Kevätuhri, Mörkt Moln ja Garden of Worm Kirjakahvilassa 20.7.2017

Love metal, hate fascism oli iltaman nimi. Ohjelma alkoi luennolla, joka lykkäsi bändien aloitusaikaa ilmoitetusta liki puolella tunnilla, ja joka oli kerännyt sen verran yleisöä, että paakelssiostoksille pääsyäkin sai odotella kunnes luento loppui. Aurinko paistoi ja pääskyset lentelivät taivaalla. Kattaukseen kuului kolme keskenään varsin erilaisilta kuulostanutta bändiä, joita kuitenkin yhdisti illan teeman lisäksi triomuoto ja varsin visuaalisia mielikuvia herättänyt musiikki.

Ensimmäisenä soitti Kevätuhri, jonka musiikilliseksi tyylisuunnaksi luokiteltiin black metal, ja joka siitä hyvästä oli ehtinyt herättää närää ja nitinää sosiaalisessa mediassa. Koska tunnetusti black metal on tyylisuunta, johon saa kerrallaan mahtua vain yksi ajatus, tai menee kelmien kerho pilalle. Ja koska kelmien kerhon pilalle meno on usein sivusta seurattuna melkoista viihdettä, vähempikin riittää jo herättämään uteliaisuuden meuhkaamisen kohteena olevaa bändiä kohtaan.

Kevätuhri 20.7.2017

Musiikillisesti Kevätuhri hyökkäsi korville räjähtävällä voimalla. Toisaalta sitä teki mieli kuvailla äänelliseksi kaaokseksi, mutta samaan aikaan rakenteet vaikuttivat hyvin eheiltä ja hallituilta. Ei siis varsinaisesti kaoottista. Black metal-viitekehyksestä huolimatta bändi ei kuulostanut lainkaan 90-luvulta, mikä oli virkistävää.

Kevätuhri 20.7.2017

 

Oikeastaan bändi kuulosti siltä, kuin jokin teräväreunainen olisi pudonnut rotkoon sen seinästä toiseen kimpoillen. Eikä mikä hyvänsä pikku vieterinpätkä, vaan jokin väkevämpi, painavampi - siltä kuulosti kuin KOKONAINEN TEOLLISUUDENALA syöksyisi rotkoon vastaansanomattomalla rytinällä!

Kevätuhri 20.7.2017

 

Seuraavana soittanut Mörkt Moln toi mukanaan kaimansa ja alkoi sataa.

Mörkt Moln 20.7.2017

Sateesta huolimatta Mörkt Moln kuulosti siltä, että auringon paahteessa ratsasteltaisiin oudoilla kolmivarpaisilla elukoilla, joilla on pitkä, värikäs harja ja tapiirimainen kuono. (Kertovat muistiinpanot. Jotka ovat sitten todella informatiivisia, kun näitä keikkajuttuja kirjoittelee ei-niin-välittömästi tapahtuman jälkeen...)

Mörkt Moln 20.7.2017

 

Vähän normaalimmilla käsitteillä luonnehdittuna bändi kuulosti letkeältä, ja koko ajan oli jotenkin hauskaa ja hyvä meininki. Joksikin punk-doomiksi sitä taidettiin Kirjakahvilan sivuilla ennakkoon luonnehtia, enkä käy moista genretystä kyseenalaistamaan.

Mörkt Moln 20.7.2017

 

Mörkt Moln myös vei pilvet mennessään, mutta kirkastuneen, yötä kohti tummuvan taivaan alla Garden of Worm puolestaan kuulosti sateelta; kiitäviltä pilviltä ja märkinä heijastavilta pinnoilta. Niin vesipisaroilta valumassa koivun lehdeltä järveen kuin liikennevalojen heijastuksilta asfaltilla katukuiluissa. Ajoittain jopa yhtä aikaa.

Garden of Worm 20.7.2017

Garden of Worm 20.7.2017

Garden of Worm 20.7.2017

 

Settilistassa taisi olla uuttakin materiaalia tarjolla, kun en kaikkea edes tunistanut, mutta pitkästä aikaa soi vanhakin hitti Keskikesän hautasaatto, jota muistaakseni ei parilla edellisellä Turun keikalla olla kuultu. Ja sehän villitsi osan yleisöstä suorastaan paidattomaan pittisooloon! Oli siinä pitissä kyllä joku muukin, joka pakeni kauemmas heti kun tekstiili lensi. (Ei sentään housutonta pittiä saanut aikaan. Niitäkin on nähty, vaikkei juuri tämän bändin keikalla.)

Garden of Worm 20.7.2017

 

 

 

Garden of Worm 20.7.2017

 

Myös Summer's Isle sai hyvin painavan tuomiokäsittelyn, vaikka toisaalta kappaleen jamiosasto kuulosti sitäkin happoisemmalta. Fleeting Are the Days of Manissa yhteislauluineen oli jopa kovasti jotain samaa kuin Mörkt Molnilla, joskin kaikkineenkin kuulaamman Garden of Wormin tulkinta oli edellä soittaneiden karjuntaa puhtoisempaa.

