |
Ruuanhakureissu festarialueen ulkopuolelle yhdistettynä sosiaaliseen toimintaan venähti jotenkin niin, että ennestään vierasta nimeä Sighiä tuli kuunneltua porttien ulkopuolelta, että ”onpas näillä hyvät bassot” ja ”tämähän kuulostaa ihan rokkaavalle, vaikka tämän piti olla jotain avantgardea, mennäänkö jo katsomaan?” Seurueen viivyttelystä johtuen ”katsomaan” päästiin sitten siinä vaiheessa, kun veren ja kukikkaan vaaleanpunaisen aamutakin peittämä naisihminen kantoi kalloilla koristellulta lavalta pois saksofonia ja keikka oli ilmeisen ohi. Siinä vaiheessa kävi ilmi, että se keikka olisi ollut varmasti myös näkemisen arvoinen...
 | ||
| Hell, Hammer Open Air 20. 7. 2013 |
 | |
| Hell, Hammer Open Air20. 7. 2013 |
 |
| Hell, Hammer Open Air 20. 7. 2013 |
Näkemisen arvoinen kuulemisen lisäksi oli myös seuraavana soittanut 80-luvulla perustettu ja vasta nyt debyyttilevynsä julkaissut brittibändi Hell. Showkin oli selvästi viimeisen päälle hiottu kielisoittajien yhtenäisiä esiintymisasuja ja koreografioita myöten. Persoonallisella äänellä varustettu laulaja sinkoili ympäriinsä kuin elohopea ja ehti varsinaisen laulajan roolinsa lisäksi kirmata lavan poikki myös ruoskittavana pimeän messiaana ja ruttonaamiossa kuoleman kelloa kalistaen. Katseen vangitseva mutta ilmeisen vaikeasti kameralla vangittava keulakuva! Hellin taustakankaiden kuvat, jotka muistuttivat kirkkojen lasimaalauksia kaikessa muussa paitsi päähenkilössään, olivat myös kiinnostavat - samaan aikaan viehättävän vanhanaikaiset, kuin tuulahdus jostain toisesta ajasta, ja kuitenkin jollain oudolla tavalla rienaavamman oloiset kuin jonkun perusbläkkibändin banaalit kirjojenrepimiset ja teurasjätteet - niin maallistuneessa yhteiskunnassa kuin eletäänkin. Yleisvaikutelma Hellistä kaikessa visuaalisuudessaan ja dramaattisuudessaan oli jotenkin perustavaa laatua goottilainen, vaikka musiikki olikin ehtaa ja perinteikästä heviä.
 | |
| Hell, Hammer Open Air 20. 7. 2013 |
 | |
| Hell, Hammer Open Air 20. 7. 2013 |
Hellin keikka oli niin hengästyttävä elämys, että seuraavana soittaneen Secrets Of
The Moonin haikeat hetket menivät jossain määrin ohi.
 | |
| Secrets Of The Moon Hammer Open Air, 20. 7. 2013 |
 | |
| Venom, Hammer Open Air 20.7.2013 |
Illan pääbändi Venom oli svengaava ja viihdyttävä tihkusateessa leimuavine pyroineen, ja Kronos näytti mitä suurimmassa määrin menninkäiseltä. Kiire bussille leikkasi osaltani osan setistä, mutta olihan sitä jo päivän aikana hauskaakin ehditty pitää.
 | |
| Venom, Hammer Open Air 20.7. 2013 |
 | |
| Venom, Hammer Open Air 20.7.2013 |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)