Messiah Paratroopers ja Kuolemanlaakso Katseessa 30.11. 2018

...Johan se tuntuu olevan tämän vuoden teemana lähteä Turkua edemmäs keikoille - tällä kertaa Jyväskylään.

Keikkapaikalle könyämisen ajoitus osui mitä eniten nappiin, sillä illan avausbändi Messiah Paratroopers oli juuri aloittamassa settiään. Lavan yllä pyöri irtopää katossa kuin diskopallo - ja se paljastui bändin, ei keikkapaikan lavarekvisiitaksi. Ehdin myös ilahtua, että onkos täälläkin tolppa lavan edessä niin kuin TVO:lla (heti tuli kotoisa olo),  mutta sepä paljastuikin vahvistintorniksi.

Messiah Paratroopers, 30.11. 2018

Välitön vaikutelma Messiah Paratroopersista oli 90-luku ja kasettien vaihtelu. Mixtapet, joiden kaikkia artisteja ja kappaleita ei enää muista nimeltä, mutta koukku siellä ja toinen täällä muistuttaa ihmisistä, joiden kanssa niitä kuunneltiin ja reissuista, joita niitä kuunnellen tehtiin. Eikä Messiah Paratroopersin materiaali sinänsä ole tuttua, vaan heijastaa peilinä tätäkin kummallista nostalgian lajia. Kitaroiden dialogista tuli mieleen yksi koukku yhdestä ja toinen toisesta, mutta muistikuvien virrasta ei ehtinyt saada kunnolla otetta mistä mikäkin muistuttaa, kun ne ovat jo muuttuneet toisiksi. 

Messiah Paratroopers, 30.11. 2018

 

Kitaroissa ja rummuissa oli kyllä kivoja koukkuja, joille entuudestaan tuttuina tulisi varmaan hurrattua niiden lävähtäessä korville, mutta jotenkin ne eivät tällä keikalla oikein sulautuneet kokonaisuuteen tai säästeliäästi käytettyinä nostaneet sitä puraisevammalle tasolle.

Messiah Paratroopers, 30.11. 2018

 

Myöhemmin sain kuulla, että kyseessä on oikeasti veteraanibändi, joka on ollut kasassa 1980-luvun lopulta. 90-luvulta kuulostaminen ei siis sinänsä ole pelkkä illuusio, vaan materiaalikin on pitkälti sieltä.

Messiah Paratroopers, 30.11. 2018

 

Kuolemanlaakso aloitti jylhästi Aarnivalkealla, jonka jälkeen siirryttiin ensimmäisen levyn materiaaliin. Tulijoutsenelta kuultiin setin aikana vielä Tuonen Tähtivyö ja Me Vaellamme Yössä, mutta en olisi pannut pahakseni vaikka sitä olisi painotettu enemmänkin (tai vaikka keikka olisi kestänyt kaksi kertaa pidempään). Toisaalta innostihan tuo nyt ottamaan seuraavaksi tehokuunteluun debyytin, johon tutustumiseni on jäänyt melko pintapuoliseksi verrattuna Tulijoutsenen runsaaseen pyörittelyyn.

Kuolemanlaakso, 30. 11. 2018

Kuolemanlaakso, 30. 11. 2018

 

 

Toisin kuin aiemmin näkemälläni Jalometallin keikalla, nyt sai kaikista instrumenteista selvän ja saattoi keskittyä fiilistelemään sitä, miten hienosti yksityiskohdat tukivat painavassa kokonaisuudessa toisiaan.

Kuolemanlaakso, 30. 11. 2018

 

Kuolemanlaakso, 30. 11. 2018

 

Keikkapaikkaan liittyvänä ilmiönä oli myös hienoa löytää lavan sivustalta paikka, josta näki ja kuuli bändin, mutta ei kuullut yleisöä. (Kuulumisten päivittäminen bändien soittaessa toimii aina yhtä huonosti, joten koittakaa nyt hyvät ihmiset ja kanssakeikoillakävijät tavata ystäviänne myös muuten kuin keikoilla. Tulee parempi mieli kaikille).

Kuolemanlaakso, 30. 11. 2018

 

Kuolemanlaakso, 30. 11. 2018

 

Kuolemanlaakso, 30. 11. 2018

 

Päätösbiisin (jota toki en sen alkaessa vielä arvannut viimeiseksi) alku kuulosti röyhkeän merelliseltä ja vellovalta tavalla, joka melkein kompensoi sitä ettei Verihaaksea soitettu. Jälkikäteen oli myös vaikea löytää ihan vastaavaa tunnelmaa levyltä.

Myrkur ja Amorphis Logomossa, 9.11. 2018

Myrkurin luoma tunnelma oli taas varsin erikoinen. Kuin olisit olettanut meneväsi katsomaan musikaalia, mutta kevyen metsään eksymisen jälkeen huomannut olevasi keskellä David Lynchin visiota.