Garden of Worm 20.7.2017

 

Garden of Worm 20.7.2017

 

Garden of Worm ja E-Musikgruppe Lux Ohr & Hisko Detria // Überkraut Kirjakahvilassa / Brinkkalan pihassa 29.8.2015

Aiemmissa postauksissa tuli mainittua nostalgian kesä. Ja elokuussa kävi niin, että olisi periaatteessa taas tarjoutunut tilaisuus teininostalgiaan: My Dying Bride olisi soittanut Seinäjoella, jossa en sitten syystä tai kolmannesta ollut. Täysin keikattomaksi ei viikonloppu kuitenkaan jäänyt, sillä Brinkkalan pihalla oli tarjolla ihan ilmaiseksikin ilonpitoa.En tiedä, johtuiko se juuri Brinkkalan läsnäolosta vai jotenkin oudosti yhdistyvistä synapsesista, mutta sisäpihan lava toi valaistuna jotenkin mieleen jouluseimen!

Testing, testing! Jouluseimen näköinen lava 29.8.2015

Garden of Worm on perinteisesti soittanut Turussa noin viiden vuoden välein, joten tämänkertainen visiittien väli oli yllättävänkin lyhyt.

Garden of Worm, 29.8.2015

Garden of Worm, 29.8.2015

 

Jossain määrin teknisten ongelmien täplittämä keikka käynnistyi uudella materiaalilla - ja jatkokin seurasi eksklusiivisesti uudelta levyltä, sopien illan viistoon psykedeliaan.

Garden of Worm, 29.8.2015

 

Rumpalointi kuulosti vakaalta, maanläheiseltä ja juurevalta kaikkine rytminvaihdoksineenkin ja hetkittäin jopa hyökkäävältä - siinä missä kielisoitinten kutomassa sisäavaruuden vekkulassa oli vinoja seiniä ja lattioita sekä tunnelit täynnä värikkäitä valoja pyörimässä eri suuntiin.

Garden of Worm, 29.8.2015

 

Jotenkin olin etukäteen veuhkuissani arponut, että iltamaan sisältyy vielä kaksi bändiä, mutta kyse olikin kahden bändin yhteensulautumasta, ilmeisesti vielä improvisaatiopohjalta. (Enkä nyt ole ihan varma, oliko tapahtuman nimen "Überkraut" pelkän tapahtuman nimi vai Hisko Detrian ja E-Musikgruppe Lux Ohrin yhteistyön nimi.) Laskin pienelle lavalle ahtautuneen ainakin kahdeksan äijää, mutten ole varma oliko niitä vielä enemmän toistensa takana piilossa.

E-Musikgruppe Lux Ohr + Hisko Detria 29.8.2015

E-Musikgruppe Lux Ohr + Hisko Detria 29.8.2015

Seuraavaksi esiin maalatussa sisäavaruudessa ei ollut enää seiniäkään, ei vinoja eikä suoria, vaan outoja karvaisia kuplia jotka purevat suuttuessaan, puhaltimen kuuloisia kitaroita ja jossain vaiheessa paikalle tuntui kuplinnan jälkeen reippaampien sävelten siivittämänä saapuvan jopa Hawkwind.

E-Musikgruppe Lux Ohr + Hisko Detria 29.8.2015

Ehkä setin puolivälin paikkeilla rupesin miettimään, tekivätkö silmäni kepposet vai muuttivatko staattisesti Brinkkalan savupiippujen takana pysytelleet pilvet väriään. Tai ainakin ne näyttivät himmentyvän lähes näkymättömiin ja sitten taas vaalenevan, mutta kumpaakin todella hitaasti. Muita pilviä tuuli siirteli, toiset pysyivät paikallaan. Himmenivät. Vaalenivat. Revontulet! Kuin siistii!

Taivaan ilmiöitä hämmästellessä mahdollinen lavashow meni kyllä jokseenkin ohi, jos sitä olikaan. Alhaalla bändi jatkoi sisäavaruuden tutkimistaan ja ylhäällä  kosminen näytelmä vyöryi omaa tahtiaan, toisistaan riippumatta.

E-Musikgruppe Lux Ohr + Hisko Detria 29.8.2015

Garden of Worm ja Black Sleep Rekisterillä 15. 5. 2015

Sitten viime näkemän Garden of Worm on ehtinyt kokopitkiensä välissä usvaantumaan perinteisemmiltä tuomion taipaleilta kohti kokeellisempaa pilvientuijottelumusiikkia, josta tulee aika tavalla mieleen osin samojen tekijöiden aikaisempi inkarnaatio Blueprint Human Being. Musiikki luo mieleen illuusion siitä kesäpäivästä, kun pilvet kiiruhtavat taivaalla ja tähdet kieppuvat akselinsa ympäri, mutta itsellä ei  ole kiire mihinkään, vaan aikaa seurata taivaalla alati muotoaan muuttavien valtakuntien kasvua ja kutistumista.  Tunnelmavetoisen fiilistelyn kannalta peräti kolmen biisin keikka jäi kyllä vähän lyhyeksi.

