...Johan se tuntuu olevan tämän vuoden teemana lähteä Turkua edemmäs keikoille - tällä kertaa Jyväskylään.
Keikkapaikalle könyämisen ajoitus osui mitä eniten nappiin, sillä illan avausbändi
Messiah Paratroopers oli juuri aloittamassa settiään. Lavan yllä pyöri irtopää katossa kuin diskopallo - ja se paljastui bändin, ei keikkapaikan lavarekvisiitaksi. Ehdin myös ilahtua, että onkos täälläkin tolppa lavan edessä niin kuin TVO:lla (heti tuli kotoisa olo), mutta sepä paljastuikin vahvistintorniksi.
 |
| Messiah Paratroopers, 30.11. 2018 |
|
Välitön vaikutelma Messiah Paratroopersista oli 90-luku ja kasettien vaihtelu. Mixtapet, joiden kaikkia artisteja ja kappaleita ei enää muista nimeltä, mutta koukku siellä ja toinen täällä muistuttaa ihmisistä, joiden kanssa niitä kuunneltiin ja reissuista, joita niitä kuunnellen tehtiin. Eikä Messiah Paratroopersin materiaali sinänsä ole tuttua, vaan heijastaa peilinä tätäkin kummallista nostalgian lajia. Kitaroiden dialogista tuli mieleen yksi koukku yhdestä ja toinen toisesta, mutta muistikuvien virrasta ei ehtinyt saada kunnolla otetta mistä mikäkin muistuttaa, kun ne ovat jo muuttuneet toisiksi.
 |
| Messiah Paratroopers, 30.11. 2018 | |
Kitaroissa ja rummuissa oli kyllä kivoja koukkuja, joille entuudestaan tuttuina tulisi varmaan hurrattua niiden lävähtäessä korville, mutta jotenkin ne eivät tällä keikalla oikein sulautuneet kokonaisuuteen tai säästeliäästi käytettyinä nostaneet sitä puraisevammalle tasolle.
 |
| Messiah Paratroopers, 30.11. 2018 | |
Myöhemmin sain kuulla, että kyseessä on oikeasti veteraanibändi, joka on ollut kasassa 1980-luvun lopulta. 90-luvulta kuulostaminen ei siis sinänsä ole pelkkä illuusio, vaan materiaalikin on pitkälti sieltä.
 |
| Messiah Paratroopers, 30.11. 2018 | |
Kuolemanlaakso aloitti jylhästi Aarnivalkealla, jonka jälkeen siirryttiin ensimmäisen levyn materiaaliin. Tulijoutsenelta kuultiin setin aikana vielä Tuonen Tähtivyö ja Me Vaellamme Yössä, mutta en olisi pannut pahakseni vaikka sitä olisi painotettu enemmänkin (tai vaikka keikka olisi kestänyt kaksi kertaa pidempään). Toisaalta innostihan tuo nyt ottamaan seuraavaksi tehokuunteluun debyytin, johon tutustumiseni on jäänyt melko pintapuoliseksi verrattuna Tulijoutsenen runsaaseen pyörittelyyn.
 |
| Kuolemanlaakso, 30. 11. 2018 |
|
 |
| Kuolemanlaakso, 30. 11. 2018 | | |
Toisin kuin aiemmin näkemälläni Jalometallin keikalla, nyt sai kaikista instrumenteista selvän ja saattoi keskittyä fiilistelemään sitä, miten hienosti yksityiskohdat tukivat painavassa kokonaisuudessa toisiaan.
 |
| Kuolemanlaakso, 30. 11. 2018 | |
 |
| Kuolemanlaakso, 30. 11. 2018 | |
Keikkapaikkaan liittyvänä ilmiönä oli myös hienoa löytää lavan sivustalta paikka, josta näki ja kuuli bändin, mutta ei kuullut yleisöä. (Kuulumisten päivittäminen bändien soittaessa toimii aina yhtä huonosti, joten koittakaa nyt hyvät ihmiset ja kanssakeikoillakävijät tavata ystäviänne myös muuten kuin keikoilla. Tulee parempi mieli kaikille).
 |
| Kuolemanlaakso, 30. 11. 2018 | |
 |
| Kuolemanlaakso, 30. 11. 2018 | |
 |
| Kuolemanlaakso, 30. 11. 2018 | |
Päätösbiisin (jota toki en sen alkaessa vielä arvannut viimeiseksi) alku kuulosti röyhkeän merelliseltä ja vellovalta tavalla, joka melkein kompensoi sitä ettei Verihaaksea soitettu. Jälkikäteen oli myös vaikea löytää ihan vastaavaa tunnelmaa levyltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti