Love metal, hate fascism oli iltaman nimi. Ohjelma alkoi luennolla, joka lykkäsi bändien aloitusaikaa ilmoitetusta liki puolella tunnilla, ja joka oli kerännyt sen verran yleisöä, että paakelssiostoksille pääsyäkin sai odotella kunnes luento loppui. Aurinko paistoi ja pääskyset lentelivät taivaalla. Kattaukseen kuului kolme keskenään varsin erilaisilta kuulostanutta bändiä, joita kuitenkin yhdisti illan teeman lisäksi triomuoto ja varsin visuaalisia mielikuvia herättänyt musiikki.
Ensimmäisenä soitti
Kevätuhri, jonka musiikilliseksi tyylisuunnaksi luokiteltiin black metal, ja joka siitä hyvästä oli ehtinyt herättää närää ja nitinää sosiaalisessa mediassa. Koska tunnetusti black metal on tyylisuunta, johon saa kerrallaan mahtua vain yksi ajatus, tai menee kelmien kerho pilalle. Ja koska kelmien kerhon pilalle meno on usein sivusta seurattuna melkoista viihdettä, vähempikin riittää jo herättämään uteliaisuuden meuhkaamisen kohteena olevaa bändiä kohtaan.
 |
| Kevätuhri 20.7.2017 |
Musiikillisesti Kevätuhri hyökkäsi korville räjähtävällä voimalla. Toisaalta sitä teki mieli kuvailla äänelliseksi kaaokseksi, mutta samaan aikaan rakenteet vaikuttivat hyvin eheiltä ja hallituilta. Ei siis varsinaisesti kaoottista. Black metal-viitekehyksestä huolimatta bändi ei kuulostanut lainkaan 90-luvulta, mikä oli virkistävää.
 |
| Kevätuhri 20.7.2017 | |
Oikeastaan bändi kuulosti siltä, kuin jokin teräväreunainen olisi pudonnut rotkoon sen seinästä toiseen kimpoillen. Eikä mikä hyvänsä pikku vieterinpätkä, vaan jokin väkevämpi, painavampi - siltä kuulosti kuin KOKONAINEN TEOLLISUUDENALA syöksyisi rotkoon vastaansanomattomalla rytinällä!
 |
| Kevätuhri 20.7.2017 | |
Seuraavana soittanut
Mörkt Moln toi mukanaan kaimansa ja alkoi sataa.
 |
| Mörkt Moln 20.7.2017 |
|
Sateesta huolimatta Mörkt Moln kuulosti siltä, että auringon paahteessa ratsasteltaisiin oudoilla kolmivarpaisilla elukoilla, joilla on pitkä, värikäs harja ja tapiirimainen kuono. (Kertovat muistiinpanot. Jotka ovat sitten todella informatiivisia, kun näitä keikkajuttuja kirjoittelee ei-niin-välittömästi tapahtuman jälkeen...)
 |
| Mörkt Moln 20.7.2017 | |
Vähän normaalimmilla käsitteillä luonnehdittuna bändi kuulosti letkeältä, ja koko ajan oli jotenkin hauskaa ja hyvä meininki. Joksikin punk-doomiksi sitä taidettiin Kirjakahvilan sivuilla ennakkoon luonnehtia, enkä käy moista genretystä kyseenalaistamaan.
 |
| Mörkt Moln 20.7.2017 | |
Mörkt Moln myös vei pilvet mennessään, mutta kirkastuneen, yötä kohti tummuvan taivaan alla
Garden of Worm puolestaan kuulosti sateelta; kiitäviltä pilviltä ja märkinä heijastavilta pinnoilta. Niin vesipisaroilta valumassa koivun lehdeltä järveen kuin liikennevalojen heijastuksilta asfaltilla katukuiluissa. Ajoittain jopa yhtä aikaa.
 |
| Garden of Worm 20.7.2017 |
|
 |
| Garden of Worm 20.7.2017 |
|
|
 |
| Garden of Worm 20.7.2017 | |
Settilistassa taisi olla uuttakin materiaalia tarjolla, kun en kaikkea edes tunistanut, mutta pitkästä aikaa soi vanhakin hitti Keskikesän hautasaatto, jota muistaakseni ei parilla edellisellä Turun keikalla olla kuultu. Ja sehän villitsi osan yleisöstä suorastaan paidattomaan pittisooloon! Oli siinä pitissä kyllä joku muukin, joka pakeni kauemmas heti kun tekstiili lensi. (Ei sentään housutonta pittiä saanut aikaan. Niitäkin on nähty, vaikkei juuri tämän bändin keikalla.)
 |
| Garden of Worm 20.7.2017 | | | |
 |
| Garden of Worm 20.7.2017 | |
Myös Summer's Isle sai hyvin painavan tuomiokäsittelyn, vaikka toisaalta kappaleen jamiosasto kuulosti sitäkin happoisemmalta. Fleeting Are the Days of Manissa yhteislauluineen oli jopa kovasti jotain samaa kuin Mörkt Molnilla, joskin kaikkineenkin kuulaamman Garden of Wormin tulkinta oli edellä soittaneiden karjuntaa puhtoisempaa.
 |
| Garden of Worm 20.7.2017 | |
 |
| Garden of Worm 20.7.2017 | |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti