Myrkurin luoma tunnelma oli taas varsin erikoinen. Kuin olisit olettanut meneväsi katsomaan musikaalia, mutta kevyen metsään eksymisen jälkeen huomannut olevasi keskellä David Lynchin visiota.
 |
| Myrkur, 9.11.2018 | |
 |
| Myrkur, 9.11.2018 |
|
Kokoonpano oli ainakin instrumenttivalikoiman puolesta muuttunut sitten viime näkemän eli parin vuoden takaisen Tuskan - piano loisti poissaolollaan ja tilalla oli shamaanirumpu. Kitaristejakin taisi olla vähemmän. Myös laulu oli painottunut entistä enemmän kansanmusiikin suuntaan, hyödyntäen vielä enemmän karjankutsuhuudon tyyppistä tekniikkaa kuin Tuskassa. Äärimetallimaisempi ilmaisu oli saanut väistyä sen tieltä vielä entisestään, vaikka tuntui jo silloin säästeliäästi säännöstellyltä. Vaikka olisihan sitäkin sopinut kuunnella - ensimmäinen karjaisu karmaisi niin ihanasti selkäpiitä, että jäin turhaan odottamaan lisää. Ehkä juuri nuo valitut laulutekniikat syövät toisiaan siinä missä joidenkin muiden välillä on helpompi vaihtaa? (Hyvä spekuloida, kun en itse osaa kumpaakaan.)
 |
| Myrkur, 9.11.2018 | |
 |
| Myrkur, 9.11.2018 | |
Käsieleet muistuttivat uskonnollisista maalauksista, tai niiden kummallisesta inversiosta.
 |
| Myrkur, 9.11.2018 | |
 |
| Myrkur, 9.11.2018 | |
Olisin veikannut biisimateriaaliakin pitkälti eriksi kuin Tuskan keikalla, mutta fanit valistivat lähinnä sovitusten poikkeavan.
 |
| Myrkur, 9.11.2018 | |
 |
| Myrkur, 9.11.2018 | |
Logomossa soundien puolesta joutuu yleensä jännittämään, mitä sieltä tulee. Myrkuriin se, mitä tänään oli tarjolla, tuntui suorastaan sopivan - laulun tavoitellessa taivaita tuulien lailla rytmiryhmä kynti syvällä maassa, rummut kaikuen kuin katedraalissa ja basso musertavan painavana - ja se kuulosti kerrassaan hienolta tasapainolta.
 |
| Myrkur, 9.11.2018 | |
 |
| Myrkur, 9.11.2018 | |
Valitettavasti lämppärin ja pääesiintyjän välillä soundit ehtivät heittää sillä viisiin häränpyllyä, että melkoinen osa niistä nyansseista, mitä
Amorphis tarjoaa, jäi bassorummun varjoon. Asiaa ei varsinaisesti edistänyt kitaroiden puuroutuminen muutaman ensimmäisen biisin aikana (ja totta kai juuri aloitusbiisinä oli The Bee, jonka nopeammat näppäilyt eritoten kärsivät puuroutumisesta), ennen kuin jonkunlainen sopuratkaisu ja tasapaino, joskin edelleen basarin dominoima, löytyi.
 |
| Amorphis 9. 11. 2018 |
|
 |
| Amorphis 9. 11. 2018 | |
 |
| Amorphis 9. 11. 2018 | |
Tomi Joutsenen ääni on kyllä tavattoman hieno. Taipuu niin äärimmäiseen herkkyyteen kuin jyrää vähemmän mahdikkaat suohon.
 |
| Amorphis 9. 11. 2018 | |
 |
| Amorphis 9. 11. 2018 | |
 |
| Amorphis 9. 11. 2018 | |
Bad Blood tuntui livenä svengaavan enemmän kuin levyllä tai enemmän kuin muistan sen aiemmin keikoilla svenganneen.
 |
| Amorphis 9. 11. 2018 | |
 |
| Amorphis 9. 11. 2018 | |
 |
| Amorphis 9. 11. 2018 | |
Sitten lavalle saapui shamaani (eli sanoittaja Pekka Kainulainen), ja kuultiin suomeksi runo, johon perustuu sitä seuranneen Wrong Directionin teksti.
 |
| Amorphis 9. 11. 2018 | |
 |
| Amorphis 9. 11. 2018 | |
 |
| Amorphis 9. 11. 2018 | |
The Smoke tällä kertaa kuulosti yllättävänkin herkältä, ja jopa sillalta Am Universumin aikoihin, vaikka se onkin vasta sen jälkeistä materiaalia. On kyllä hauskaa, miten keikalla voi todella kuulla koko kuljetun matkan menneistä ajoista nykyhetkeen. Eikä aina juuri siinä kohdassa, missä odottaisi.
 |
| Amorphis 9. 11. 2018 | |
 |
| Amorphis 9. 11. 2018 | |
Sekin on hauskaa, että menneistä ajoista rakennetaan siltaa nykyiseen niin, että uudenkin materiaalin joukosta löytyy pätkiä (Message In The Amber), joissa kuullaan myös Tomi Koivusaaren murinaa. Myös yleensä melodisten taustalaulujen mies Olli-Pekka Laine kuulostaa hetkittäin yllättävänkin ärhäkältä.
 |
| Amorphis 9. 11. 2018 | |
 |
| Amorphis 9. 11. 2018 | |
Tällä kertaa keikalla tuli vastaan myös ilmeisesti Radio Rock-suosion nurjempi puoli, eli yleisön joukkoon oli eksynyt joku perseilyn piirimestaruuspyrkyri, joka yritti pilata keikkaa mahdollisimman monelta käymällä näiden kimppuun. Jotenkin oli silti hienoa, miten toisilleen entuudestaan tuntemattomat ihmiset yhdistivät voimansa, jotta saatiin järkkärit paikalle ja hyypiö ulos. Amorphis on bändi, jonka keikalle tullaan kuuntelemaan musiikkia, eikä perseilemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti