Näytetään tekstit, joissa on tunniste Northern Incarnation. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Northern Incarnation. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Northern Incarnation ja Concrete Icon TVO:lla 26.1.2018

 Aika korkata keikkavuosi 2018. Korkkaustarkoituksiin valikoitui Tyrmyn järkkäämä tapahtuma, jossa soitti joku kolmaskin bändi, jonka tosin ehdin autuaasti missata ennen kuin tulin tulokseen, että nyt keikalle perkele tai seuraa henkinen turvotus.

Kumpikin nähtäväksi jääneistä bändeistä oli tsekattuna ennestäänkin.

Northern Incarnation kuulosti ysäribläkiltä niin kuin viimeksikin. Ihan kivaa joo ja silleen kivasti on rytmisiä koukkuja siroteltu sinne tänne, mutta jotenkin ei nyt vaan herätä sen kummempia intohimoja suuntaan tai toiseen. Musiikista tulee lievä teininostalgia aikoihin, joita ei varsinaisesti välitä muistella, mutta joihin nykyisin kykenee suhtautumaan surumielisellä myötätunnolla niiden tullessa mieleen.
Northern Incarnation 26.1.2018

Northern Incarnation 26.1.2018 
Bändi oli myös ehostanut sievästi niin kuin viimeksikin. Tosin tällä kertaa näytettiin käyttäneen enemmän punasävyjä kuin mustaa. Laulaja näytti edelleen Gene Simmonsilta ja toinen kitaristi ansaitsi virtuaalisen "päivän parhaat hiukset"-palkinnon jopa mahdollisia kilpakumppaneita näkemättä. Bändin visuaalisen annin tärkein koriste-elementti oli siirtynyt bassonvarresta kitaraan sitten viime näkemän. Oli vissiin jonkun muunkin mielestä koristeellinen näkymä, sillä lavan edessä päivysti jossain välissä melkoinen beibekertymä. Tuoreempi basisti ei ollut niin koristeellinen näkymä, mutta jäi sentään enimmäkseen tolpan taakse piiloon.

Northern Incarnation 26.1.2018 
Northern Incarnation 26.1.2018 

Beibet häipyivät johonkin lavan edestä ennen kuin Concrete Icon aloitti. Mitäs peliä se semmoinen on, kun ilo on vasta alkamassa! Vaikka kielisoittajien lumberjack-look olisi karkoittanut beibet, rumpalin soreissa säärissä olisi riittänyt ihasteltavaa. Olkoonkin, että muutama pitkä mies eturivissä yritti peittää näköalan useampaan otteeseen. (Ulkoisten elementtien vertaamista edelliseen kertaan ei nyt ole luvassa, koska tunnetusti en muista, miltä bändi silloin näytti.)
Concrete Icon 26.1.2018

Concrete Icon 26.1.2018 
Concrete Iconin jykevämpään jyrinään oli huomattavasti helpompi päästä sisään ja tarttua fiilikseen kuin Northern Iconin ysäripastisseihin. Ajoittain teki mieli suorastaan heiluttaa lettiä. Minua tällainen rauhallisemmassa tempossa jurnuttaminen ilahduttaa. Orinäsoundikin oli letkeän nariseva. Teininostalgia tosin tulee mieleen tästäkin, mutta tällä kertaa hyvällä tavalla - voi niitä kasettien vaihtelun ja löytöretkeilyn riemuja aikanaan!
Concrete Icon 26.1.2018 
Concrete Icon 26.1.2018 


Keikan loputtua teinimeininkisimulaation kruunasi se, että joku päätti päräyttää vielä White Zombiet soimaan.

keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Northern Incarnation, Sepulchral Curse ja Malum TVO:lla 16. 12. 2016

Illan avausbändinä soitti maalit naamassa Northern Incarnation (jonka nimen onnistuin lukemaan useita kertoja väärin Northern Incantationiksi ja tulin tarkistaneeksi oikean kirjoitusasun vasta matkalla TVO:lle. No, edes silloin.) Kuulosti varsin tunnelmalliselta, sillä musiikissa oli myös melodiaa ja rytmisiä koukkuja kuunneltavaksi.
Northern Incarnation 16.12.2016
Northern Incarnation 16.12.2016
Jollain tavalla se kuulosti jopa nostalgiselta - vuosituhannen taitteen molemmin puolin en edes pitänyt black metallista, mutta sen verran se maalasi sen ajan henkistä ilmapiiriä, että nykyisellään siitä muistuttavat kuulokuvat saavat katsomaan aikaa taaksepäin armollisempien lasien läpi.
Northern Incarnation 16.12.2016
Northern Incarnation 16.12.2016
Seuraavana lavan valtasi Sepulchral Curse kuoloisemman kuuloisella annillaan.

Sepulchral Curse 16.12.2016

Sepulchral Curse 16.12.2016

Jossain määrin hämmentävää, miten aggressiivinen myrkynsylkijä vokalistista kuoriutuu mikrofonin varressa, sillä lavan ulkopuolella (ja välillä lavallakin) miestä näkee yleensä vain naamallaan aurinkoinen hymy.

Sepulchral Curse 16.12.2016
Sepulchral Curse 16.12.2016
Sepulchral Curse 16.12.2016
Rumpalointi oli myös mitä kuunneltavinta.
Sepulchral Curse 16.12.2016

Illan päätti Malum, joka oli panostanut kovasti ulkoiseen näyttävyyteen alttareineen kaikkineen ja identiteetin häivyttävine mutta silti yksilöllisine tällinkeineen. Valitettavasti musiikilliseen antiin perehtyminen jäi bussiaikataulun puitteissa kovin lyhyeen (eli vajaaseen ensimmäiseen biisiin). Kuvamäärä on samasta syystä huomattavan vajaa. (Arvostin erityisesti sitä, että jonkun mustatuissa silmänympäryksissä oli myös vihreä reunus, mutta se ei näköjään tallentunut yhteenkään kuvaan.)

Malum 16.12.2016
Keikka alkoi niin pitkällä ambient-introlla, että heräsi jo epäilys, onko kaikki maskeeratut, huputetut ja naamioidut äijelit kärrätty lavalle pelkästään koristeiksi. Ei sentään. Lopulta esiin purskahti kireä black metal. Jollain tavalla nostalgisen kuuloista sekin, vaikka eri kulmasta kuin edellinen.

Malum 16.12.2016 

Sinne jäivät manaamaan Armageddonia.