Myrkur, 9.11.2018

 

Myrkur, 9.11.2018

Kokoonpano oli ainakin instrumenttivalikoiman puolesta muuttunut sitten viime näkemän  eli parin vuoden takaisen Tuskan - piano loisti poissaolollaan ja tilalla oli shamaanirumpu. Kitaristejakin taisi olla vähemmän. Myös laulu oli painottunut entistä enemmän kansanmusiikin suuntaan, hyödyntäen vielä enemmän karjankutsuhuudon tyyppistä tekniikkaa kuin Tuskassa.  Äärimetallimaisempi ilmaisu oli saanut väistyä sen tieltä vielä entisestään, vaikka tuntui jo silloin säästeliäästi säännöstellyltä. Vaikka olisihan sitäkin sopinut kuunnella - ensimmäinen karjaisu karmaisi niin ihanasti selkäpiitä, että jäin turhaan odottamaan lisää. Ehkä juuri nuo valitut laulutekniikat syövät toisiaan siinä missä joidenkin muiden välillä on helpompi vaihtaa? (Hyvä spekuloida, kun en itse osaa kumpaakaan.)

Myrkur, 9.11.2018

 

Myrkur, 9.11.2018

 

Käsieleet muistuttivat uskonnollisista maalauksista, tai niiden kummallisesta inversiosta.

Myrkur, 9.11.2018

 

Myrkur, 9.11.2018

 

Olisin veikannut biisimateriaaliakin pitkälti eriksi kuin Tuskan keikalla, mutta fanit valistivat lähinnä sovitusten poikkeavan.

Myrkur, 9.11.2018

 

Myrkur, 9.11.2018

 

Logomossa soundien puolesta joutuu yleensä jännittämään, mitä sieltä tulee. Myrkuriin se, mitä tänään oli tarjolla, tuntui suorastaan sopivan - laulun tavoitellessa taivaita tuulien lailla rytmiryhmä kynti syvällä maassa, rummut kaikuen kuin katedraalissa ja basso musertavan painavana - ja se kuulosti kerrassaan hienolta tasapainolta.

Myrkur, 9.11.2018

 

Myrkur, 9.11.2018

 

Valitettavasti lämppärin ja pääesiintyjän välillä soundit ehtivät heittää sillä viisiin häränpyllyä, että melkoinen osa niistä nyansseista, mitä Amorphis tarjoaa, jäi bassorummun varjoon. Asiaa ei varsinaisesti edistänyt kitaroiden puuroutuminen muutaman ensimmäisen biisin aikana (ja totta kai juuri aloitusbiisinä oli The Bee, jonka nopeammat näppäilyt eritoten kärsivät puuroutumisesta), ennen kuin jonkunlainen sopuratkaisu ja tasapaino, joskin edelleen basarin dominoima, löytyi.

Amorphis 9. 11. 2018

Amorphis 9. 11. 2018

 

Amorphis 9. 11. 2018

 

 Tomi Joutsenen ääni on kyllä tavattoman hieno. Taipuu niin äärimmäiseen herkkyyteen kuin jyrää vähemmän mahdikkaat suohon.

Amorphis 9. 11. 2018

 

Amorphis 9. 11. 2018

 

Amorphis 9. 11. 2018

 

Bad Blood tuntui livenä svengaavan enemmän kuin levyllä tai enemmän kuin muistan sen aiemmin keikoilla svenganneen.

Amorphis 9. 11. 2018

 

Amorphis 9. 11. 2018

 

Amorphis 9. 11. 2018

 

Sitten lavalle saapui shamaani (eli sanoittaja Pekka Kainulainen), ja kuultiin suomeksi runo, johon perustuu sitä seuranneen Wrong Directionin teksti.

Amorphis 9. 11. 2018

 

Amorphis 9. 11. 2018

 

Amorphis 9. 11. 2018

 

The Smoke tällä kertaa kuulosti yllättävänkin herkältä, ja jopa sillalta Am Universumin aikoihin, vaikka se onkin vasta sen jälkeistä materiaalia. On kyllä hauskaa, miten keikalla voi todella kuulla koko kuljetun matkan menneistä ajoista nykyhetkeen. Eikä aina juuri siinä kohdassa, missä odottaisi.

Amorphis 9. 11. 2018

 

Amorphis 9. 11. 2018

 

Sekin on hauskaa, että menneistä ajoista rakennetaan siltaa nykyiseen niin, että uudenkin materiaalin joukosta löytyy pätkiä (Message In The Amber), joissa kuullaan myös Tomi Koivusaaren murinaa. Myös yleensä melodisten taustalaulujen mies Olli-Pekka Laine kuulostaa hetkittäin yllättävänkin ärhäkältä. 

Amorphis 9. 11. 2018

 

Amorphis 9. 11. 2018

 

Tällä kertaa keikalla tuli vastaan myös ilmeisesti Radio Rock-suosion nurjempi puoli, eli yleisön joukkoon oli eksynyt joku perseilyn piirimestaruuspyrkyri, joka yritti pilata keikkaa mahdollisimman monelta käymällä näiden kimppuun. Jotenkin oli silti hienoa, miten toisilleen entuudestaan tuntemattomat ihmiset yhdistivät voimansa, jotta saatiin järkkärit paikalle ja hyypiö ulos. Amorphis on bändi, jonka keikalle tullaan kuuntelemaan musiikkia, eikä perseilemään.