Garden of Worm, 15. 5. 2015

Garden of Worm, 15. 5. 2015

Alkuun kuultiin tuoreempaa tarjontaa Fleeting Are The Days of Man, Desertshore ja päätöksenä debyyttipitkän päätösraita Hollow. Seuralaiseni kommentoi päätösbiisin olleen aivan eri maailmasta kuin pari muuta, joskin omaan korvaan siinäkin kuului jonkunlainen luonnollinen jatkumo - ja tunnelman puolesta tietty ilmavuus ja valo, vaikkakin sen aurinkoisen kesäpäivän sijaan pilvien takaa esiin purjehtiva kuu, joka paljastaa lumen keskeltä irvistävät hautapaadet. No, olipas visuaalisia mielikuvia siinä sitten. Ja vielä kotimatkalla ohimennen puiston hämäriä sopukoita vilkuillessa tuli mieleen, että missä mahtaa olla ryteikköinen aluskasvillisuus tai eksyttävimmät polut Madon Tarhassa. Onko siellä ryteikköä? Asia vaatinee lisää tutkimusmatkailua.

Garden of Worm, 15.5. 2015

Black Sleep oli minulle entuudestaan tuntematon suuruus, jota ajattelin sitten jäädä uteliaisuuttani katsomaan. No, sehän kuulosti huomattavassa määrin 90-luvun Kornilta. Ensin tosin epäilin kyseessä olevan soundiharhan, koska vain laulajan Korn-tyylinen meuhkaus ja ilmeisesti läppäriltä soineet kosketintaustat kuuluivat kunnolla muiden instrumenttien puuroutuessa, mutta oikeastaan se kuulosti samalta myös soundillisesti tukevoituneessa lopussa. Ei välttämättä mikään huono veto omassa lajissaan - ainakin laulajan heittäytyminen oli ihan vakuuttavaa ja silloin tällöin siellä täällä oli ihan nohevia melodiapätkiä stemmoineen -  ehkä jossain muussa välissä ja muussa kattauksessa ylitse vyöryvä ysäri ei olisi tuntunut olevan niin väärässä paikassa.

Black Sleep 15. 5. 2015 - siinä on kyllä osunut lähinnä stemma kuvaan.

Tällä kertaa alkoi kylläkin tuntua jo kolmen biisin jälkeen, että nythän tää on jo nähty. En olisi pistänyt pahakseni, jos Black Sleep olisikin soittanut kolme biisiä ja Garden of Worm useamman! (...ja nyt muuten huomasin kirjoittaneeni innoissani useampaan otteeseen Black Sheep, kunnes tarkistin, että kyseessä olikin Black Sleep. Hyvä minä.) 90-luku - sillä on puolensa ja puolensa. Toiset muistelevat mieluummin toisia puolia kuin toiset.


Ehkä yleiseen kärttyyn vaikutti osaltaan myös liian nopea, pakotettu hyppy tunnelmasta toiseen. Vielä vuosienkin jälkeen selkäpiitäni karmaisee muisto keikasta, jolla Reverend Bizarren jälkeen alkoi välittömästi raikaamaan väliaikamusiikkina järjestäjätahon valitsema Kolmen minuutin muna... Väliaikamusiikeista puheen ollen, Rekisterillä tuntui niissä olevan tarjolla tosi outo disco.

Tilaisuudessa soittivat myös Sokea Piste ja Keuhkot. Näitten keikkoja en kuitenkaan enää ollut todistamassa, sillä sieluttoman aikaisten aamuvuorojen putkikurimuksessa oli taas vaihteeksi pakko lähteä nukkumaan. Turhankin tuttu valitus tässä blogissa. Jaa-a, mikähän sitä olisi elämässä sellainen työ, että voisi rauhassa keikkoja katsella? Siis että olisi sekä aikaa että varaa käydä keikoilla, ja vieläpä jaksaisi katsastaa tarjonnan loppuun asti kun kerran paikalle vääntäytyy.

- - -
Muoks pari viikkoa myöhemmin: Lisätäänpä sittenkin vielä yksi tärähtänyt kuva, koska ilman salamaa liike oli aiheuttanut jotenkin hupaisan liekkisilmä-efektin. (erottuu ehkä paremmin klikkaamalla kuvan isommaksi).  On se nyt kun salamalla kuvatessa tulee punaiset silmät ja ilman salamaa kuvatessa ne vasta roihuavatkin. 

Garden of Worm 15. 5. 2015